perjantai syyskuu 29. 2023

Ralph Vaughan Williams

Vanhan testamentin sankareista Jobin elämä ei sujunut kuin tanssi, mutta siitä huolimatta Ralph Vaughan Williams sävelsi hänen tarinansa pohjalta liki 50-minuuttisen tanssiteoksen. Vaughan Williamsin Masque for dancing (1931) ei perustu suoraan Raamattuun vaan William Blaken koettelemusten pohjalta tekemiin maalauksiin. Andrew Manze ansaitsi kannuksensa periodityyliä edustavana barokkiviulistina, mutta kapellimestarina hän on niittänyt mainetta Vaughan Williamsin parissa. Jobissa on viitteitä englantilaiseen barokkiin ja kansanmusiikkiin, vaikka parhaat sävelmät ovat kirjaimellisesti paholaisella. Folkloristinen heräte kuuluu myös puolta lyhyemmässä Old […]

Dieter Amman

“Konserton otsikko, ’tasapainoton epätasapaino’, viittaa toisaalta sävellysprosessin luonteeseen ja toisaalta siitä seuraavan muodon monikerroksisuuteen. Teokselle on ominaista suuri tiheys, sillä musiikissa ei esiinny juuri lainkaan variantteja ja vielä vähemmän jaksojen toistoja. Enemmän on kyse kaiken aikaa syntyvästä uudesta materiaalista, josta seuraa eri karakterien tiivis pakkautuminen pieneen tilaan.” Sveitsiläisen Dieter Ammanin (s. 1962) esittelyistä ei aina ole hirveästi apua, mutta hänen viulukonserttonsa (2013) edustaa rikasta ja kekseliästä modernismia. Simone Zgraggen soittaa Caroline Widmanille omistetun konserton suvereenisti, […]

Franz Schubert

Elysionin kentillä saivat jumalten suosikit tepastella kuolemansa jälkeen onnellisina ja ikuisesti nuorina. Schubertin liedeissä tuo ihanne soi käsin kosketeltavana mutta samalla kuoleman varjostamana. Sopraano Carolyn Sampsonin ja veteraanipianisti Joseph Middletonin levyllä vaikuttavimpia kurotuksia ovat Goethen runoihin sommitellut laulut. Ganymedissä luonto kannustaa sankaria yhä uusiin korkeuksiin, Der Musensohnissa luonnon harmonia leviää ihmisten keskuuteen, ja An den Mondissa kuunvalo valaisee jälkiä rakastetusta. Muissakin runoissa seikkailevat romantiikan avainsymbolit, yö (Nacht und Träume, Wiegenlied, Der liebliche Stern, Die Sterne) […]

Wolfgang Amadeus Mozart

Jordi Savall levytti Mozartin Requiemin kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta ote on siitä tiukentunut, tempot nopeutuneet ja draama jännittynyt. Kuoleman kanssa ei tehdä kompromisseja, eikä sitä kosiskella romanttisella sentimentaalisuudella. Tunnetta tulkinnasta ei silti puutu. Periodisoittajiensa ja 24-henkisen kuoronsa kanssa Savall käy synkkää totuutta päin Introituksessa, jossa matavan surun sijaan painottuu synkeä kohtalokkuus. Dies irae, Rex tremendae ja Confutatis soivat tavallista ankarampina. Sovinnontarjoukset ja avunpyynnöt liikuttavat mutta ovat alistuneita – Lacrimosa ei laahaa. Nuorekas solistikvartetti on aiempaa […]

Hildegard von Bingen

Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) ehti moneen. Nykyajan näkökulmasta säveltäminen, luostarin johtaminen, luonnon historian tutkiminen, parantaminen, ennustukset ja diplomatia vaikuttavat multitaskaukselta, mutta keskiajan näkökulmasta ne olivat yhtä ja samaa projektia: kilvoittelua kohti Jumalaa. Hildegardin musiikki pohjautuu gregoriaaniseen lauluun, mutta etenee siitä laajojen intervallien ja ambituksen vapaasti liiteleviksi melodioiksi, joita eivät kahlitse pulssit tai tahtiviivat. Säestyksetön yksinlaulu edellyttää täydellistä äänen, tekstin ja fraseerauksen hallintaa, johon Hildegardkin tarvitsi ammattimaisia laulajia. Grace Davidsonin laulu kaartuu rauhoittavan puhtaana ja katkeamattomana virtana […]

Frederic Rzewski

Frederic Rzewski (1938–2021) nousi maailmankuuluksi järeillä pianomuunnelmilla vallankumouslaulusta Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa (1975), jotka ovat levyttäneet muiden muassa Marc-André Hamelin ja Igor Levit. Samalla Rzewskistä tuli USA:ssa yksi 1960–70-lukujen radikalismin lipunkantajista. Voi tuntua yllättävältä, että hänen opettajiaan olivat Princetonin yliopiston akateemikot, kuten Roger Sessions, Elliott Carter ja Milton Babbit. Suuri osa Rzewskin musiikista on yhdistelmä tiukkaa modernismia ja tehokasta suoraviivaisuutta. Hän oli myös ensiluokkainen pianisti, joka levytti omien teostensa ohella mm. Stockhausenia ja Anthony […]

