maanantai elokuu 8. 2022

Defunensemble

defunensemble: Hyperrealistic Songs. Hanna Kinnunen, huilu, Mikko Raasakka, klarinetti, Lily-Marlene Puusepp, harppu, Emil Holmström, piano, Markus Hohti, sello, Anders Pohjola & Timo Kurkikangas, elektroniikka ja äänisuunnittelu. Kiyama, Hyvärinen, Klemola, Winther-Christensen, Haapanen. Alba ABCD508

Elektroakustisiin teoksiin keskittyvän kotimaisen defunensemblen levy Hyperrealistic Songs on kuin kävelisi avantgarde-ympyrää älyllisen ohi takaisin keholliseen: sen soinnilla on enemmän yhteistä hardcore-punkin, noisen ja industrialin kanssa kuin vaikkapa, sanotaan, sarjallisen perinteen.

Hikari Kiyaman Death Metal Rock With Headbang muistuttaa riffikkäässä blastbeat-kaoottisuudessaan ilahduttavasti John Zornin ristiinpölytyksiä, aueten impressionistisiin fragmentteihin rupisen rumpukoneen päälle ja syöksyen jälleen free-häröpalloon. Asta Hyvärisen Improbable tuo mieleen teollisen rappeutumisen, dark ambientin, Coilin ja Mika Vainion; kotikuuntelussa huomio pysyy hyvin mimesiksessä, joista löytyy kuumotuksenkin keskellä mustaa komiikkaa ja dystooppisia luontoambiensseja.

Sami Klemolan Peak on eloelektroniikalla luotuine glitcheineen ja säröineen tiukka pläjäys, jossa nykykamarimusiikki kohtaa noise-estetiikan. Christian Winther-Christensenin Four Hyperrealistic Songs seuraa riemastuttavalla hyperaktiivisella meemitaiteellaan, jossa tonaaliset eleet dekonstruoituvat muistuttamaan vanhojen pelikonsolien, lauantaipiirrettyjen, halpiskoskettimien ja virttyneiden kasettien tunnelmaa jumittuen, toistuen ja tauottuen kuin klovnien mykkä esitys. Perttu Haapasen Doll Gardenin nauhan hylättyjen toimistotarpeiden hektiset napseet päättävät soitinten perkussiivisuuden kanssa levyn groteskin fantastiseen kauhunukkeshow’hun.

Loistava, koukuttava ja ytimekäs kokonaisuus.

Santeri Kaipiainen

Edellinen artikkeliLudwig van Beethoven
Seuraava artikkeliJoseph Haydn

Soitin- ja kamarimusiikki