CD-levyt

1929 julistaa BR Klassikin uutuus kannessaan, ja Eduard Künneken (1885–1953) Tanssillinen sarja tervehtii kuulijaa Weimarin tasavallan sätkivillä foxtroteilla, syntisen kaihoisilla bluessävelillä ja romanttisesti kaartelevilla Boston-valsseilla. Künneke oli Max Bruchin oppilas, joka sai jazz-herätyksen 1920-luvulla ja keskittyi sen jälkeen repäiseviin näyttämöteoksiin. Tänzerische Suite, alaotsikoltaan Concerto grosso jazzyhtyeelle ja suurelle orkesterille, on uuteen mediaan eli radioon vuonna 1929 tilattu teos, jossa Künneke kiskoo saksalaiset aistien valtakuntaan, jonka natsit vähän myöhemmin tuomitsivat turmioksi ja rappioksi. Myös Hanns Eisler […]

Dora Pejačević (1885–1923) syntyi kroatialaiseen aatelissukuun, jonka elämäntavan ja etuoikeudet hän koki itselleen vieraaksi. Musiikista tuli väline laajemman elämänpiirin ja tunneilmaisun hahmottamiseen, ja hänestä tuli kansakuntansa pioneeri monissa sävellysmuodoissa. Pejačević aloitti säveltämisen tyylipuhtaana myöhäisromantikkona, mutta kokemukset sairaanhoitajana I maailmansodan aikana toivat teoksiin rohkeaa särmää. Richard Straussin tai Skrjabinin vaikutus tuntuu taustalla, mutta ei sumenna Pejačevićin persoonallista orkesteritaituruutta. Hänen elämänsä päättyi ennenaikaisesti synnytyksen jälkeiseen sepsikseen. Pejačević esittäytyy täysiverisenä romantikkona vuonna 1913 valmistuneessa g-molli-pianokonsertossa, joka aaltoilee vajaassa […]

Franz Liszt: The Complete Symphonic Poems Vol. 4 (pianolle sovittanut August Stradal): Ce qu’on entend sur la montagne, Kuusi laulusovitusta, Von der Wiege bis zum Grabe (sov. Risto-Matti Marin). Risto-Matti Marin, piano. Toccata Classics TOCC 0517. Franz Liszt sävelsi kymmenessä vuodessa kaksitoista sinfonista runoa, joista vain muutama on löytänyt pysyvän jalansijan ohjelmistossa. Teokset syntyivät Weimarissa pianon ääressä, ja niiden orkestrointiin Liszt värväsi avuksi oppilaitaan. Säveltäjän omat pianosovitukset oli sommiteltu kahdelle pianolle, mutta hänen oppilaansa August […]

Sakari Kukko Afro Chamber & Strings: Kainuu – Casamance. Rockadillo Records ZENCD2175 Monitoimisella maailmanmuusikolla, kotimaassa parhaiten Piirpaukkeesta tunnetulla Sakari Kukolla on pitkät siteet Senegaliin, jossa hän on aikanaan soittanut muun muassa maailmantähti Youssou N’Dourin yhtyeessä. Uusimmalla, Malmitalon konsertista taltioidulla levyllään Kainuu – Casamance Kukko yhdistää hyrynsalmelaisen mestaripelimanni Lauri Keräsen sävelmät senegalilaismuusikkojen kulttuuriperimään. Eurooppalaista verta tuo Kukon ohella suomalainen jousikvartetti, jonka ammattilaisilta löytyy hyvää heittäytymiskykyä; ennen kaikkea viulisti Mikko-Ville Luolajan-Mikkola pääsee esittelemään improvisaatiotaitojaan. Useat sävelmät venyvät […]

Vastikään Sibelius-palkinnon saanut Sir Harrison Birtwistle (s. 1934) on säveltäjä, joka aloittaa työnsä tutkimalla ja usein kyseenalaistamalla valitsemiaan ilmiötä. Näin hän tekee myös lauluille. Toccata Classicsin on koonnut levylleen Birtwistlen laulusävellykset vuosilta 1970-2006, eikä joukosta löydy esimerkkejä perinteisestä yksinlaulusta. Yhden yhteisen nimittäjän lauluteoksilleen Birtwistle mainitsee: melankolian ja siihen liittyvän renessanssiajan lauluista polveutuvan perinteen. Levyn päättävä Cantus Iambeus (2004) o laulu soitinyhtyeelle, jonka monirytminen, kerroksissa etenevä musiikki alkaa vasta hidastuessaan muistuttaa melodiaa. Soittimellinen näkökulma hallitsee myös […]

Claude Debussy: Images I, Images II, Lasten nurkka, Suite Bergamesque. Seong-Jin Cho, piano. DG 4798308. Chopin-kilpailuista pari vuotta sitten noussut Seong-Jin Cho on saavuttanut kotimaassaan Etelä-Koreassa lähes pop-tähden aseman, mikä antaa myös DG:lle kaupallisen syyn satsata häneen. Mutta kyllä syyt ovat myös taiteellisia, sillä 23-vuotiaalla nuorukaisella on sanottavaa. Ote klaviatuuriin on herkkä, ja Debussyn värit taittuvat juuri sellaisella helppoudella, joka nostattaa irti kielten materiasta. Sen osoittaa jo levyn aloittava Heijastuksia vedessä.   Sointirunouden lisäksi hänelle […]

