Soitin ja kamarimusiikki

Janne Mertanen julkaisi kuusi vuotta sitten viidellä cd-levyllä suurimman osan Sibeliuksen julkaistuista pianoteoksista. Niistäkin monet ovat huonosti tunnettuja, mutta vielä tuntemattomammiksi ovat jääneet monet julkaisemattomat tilapäisteokset, pianosovitukset, luonnokset tai lehtiin painetut pikkuteokset. Ne löytyvät BIS:n massiivisesta Sibelius-kokonaislevytyksestä useimmiten Folke Gräsbeckin soittamina, mutta nyt myös Mertanen on levyttänyt valikoiman näitä usein yllättävän persoonallisia sävellastuja. Opusnumeroitujen pianoteosten kanssa Mertaselle ei aina jäänyt pitkää kypsyttelyaikaa, mikä kuului tuoreina ja terveesti suorasukaisina tulkintoina. Sonyn otsikoimissa ”suomalaisissa kansanlauluissa ja löydöissä” […]

Piano on pohjimmiltaan lyömäsoitin, mutta kosketinsoittajat ovat kautta aikain kehitelleet konsteja siitä syntyvien rajoitusten ylittämiseksi. Sigismond Thalberg (1812-1871) oli yksi 1800-luvun suuria pianovirtuooseja, ainoa, jonka katsottiin uhmaavan Lisztin valta-asemaa. Thalberg ei ollut yhtä aktiivinen säveltäjänä, mutta klaveerisankareiden tiet risteytyivät pianosovitusten ja -transkriptioiden alueella. Sovituksia suosituista lauluista ja ooppera-aarioista syntyi ennen äänentallennusta valtaisia määriä, mutta Thalbergin sen enempää kuin Lisztinkään sovitukset eivät olleet tarkoitettu kotikäyttöön. Vuonna 1853 neljässä osassa julkaisemassaan L’art du chant applique au pianossa op. […]

Otsikolla The Polish Violin viulisti Jennifer Pike luotaa äidin puoleisia juuriaan ja puolalaisia viulusävellyksiä 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Pääosassa on Karol Szymanowskin helteinen myöhäisromantiikka, vaikuttavimmillaan Myyteissä vuodelta 1915. Pike soittaa kolme antiikin aiheisiin perustuvaa runoelmaa leimuavalla intohimolla, joka saa värit hehkumaan, mutta tasoittaa samalla musiikin impressionistista monimerkityksisyyttä. Roxanan aaria (oopperasta kuningas Roger), Nocturne ja Tarantella, sekä vähän varhaisempi Romanssi täydentävät hermoherkän vaikutelman, jonka taustalla oli Szymanowskin luottoviulisti Pavel Kochanski. Varhain kuolleen Mieczyslaw Karlowiczin Impromptussa kuuluu […]

Selim Palmgren: Complete piano works 2. Konserttietydi C-duuri, Kaksi kontrastia, Valssi länsisuomalaiseen tapaan, Kevätauerta, Kolme pianokappaletta op. 32, Kolme preludia op. 84, 24 preludia op. 17. Jouni Somero, piano. Grand Piano GO868. Levyesitteessä Joel Valkila muistuttaa, että Selim Palmgren oli pianistina Ferruccio Busonin oppilas. Se kuuluu jyhkeissä virtuoosinumeroissa, kuten op. 17 ”Meri”- ja ”Sota”-preludeissa. Niissä myös Jouni Somero yltää vaikuttaviin tuloksiin, vaikka pianosointi fortissimossa saakin kolisevaa metallin makua. Onnistuvat Somerolta myös hiljaiset sävyt, näytteinä Kahden […]

Piano oli Stravinskyn oma soitin, mutta julkaistuja pianosävellyksiä on vain kourallinen: Neljä etydiä, Les cinq doigts, Piano Rag Music, Tango, myöhäisempi Sonaatti ja Serenadi, sekä tunnetuimpana Rubinsteinille tehdyt Kolme kohtausta Petrushkasta. Ne mahtuvat kutakuinkin yhdelle cd:lle, mutta Aleksei Lybimovin johdolla opiskellut Aleksei Zujev tarvitsee Stravinskyn koottuihin pianoteoksiin viisi levyä. Pääosan tilasta vievät pianoversiot tunnetuista orkesteriteoksista. Niissä voi kuulla, kuinka Stravinsky hahmotti teokset pianon ääressä: rakenteet ja radikaali rytminkäsittely kimpoavat klaviatuurista pelkistettynä olennaisimpaan. Nämä eivät ole […]

Grand Pianon Selim Palmgrenin (1877–1951) pianoteosten kokonaislevytyksessä on edetty kuudenteen osaan. Kuudentoista teoksen valikoimasta suurin osa on ensilevytyksiä, joten kuva Palmgrenista säveltäjäpianistina tarkentuu jälleen. Tarkentuu, mutta tuskin muuttuu kovin paljon. Näistäkin kappaleista huokuu hiljaista alakuloa, kuulostelevaa soinnikkuutta, impressionistisia luontokuvia ja salonkihenkistä eleganssia, jotka hallitsevat myös hänen tunnettuja pianoteoksiaan. Tyylinkään perusteella ei ole helppo erottaa kappaleita, jotka ovat syntyneet vuosikymmenien päässä toisistaan. Jouni Somero on uppoutunut Palmgrenin maailmaan jo viiden levyn verran, ja hänen soittonsa tunkeutuu […]

