Soitin ja kamarimusiikki

  Jousikvartetto on teoslaji, jossa säveltäjien veri punnitaan. Perinteen paino on valtava, ei niinkään tyylivalintojen suhteen, vaan siksi, että niin monet säveltäjät ovat yltäneet parhaimpaansa lajin parissa. Nuori Kalevi Aho otti haasteen vastaan arkailematta, ja hänen kolme jousikvartettoaan vuosilta 1967–71 todistavat hämmästyttävää harppausta itseoppineesta lukiolaispojasta ammattisäveltäjäksi. Itse asiassa ensimmäiseksi numeroitua g-molli-kvartettoa edelsi vielä varhaisempi teos, jolle Aho on antanut numeron 0. Jousikvartetto nro 1 on herttainen ja taitavasti soitinääniä ohjaileva tonaalinen teos, jonka Aho laski […]

Franz Schubertin kaksi viimeistä pianosonaattia veivät lajityyppiä uuteen eeppisesti polveilevaan suuntaan, jossa teemojen vastakkainasettelun ja konfliktien sijaan musiikkia hallitsevat moduloiva harhailu, leikkaukset ajassa ja klassista tasapainoa horjuttavat käänteet. Molemmissa teoksissa häilyy liedien runollinen alakulo ja kuoleman varjo, syntyiväthän teokset säveltäjän viimeisten viikkojen aikana. Ne ovat myös pianokirjallisuuden merkkiteoksia, joihin moni suuri taiteilija on painanut aatelismerkkinsä. Miten siis Ronald Brautigam ja hänen kopionsa Conrad Grafin fortepianosta (1819)? Brautigam on aiemmin levyttänyt Mozartin, Haydnin ja Beethovenin pianosonaatit […]

Philip Glass (s. 1937) on jäänyt minimalistisäveltäjistä ehkä etäisimmäksi, ja on kuulijoita, jotka tulevat hänen hellittämättömistä ostinatoistaan ja murtosointukaruselleistaan huonovointisiksi. Pianolle sävelletyissä etydeissä Glassin tyyli esiintyy pelkistyneimmillään, mutta yllättäen myös lempeimmillään. Kaksikymmentä etydiä pianolle on jakaantunut kahteen kirjaan (1994, 2012), joista ensimmäistä hän on soittanut itse. Glass ei omankaan arvionsa mukaan ole taitava pianisti, joten ensimmäisen kirjan etydit eivät kilpaile esimerkiksi Ligetin samanaikaisten etydien kanssa demonisessa taituruudessa. Mutta nämä eivät ole perinteisiä soittoharjoituksia myöskään formaatiltaan, […]

Vuodesta 1998 lähtien soittanut englantilainen Doric-kvartetti kuuluu viime vuosien ansiokkaimpiin jousikvartetteihin. Chandosille levyttävällä yhtyeellä on diskografiassaan jo Mozartin, Haydnin, Schubertin ja Mendelssohnin teoksia sekä paljon uudempaa musiikkia: Hyvin valmisteltu tie Beethovenin jousikvartettoihin, joita Doric levyttää aikajärjestyksen sijaan yhdistelemällä varhaisia op. 18 kvartettoja keskimmäisen ja myöhäiskauden teoksiin. Riskinä on, että hyvin erilaiset teokset alkavat kuulostaa samanlaisilta, mutta Doric ymmärtää näiden teosten kuuluvan eri maailmoihin. Vaikka kyse ei ole periodiyhtyeestä, op. 18 kvartetot Doric-kvartetti soittaa erilaisella, klassisen […]

Jouni Someron yltäessä pianoteosten kokonaislevytyksen kahdeksanteen osaan on viimeistään uskottava, kuinka tuottelias ja taitava pianosäveltäjä Selim Palmgren oli. Kotimaisessa ohjelmistossa on pyörinyt vain murto-osa hänen valtavasta tuotannostaan, mutta tämän levyn eri aikoina syntyneet kolmekymmentäseitsemän kappaletta vahvistavat hänen pysyneen uskollisena romanttisille lähtökohdilleen. Musiikkia tuntuu syntyneen joka kerran, kun Palmgren on istahtanut pianon ääreen ja inspiraatio on toisinaan syttynyt enemmän sormien kuin suurten oivallusten vieminä. Parhaimmillaan hän oli nasevan pienoismuodon mestari, mutta ei täysin välttynyt toistamasta itseään. […]

Alppinaakka, kuhankeittäjä, sinirastas, rusotasku, lehtopöllö, kangaskiuru, rytikerttunen, lyhytvarvaskiuru, kerttuli, kivikkorastas, hiirihaukka, mustatasku ja kuovi. Messiaenin ”Lintujen katalogin” esimerkeistä saisi tiukkoja kysymyksiä luonnontieteen opiskelijoille tai lintubongareille. Säveltäjä panosti paljon lintukappaleidensa ornitologiseen tarkkuuteen, mutta se ei ollut musiikin päätarkoitus. Linnut ilmaantuivat Messianein musiikkiin ennen sotia ”Jumalan sanansaattajina” ja vuosina 1956-58 valmistuneessa Catalogue d’Oiseauxissa hän tarkastelee kolmeatoista lintua luonnollisissa elinympäristöissään eri puolilla Ranskaa. Siirtäessään linnunlaulua pianolle hän joutui pudottamaan oktaavialoja, hidastamaan tempoja ja tasoittamaan mikroskooppisen tarkkaa intervallipuhtautta. Wikipedia […]