    Magnus Lindbergin lauluteokset ovat harvassa, ja siksikin lienevät tekstit tarkoin valittuja. Vuonna 2014 valmistunut Accused sopraanolle ja orkesterille sisältää kolme todellista kuulustelukohtausta eri kielillä ja eri aikakausilta. Äkäisesti alkava, mutta Anu Komsin laulun taustalla valoisaksi maisemaksi muuttuva ensiosa on neiti Théroigne de Méricourtin arvojensa julistus Ranskan vallankumouksen aikoihin. Siitä siirrytään jännitteisempään Stasin kuulusteluun 1970-luvun Itä-Saksaan, ja poukkoilevassa finaalissa Adrian Lamoa kuulustellaan vuonna 2013 Chelsea Manningin tietovuotojen tiimoilta. Komsi ei paljon taukoja saa laulaessaan […]

Henry Purcell: Fantazias. Chelys Consort of Viols. BIS 2583. Vuonna 1680 parikymppinen Henry Purcell julkaisi kokoelman arkaaisia, taidokkaaseen moniääniseen tekniikkaan pohjautuvia fantasioita, joissa hän sukelsi jo katoavaan muunteluperinteeseen ja pystytti sille monumentin, jossa mielen, kehon ja maailman harmoniat soivat yhteisiä säveliä. Englantilainen Chelys Consort on koonnut levylleen Purcellin kaikki neljätoista 3–5-äänistä fantasiaa sekä lisäksi kaksi In Nominea ja joitakin näyttämömusiikista poimittuja yhtyeteoksia. Heidän soitostaan välittyy varhaisen kamarimusiikin intensiivinen intiimiys, vahva vuorovaikutteisuus ja hivelevästi mattapintainen saundimaailma. […]

B. H. Crusellin ooppera Pieni orjatar herätettiin henkiin Turussa 1996, ja siitä tehtiin myös levy. Hebon Crusell-levy alkaa sen alkusoitolla. Se on värikkäästi orkestroitua ja kihelmöivää odotusta henkivää musiikkia klassismin ja romantiikan välillä, orientaalisin maustein ja janitsaarikaiuin. Periodisoittimet korostavat sen pohjoisen kuulasta ominaislaatua. Crusell kirjoitti fagotti-concertinon vävylleen, Tukholman hovikapellin fagotistille Franz Premayrille, ja siinä on italialaisten bel canto -oopperoiden henkeä. Premayr soitti sitä ympäri Eurooppaa, ja teos antoi hänelle mahdollisuudet esitellä ketterää tekniikkaansa ja soittimen […]

J.S. Bach: Die Kunst der Fuge. Accademia Bizantina, joht. Ottavio Dantone. Decca 4832329. Bachin Fuugan taitoa on tunnetusti soitettu kaikilla mahdollisilla soitinyhdistelmillä klavikordista saksofonikvartettiin. Kosketinsoittimet ja toisaalta gambakvartetti korostavat itse asian ydintä eli polyfoniaa ehkä parhaiten, mutta Ottavio Dantonen idea tehdä se jousiyhtyeellä, cembalolla ja uruilla toimii toisesta suunnasta: se korostaa äänenkuljetukseen liittyvää inhimillistä keskustelua abstraktiuden sijaan.   Legatomainen ote korostaa tekstuurin virtailevuutta, ja ääriviivat vaikuttavat pyöristellyiltä. Tässä on joskus huonot puolensa, kun toisiaan vasten […]

Viime aikoina on ilmestynyt liedlevyjä, joissa on ollut pientä toivomisen varaa. Sitten tulevat Florian Boesch ja Malcolm Martineau, jotka saavat vain huokailemaan ihastuksesta. Laulutekniikkaan ja lausuntaan liittyvät huolet on pyyhitty pois: tämä on soivaa puhetta, romanttista runolaulua, jonka esittäjät mieluummin kertovat tarinaa kuin suorittavat nuotteja. Schumannin Dichterliebe on liedkirjallisuuden kiistattomimpia klassikkoja, joka Boeschin ja Martineaun tulkintana kuulostaa tuoreelta ja elävältä kuin laulujen syntyhetkellä. Ihaillen kuuntelee, kuinka Boesch muuntelee äänensävyjään laulusta toiseen ja välillä laulujen sisällä. […]

Kroatialainen Bojan Cicic on periodiviulisti, joka muistetaan Academy of Ancient Musicin vetäjänä ja Illyrian Consortin perustajana. Cicic ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen barokkiviulisti, haluaa ikuistaa suhteensa Bachin ”kuuteen sooloon ilman bassoa”. Hänen instrumenttinsa on G. Tononin barokkiviulu vuodelta 1701, ja äänitys on tehty pienessä skotlantilaisessa kivikirkossa, partitat ensimmäisellä ja sonaatit toisella levyllä. Ensimmäisestä Allemandesta alkaen on selvä, että Cicic lähestyy viulukirjallisuuden suurta monumenttia kunnioituksella ja pieteetillä. Yhtäkään yksityiskohtaa ei lasketa karkuun, vaan jokainen moniäänisyyden […]