Orkesterit ja konsertot

Kurt Weillia ei muisteta niinkään sinfonikkona kuin räväköiden kabareenumerojen säveltäjänä. Sellaisena HK Gruberin johtama Ruotsalainen kamariorkesteri Weillin ensimmäiseksi esittelee Georg Kaiserin tekstiin 1933 valmistuneen Der Silberseen katkelmissa. Jokin laulunumeroiden miksauksessa on mennyt näytelevyni kohdalla pieleen ja jättää Gruberin äänen kähisemään lähes kuulumattomiin. Orkesterinumeroissa kaikki on kohdallaan, ja alkusoitto porhaltaa kolmatta valtakuntaa edeltäneellä huolettomuudella. Weillin kaksi sinfoniaa eivät nekään purjehdi kauas näyttämön maailmasta. Yksiosaisen ensimmäisen sinfonian (1921) taustalla on Johannes Becherin näytelmä, mutta musiikki ponnistaa aiheensa […]

Vaughan Williamsin “Antarktinen” sinfonia kuulostaa Martyn Brabbinsin ja BBC:n sinfoniaorkesterin tulkintana tavallista kukkeammalta. Kyse on ehkä enemmän Hyperionin mehevästä äänityksestä kuin ilmastonmuutoksesta. Vaikka esityksessä riittää julmistelevaa draamaa, tuntuu kuin jotain musiikin hyisestä piittaamattomuudesta olisi jäänyt sivuun. Se voi olla tarkoituskin, sillä musiikki syntyi alun perin Robert Scottista kertovaan elokuvaan, jossa pieleen menneestä etelänavan valloituksesta leivottiin sankaritarinaa. Myös Elisabeth Wattsin sopraanosoolot kuulostavat tavallista verevämmiltä, ja on hauska idea käyttää tuulikoneen sijaan nauhoitettua viimaa. Viisi vuotta myöhemmin […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertot nro 24 ja 25, Figaron häät -alkusoitto. Jean-Efflam Bavouzet, piano, Manchester Camerata, johtajana Gabor Takacs-Nagy. Chandos CHAN 20192.         Robert Levin kuuluu aikamme arvostetumpiin Mozart-spesialisteihin, jonka tutkimukset, kadenssit, tai usein levytetty Requiemin täydennys on arvostettu korkealle. Hän aloitti 1990-luvulla Academy of Ancient Musicin kanssa Mozartin pianokonserttojen kokonaislevytyksen, joka pysähtyi vuonna 2000 ja näytti jäävän kesken kapellimestari Christopher Hogwoodin kuoltua. AAM on tarttunut tehtävään uudelleen Richard Egarrin johdolla, ja […]

Missy Mazzoli (s. 1980) on tämän hetken menestyksekkäimpiä amerikkalaissäveltäjiä. Mazzolin musiikki yhdistelee vapautuneesti eri aineksia ja pystyy tuomaan modernistiseen ilmaisuun kauneutta, huumoria ja henkevyyttä – suotta häntä ei ole luonnehdittu ”2000-luvun Brooklynin Mozartiksi”. BIS:n levy tarjoaa oivan poikkileikkauksen Mazzolin tuotannosta, joskin tuntuu hiukan turhalta levyttää Dark with Excessive Bright -konsertosta sekä kamari- että ison orkesterin versio viulun kanssa. ”Synkkä ylenpalttisella kirkkaudella” on lause Miltonin Kadotetusta paratiisista. Se liittyy alun perin sävellyksen kontrabassoversioon, joka olisi tarjonnut kiinnostavamman […]

Amerikkalaisiranilaisen cembalisti Mahan Esfahanin nykyinen osoite on Prahassa, minkä seurauksena hän on tarttunut 1900-luvun tsekkiläisiin konsertoiviin cembaloteoksiin. Soolosoitin ei ole mikään barokkicembalo, vaan Georg Zahlin vuonna 1972 rakentama järeä instrumentti. Tämä tuntuu olevan Esfahanille kutsumustehtävä, johon hän on saanut yhtä innostuneen kaverin Alexander Liebreichin johtamista Prahan RSO:n soittajista. Martinůn konsertto (1935) on levyn tunnetuin teos, joka tanssii kevyesti ääriosissaan ja levähtää runollisessa Adagiossaan. Pieni orkesteri pianoineen rupattelee ymmärtäväisesti solistin kanssa, mutta tuottoisan säveltäjän rutiinit puskevat […]

Esterházan Versaillesia muistuttava palatsi Unkarin pohjoisreunalla oli alun perin metsästysmaja, josta käsin suvun ruhtinaat jahtasivat lähiseudun eläimiä. Aristokraattisessa metsästyksessä tarvittiin käyrätorvia, ja niitä ilmestyi Haydninkin käyttöön toisinaan tavallista enemmän. Giovanni Antoninin ja Il Giardino Armonicon levyttämässä sinfoniassa nro 31 vaikutusta demonstroidaan heti kättelyssä neljän käyrätorven fanfaarilla. Sinfonian ”torvisignaali” palaa yllättäen lopussa, mutta teoksessa herkutellaan myös hienovaraisemmalla käyrätorven käsittelyllä. Yllätystehot on käytössä myös ”Tuli”-sinfoniassa, jossa käyrätorvet hätkähdyttävät fortissimossa kesken hitaan osan. Monipuolisinta käyrätorvien käyttö on Itävallan […]