Julianna Avdejeva voitti vuonna 2015 Varsovan Chopin-kilpailut ensimmäisenä naisena sitten Martha Argerichin (1965). Hän on aiemmin levyttänyt Chopinin pianokonsertot historiallisella Erard-pianolla, mutta tässä instrumenttina on Horowitzin aikoinaan omistama Steinway CD-18. Chopin-ohjelman punainen lanka löytyy opusnumeroista: 1840-luvulla syntyneistä kappaleista on kadonnut näytöstyylisin bravuuri ja tilalle on tullut kaiken takana kytevä alakulo. Avdejevan sormissa romanttinen retoriikka kukkii uskottavana, mutta etäännytettynä naiivista idealismista. Aloittavissa nokturnoissa kuulija uppoaa kaihon maailmaan, jonka Avdejeva loihtii herkällä kosketuksellaan. Pentatone on vanginnut pianosoinnin […]

Joulunvietto Franz Lisztillä ei sujunut ilman pianonsoittoa, ja joulupäivänä 1882 Rooman hotelli Alibertissa hän esitti kahdeksan vuotta työstämänsä kahdentoista joulusävelmän kokoelman otsikolla Weihnachtsbaum, ”Joulupuu”. Joukossa on verraten tunnettuja aiheita, kuten aloittava Psallite, Adeste fidelis ja In dulci jubilo, mutta kaikissa tapauksissa Lisztin pianotranskriptiot tekevät musiikista hänen omaansa. Poissa on varhaisemman tuotannon estradityylinen taituruus, vaikka ei kappaleita voi helpoiksikaan kutsua: kynttilöiden sytyttämistä kuvaava Scherzoso polttaa varmasti harrastasoittajien näpit. Kristuksen syntymä on lisztiläisen joulun pääteema, josta kerrotaan […]

Beethovenin Hammerklavier-sonaattia pidettiin ammoin lähes mahdottomana soittaa, ja jotkut muinaiset levytykset, kuten Artur Schnabelin villi teutarointi, tuntuivat puoltavan ajatusta. Myöhemmin suuretkin klaveeritaiteilijat ovat lähestyneet teosta kunnioittavalla asenteella, mutta Marc-André Hamelin saa teoksen tekniset vastukset kuulostamaan leikiteltävän helpoilta. Avauksen fanfaarimaiset akordit on tasapainotettu täydellisesti, Scherzon rytmit tanssivat kuin neidot kedolla ja finaalin fuuga puikkelehtii kuin kärppä rantapusikossa. Hamelinilla on aikaa viilata sointia ja yksityiskohtia, eikä missään kuulu monista esityksistä tunkevaa vatsahappoista stressiä. Monet usein mystisinä näkyinä […]

Robert de Viséestä (n. 1660–n. 1733) tuli parikymppisenä Ludvig XIV:n hovin luutisti, joka myöhemmin soitti myös gambaa, lauloi ja toimi nuoren Ludvig XV:n kitaransoiton opettajana. Hän osallistui luonnollisesti erityyppiseen yhtye- ja continuosoittoon, mutta intiimeimmillään hänen luuttutaiteensa kukki sängyn vierellä soittaessa illan pimetessä. De Viséen sävellykset koostuvat ranskalaisbarokin tutuista elementeistä, tansseista, karakterinumeroista ja muunnelmista. Ne saavat kuitenkin hyvin erilaisen sävyn pehmeä- ja syväsointisella teorbilla esitettäessä. Jakob Lindbergin instrumentti on jyhkeä, pitkäkaulainen ranskalaisen mallin mukainen periodisoitin, joka […]

J. S. Bachin musiikista tehdyt sovitukset ovat harmonikansoittajien perusohjelmistoa, mutta Janne Valkeajoki on sitä mieltä, että Jean-Philippe Rameaun musiikki sopii soittimelle vielä paremmin, ja toteutti pitkäaikaisen unelmansa säveltäjän cembalosarjojen levyttämisestä. Haastetta niissä riittää, sillä alkuperäisteokset perustuvat pitkälle cembalon herkästi värähtelevän soinnin ja runsaiden korukuvioiden kaunopuheiseen jatkumoon, jota ei harmonikan äänentuottotavalla tietenkään voi matkia. Valkeajoki onkin tarttunut toimeen omista lähtökohdistaan. Hän käyttää modernin konserttiharmonikan ilmaisumahdollisuuksia rikkaasti eikä karta krouvimpiakaan sävyjä. Sehän käy, sillä Rameaun musiikilla on […]

Bachin ”Fuugan taide” on mielletty valistavaksi tutkielmaksi kontrapunktin mahdollisuuksista ja ulottuvuuksista, mutta Aapo Häkkisen sormissa siitä kasvaa ennen muuta runollinen ja symbolinen kokonaisuus. Contrapunctusten järjestys poikkeaa julkaistusta ja totutusta, mistä syntyy symmetrisesti hahmottuva kokonaisuus, neljä kaanonia sijoitettuna loppuun. Viimeistä ja kesken jäänyttä fuugaa Häkkinen ei ole ottanut mukaan. ”Fuugan taiteen” edellyttämistä esitysvälineistä ei ole varmuutta, eikä soolocembalokaan riitä kaikkien ideoiden täysipainoiseen demonstroimiseen. Sen vuoksi kahta triosonaatin mallia seuraavassa fuugassa kuullaan vierailevia tähtiä: numeroon 12 on […]