Symmetria Pario – Creation

Amerikkalaisen Yarlungin intohimona ovat äänentallennuksen uskollisuus sekä erilaisia säveltäjiä ja tyylejä yhdistelevät resitaalilevyt. Pekka Kuusiston ja Joonas Ahosen levyn ”Symmetria Pariolla” viitataan maailmakaikkeuden syntyyn, josta musiikinkin moninaisuus kumpuaa. Yhdeksän sävellyksen joukosta monet liittyvät teemaan alkaen alkuräjähdyksestä (Assad), islamilaisten suufien (Sanlikol), joruba-kansan (Mabuchi), tai veda-hymnien (Kej) syntymyytteihin. Adam Gilbertin Triptyykki tyylittelee renessanssin maailmankuvalla ja tutulla Folia-teemalla. Suomalaisen Cecilia Damströmin hääkappaleeksi säveltämä Cura yhdistää ankaraan marssiin runollisia tuokioita, joissa Kuusisto väläyttää jälleen vihellystaitoaan. Yhdeksän teoksen ”Creationiin” kuuluu […]

Lera Auerbach

Venäjänjuutalainen mutta pitkään lännessä vaikuttanut Lera Auerbach (s. 1974) suoritti opintonsa loppuun New Yorkin Juilliard-koulussa. Slaavilaisen perinteen kautta Auerbachin teoksista tulvii runollisia näkyjä, jotka soivat surua ja menetystä, ironiaa ja kiihkoa, sekä muistoja kadonneesta kauneudesta. Tyyliä voisi luonnehtia ”postschnittkeläiseksi”, mutta Auerbachin ote on kevyempi ja raastavimpia johtopäätöksiä karttava. Preludeja hän on säveltänyt pianolle, sellolle ja pianolle, sekä tässä Christine Bernstedin ja Ramez Mhaannan taiten levyttämät 24 preludia viululle ja pianolle (1999). Sävellajisuunnitelman esimerkki tulee Chopinin […]

Georg Philipp Telemann

Telemann palveli 1700-luvun alussa kreivi von Promnitzin hovissa Soraussa ja ihastui puolalaiseen tai tarkemmin Krakovan eteläpuolisten slovakkien kansanmusiikkiin. Muistelmissaan Telemann kirjoitti kansanmusiikin ”barbaarisesta kauneudesta”, joka on myös Saint-Julienin muusikoiden ja erilaisia puhaltimia soittavan Francois Lazarevitchin Telemann-näytteiden otsikko. Ranskalaissoittajat käyvät suoraan asiaan soittamalla eksoottisia katkelmia Telemannin teoksista. Niiden vaikutusta on tehostettu erilaisilla kansansoittimilla, kuten cimbalomilla, kornamusa-puhaltimella tai baraban-rummulla, joita säveltäjä ei ole kirjannut nuotteihinsa. Barokin taidemusiikki oli lähtökohtaisesti ylimystön hanke, eikä kiinnostus rahvaan soitteisiin silotellut säätyeroja. […]

Richard Strauss

Santtu conducts Strauss” ilmoittaa Signumin tuplalevy tuttavallisesti. ”Aloitimme isosti”, toteaa Rouvali Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarin pestinsä käynnistyksestä syksyllä 2021. Koronan jälkeinen aika aloitettiin Richard Straussin järeillä orkesterispektaakkeleilla. Konserttitaltioinneissa Royal Festival Hallista on hetkittäistä horjahtelua, jota kompensoi pursuava into ja vahva draaman taju. Alppisinfonia kohoaa erityisen korkealle, vaikka metsästäjät käyrätorvineen (ja oletettuine aseineen) on päästetty lähietäisyydelle. Also sprach Zarathustran Auringonnousu ei ole kaikkein ponnekkaimpia, mutta jatko vyöryy vakuuttavasti. Rouvalin katse on kohdistettu eteenpäin, eikä monumentaalisuus lipsu mahtipontisuudeksi. Kaikki […]

The Truth About Love

Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. W. H. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Natsien vakileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) Messiaen kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja […]

Franz Schubert

Myllärin ammatti on raskasta työtä, ja on johdonmukaista, että myllärinkisälliksi hakeutuu tavallista raskasäänisempiä laulajia. Bassobaritoni Erik Rousi kuulostaa Schubertin Kauniissa myllärintyttäressä mieheltä, jolta onnistuisi myös jauhosäkkien kantaminen. Matala rekisteri tuo kolmiodraamaan alusta lähtien uskottavuutta ja lisää surulliseen loppuun julistavaa varmuutta. Piano-osuutta tavataan luonnehtia laulajan tasaveroiseksi kumppaniksi, mutta musiikillisessa rikkaudessaankin se on enemmän tarkkailija, joka ei pysty laulajaa auttamaan, vain lohduttamaan. Rousi tavoittaa hyvin alun kirkasotsaisen optimismin, ja hän on yllättävän ketterä kiihkeissä Ungeduld-, Mein– tai […]

UUTISET