Elisabeth Jacquet de la Guerre: Viulusonaatit I-VI. Les Dominos: Florence Malgoire, viulu, Blandine Ranou, cembalo, Guido Balestracci, bassogamba, Jonathan Rubin, teorbi ja kitara. Ricercar RIC 142.Elisabeth Jacquet de la Guerre (1665-1729) oli urkurin tytär ja meni urkurin kanssa naimisiin. Molemmissa perheissä musiikki oli henki ja elämä, ja olosuhteet olivat suotuisat barokkiajan omaperäisimmän naissäveltäjän synnylle. Kuusi sonaattia viululle ja basso continuolle on julkaistu vuonna 1707. Samana vuonna Mercure Galant -lehti kertoi, kuinka Ludvig XIV kiitti Jacquet […]

French Duets. Gabriel Faurè: Dolly. Francis Poulenc: Sonaatti neljälle kädelle. Claude Debussy: Six épigraphes antiques, Petite suite. Igor Stravinsky: Kolme helppoa kappaletta. Maurice Ravel: Ma mère l’oye. Paul Lewis ja Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68329. Viattomuus kulkee näiden ranskalaisten duettojen punaisena lankana, ja on hauska kuulla kahta lujanäppistä englantilaisvirtuoosia eläytymässä keveästi tanssiviin satuihin ja lastensävellyksiin. Faurén Emma Bardacin tyttärelle säveltämä Dolly-sarja kirvoittaa Paul Lewisiltä ja Steven Osbornelta lempeän läpikuultavaa soittoa, joka palaa vielä maagisempana Ravelin […]

Kiivaasti taistellun Donetskin alueella syntynyt Nikolai Kapustin (1937-2020) oli jazzille omistautunut ukrainalainen konserttimusiikin säveltäjä. Hän ei halunnut kutsua teoksiaan jazziksi, sillä ne ovat täysin nuoteille kirjoitettuja ilman improvisointia. Tyyliltään pianisti Frank Dupreen, basisti Jakob Kruppin ja rumpali Obi Jennen soittamat pariminuuttiset, otsikoinniltaan vaihtelevat kappaleet ovat kuitenkin silkkaa jazzia. Ne ovat myös virtuoosista, kekseliästä ja riemukasta musiikkia, joka saa Kapustin-spesialistiksi nousseen Dupreen johdolla svengaavat levytykset. Tietty germaaninen suoraviivaisuuskin tuntuu sopivan musiikkiin, jonka rytmit ja käänteet on […]

Jacob van Eyck (1590–1657) oli sokea hollantilainen kellojen soittaja ja huilisti. Utrechtin kaupungin määräyksestä hän sai kaksikymmentä guldenia ilahduttaakseen “hautausmaalla kävelijöitä pienen huilunsa äänellä”. Tehtäväänsä varten van Eyck sovitti muunnelmia tunnetuista sävelmistä, psalmeista, kansanlauluista ja -tansseista ja julkaisi ne kahdessa osassa otsikolla Huilun huvipuisto (Der Fluyten Lust-Hof). Jättimäiseen kokoelmaan on tallennettu barokkinokkahuilun sielu, mutta myös iso viipale 1600-luvun elämänmenoa hollantilaisesta näkökulmasta, joka on tuttu myös ajan maalaustaiteesta. Francois Lazarevich tarjoaa kierroksen van Eyckin huvipuistossa ja […]

W illiam Byrdin (n. 1540-1623) ja John Bull (1562-1628) olivat klaveerimusiikin varhaisia visionaareja, mutta esitystavoista ei tiedetä paljon. Tiedetään tietysti, etteivät he esittäneet teoksiaan modernilla konserttiflyygelillä, joka Kit Armstrongilla on käytössään DG:n tuplalevyllä. ”Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä kaikkea, mikä tuntuu musiikin perusteella mielekkäältä, ja nauttia sen tuloksista ja muokata käsityksiäni aina, kun uutta tietoa ja ymmärrystä on saatavilla.” Armstrong pohjustaa soittoaan esitetekstillä. Vanhat pavanet, fantasiat, gaillardit ja muunnelmat – tanssirytmeihin ja polyfoniaan sonnustautuneet […]

J ouni Someron Palmgren-kokonaislevytys on ennättänyt kolmanteen osaansa, jossa kuullaan mm. hieno myöhäinen sarja Sol och skyar op. 102 (”Aurinko ja pilviä”, 1942). Ensilevytyksiä ovat kolme pianokappaletta op. 4 (1893-1900), kahdeksanosainen Lyyrinen intermezzo op. 8 (1900), sävellystutkintoa varten valmistunut Gavotti ja Musette (1898), sekä opetustarkoituksiin syntyneet Sydänmaan laulu (1927) ja piskuinen Tanssiaskelia (1936). Tiettyä samanlaisuutta Palmgrenin näkyihin liittyy ja on ymmärrettävää, että laajasta tuotannosta ovat aktiivipalvelukseen vakiintuneet tietyt numerot. Kokonaislevytys on silti tarpeen ja sisältää […]