Jos uudenvuoden lähetys Wienistä jätti tanssivarpaan vipattamaan, François-Xavier Roth ja hänen Les Siècles -orkesterinsa tarjoavat tilaisuuden sukeltaa 1800-luvun ”Pariisin öihin”, tanssimusiikkiin, joka kaikui oopperasta Folies Bergèren näytöksiin. Bru Zanen esitetekstin kirjoittajat muistuttavat vanhasta sanonnasta, jonka mukaan ”italialaiset laulavat, saksalaiset rukoilevat, mutta ranskalaiset tanssivat”. Se todistetaan nautinnollisella valssien, polkkien ja galoppien kimaralla, jonka tunnetuin numero lienee keisarihovin tanssimusiikin johtaja Émile Waldteufelin valssi Les Patineurs (”Luistelijat”). Näytteet Gounodin Faustista, Delibesin Coppeliasta tai Thomasin Raymondista edustavat korkealentoista balettia, […]

César Franckin ainokainen sinfonia mainitaan usein esimerkkinä täysromanttisesta johtoaihetekniikasta, jossa kaikissa kolmessa osassa esiintyvä teema takoo koko teoksesta voittoisan tarinan. Periaate ei ole vaikea ymmärtää tai toteuttaa, mutta silti d-molli-sinfonian levytyksissä ajaudutaan usein jähmeään muodollisuuteen tai lillukanvarsiin kompastuvaan mikrosäätöön. Alain Altinoglu ja Frankfurtin RSO liikuttelevat riuskoja tempojaan vapautuneen suorasukaisesti eivätkä silottele massiivisia sointivyöryjä tai vaskista räimettä. He huomioivat myös hiljaisten taitteiden utuisen mystiikan ja seittimäiset filigraanit, mutta eivät jarruta eteenpäin vetävää liikettä. Tämä on yksi […]

Beethovenin pianokonsertot ovat viime vuosina kiinnostaneet monia pianisteja, ja iloisimpia yllätyksiä on ollut tämä Boris Giltburgin, Vasily Petrenkon ja Liverpoolin Kuninkaallisen filharmonian yhteistyö. Naxos on pitänyt tuotantoarvot korkealla, äänitys on moitteeton ja balanssi Giltburgin heleä-äänisen Fazioli-pianon ja innostuneesti soittavan orkesterin välillä on ollut ihanteellinen. Sitä merkityksellisempi on ollut henkinen tasapaino, jossa venäläissyntyiset taiteilijat – Giltburg asuu Israelissa, Petrenko on asettunut Englantiin – tuntuvat löytävän klassikkoteokset uudelleen. Sarjan viimeisessä osassa toisiaan täydentävät dramaattinen c-molli-konsertto ja runollinen […]

Vuosi 1923 tarkoitti Saksassa radiolähetysten käynnistymistä Berliinin Potsdamer Platzilla. Kuten myöhemmin Suomessa uusi media tarvitsi uutta musiikkia, jonka kokoonpanoja aikansa teknologia rajoitti. Saksassa ilmapiiriin vaikutti taannoin päättynyt sota, superinflaatio – ruisleipä maksoi viisi miljardia markkaa – sekä päätään nostavat natsit, jotka epäonnistuivat Münchenissä vallankappauksessaan. Ernst Tochin hilpeän tanssisarjan huilulle, klarinetille, viululle, alttoviululle, kontrabassolle ja lyömäsoittimille he tuomitsivat myöhemmin ”rappiotaiteeksi”. Weimarin tasavallan vapaa henki puhaltaa myös Kurt Weillin Frauentanzissa, keskiaikaisiin minne-runoihin pohjautuvissa haikeissa rakkauslauluissa. Se kaikuu […]

  Lotta Wennäkosken musiikissa tuntuu jotenkin yhdistyvän kaikki, mikä suomalaisessa uudessa musiikissa on onnistunut. Siihen kuuluu monipuolinen tekniikka, jolla voi toteuttaa mielikuvituksellisia ideoita ja irrottaa perinteisistä välineistä uusia ja taiteellisesti motivoituja saundeja. Häntä tuntuu ruokkivan uteliaisuus, joka saa teokset aukeamaan moniselitteisistä otsikoistaan sekä hyvin konkreettisiin että abstrakteihin ja avariin mielikuviin. Stravinskya muistuttavalla tavalla Wennäkoski näyttää löytävän ”lottamaisuudet” mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä. Musiikissa voi olla myös huumoria, vaikka Promseissa 2017 kantaesitetyn hilpeän Flouncen (2017) varovainen […]

  Yhdysvalloissa on havahduttu viime aikoina levyttämään mustien taidesäveltäjien teoksia. Länsimainen taidemusiikki ei ole ollut afroamerikkalaisten ihmisten tärkein musiikillinen ilmaisukanava, mutta säveltaiteeseen liittyvien universaalisuustoiveiden vuoksi olisi tärkeää, että kaikki saavat sen kautta äänensä kuuluviin. George Walker (1922–2018) oli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen säveltäjä, joka vuonna 1996 voitti Pulitzer-palkinnon Lilacs-sävellyksellään. Hän opiskeli Curtis-instituutissa pianonsoittoa Rudolf Serkinin johdolla ja kiinnostuttuaan sävellyksestä sai opettajakseen Rosario Scaleron. Walker ennätti säveltämään monissa tyylilajeissa, mutta Cleveland-orkesterin levyllä hän esiintyy tinkimättömänä modernistina. Walker ei […]