Orkesterit ja konsertot

Määriläinen Paul Wranitzky (1756–1808) syntyi samana vuonna kuin Mozart ja menestyi Wienissä 1790-luvulla kapellimestarina ja säveltäjänä. Hänen aikalaissuosiotaan ei tarvitse ihmetellä: hän on taitava ja suorasukainen orkesterinkäsittelijä, joka hyödyntää kekseliäästi tarttuvia teemoja. Naxos on levyttänyt hänen orkesteriteoksiaan, joiden joukossa on 44 sinfoniaa. Pardubicen Tsekkiläisen kamarifilharmonian kanssa vuorossa on jo kahdeksas julkaisu, josta löytyy hänen tunnetuin sinfoniansa, komeasti otsikoitu ”Suuri karakteristinen sinfonia rauhasta Ranskan Tasavallan kanssa” (1797). Teoksessa käydään läpi suuren vallankumouksen vaiheita sekä sotia ympäröivien […]

Mozartin neljä ensimmäistä pianokonserttoa eivät juuri esiinny konserttiohjelmistossa. Leopold-isä antoi 11-vuotiaalle pojalleen nipun aikalaissäveltäjien – Raupach, Honauer, Eckard ja C. P. E. Bach – galantin tyylisiä soolosonaatteja ja käski säveltämään niihin orkesteriosuudet. Kuten oli tapansa, nuori Mozart päästi mielikuvituksensa valloilleen ja ylitti odotukset. Nämä neljä pikkukonserttoa paljastuvat energiseksi, iloiseksi ja taiturilliseksi musiikiksi, joiden parissa Jean-Efflaim Bavouzet ja Manchesterin Camerata ilakoivat koko rahan edestä. Soppaa sakeuttavat vielä ylimääräiset kokit eli teosten kadenssien säveltäjät, Mozartin ohella Olivier […]

Santtu johtaa Dmitriä” voisi olla Rouvalin ja Philharmonia-orkesterin tuttavallinen otsikko, mutta soittoon ei ole laskettu ylimääräistä rentoutta. Shostakovitshin yhdeksäs sinfonia saa onnistuneen toteutuksen, jossa railakas aloitus täydentyy hilpeällä finaalilla. Väliin jääviin hitaisiin osiin löytyy yksinäisiä puhallinsooloja ja karua surua, jota osien välissä pyrähtävä Presto kiusoittelee neuroottisella vipellyksellään. Yhdeksäs ei ollut neuvostojohdon odottama voitonsinfonia sodan jälkeen, mutta tässä se soi railakasta vapauden tunnetta. Sodan kynnyksellä syntynyt kuudes sinfonia on moniselitteisempi, laajassa avausosassaan pahoilla aavistuksilla höystetty koitos. […]

Vain kahdella säveltäjällä oli onni – ja välillä epäonni – saada opettajakseen Beethoven. Ferdinand Ries (1784-1838) oli heistä toinen ja hän otti tehtäväkseen viedä eteenpäin Beethovenin sinfonista soihtua. Ries otti opettajaansa etäisyyttä muuttaessaan vuonna 1813 Lontooseen, jossa valmistuivat syntyjärjestyksessä hänen viides (1813) ja neljäs (1818) sinfoniansa. Beethoveninsa tuntevalle kuulijalle teoksista löytyy helposti bongattavia vaikutteita, mutta myös esikuvan varjosta nousevaa dramaattista ja tehokasta teemojen käsittelyä. Suurin osa 1800-luvun alun sinfonikoista hiihti kaukana Beethovenin perässä, mutta Ries […]

Toshio Hosokawa (s. 1955) on sukupovensa merkittävimpiä japanilaissäveltäjiä ja hänen taiteensa juuret ovat pitkällä japanilaisessa perinteessä ja estetiikassa. Selvimmin se kuuluu Kahdessa japanilaisessa kansanlaulussa (2003), jotka kertovat saken juonnista, kevään tulosta, kuolemasta ja kukista. Kitara assosioituu Hosokawan teoksissa japanilaiseen kotoon, ulkonäöltään kannelta muistuttavaan ikivanhaan kielisoittimeen, jolle ovat ominaisia intiimi hienovaraisuus ja tarkoin mitoitettu dynamiikka. Hosokawan Serenadi (2003) soolokitaralle ja kitarakonsertto ’Awakening’ (2007) ovat syntyneet Timo Korhoselle, joka on myös levyttänyt konserton. Jakob Kellermann on myös […]

Haydnin musiikki kärsii usein rutiinimaisista esityksistä, mutta ei Tanskalaisen kamariorkesterin ja Adam Fischerin levytyksessä. Orkesteri soittaa perinteisin instrumentein, mutta vapautuneesti historiatietoisella otteella. Fischerin kapellimestariveljeksistä vanhempi ja tuittupäisempi lataa kolmeen Lontoolaissinfoniaan nopeita käänteitä ja draamaa, joista ensimmäiseksi kuulijaa tervehtii B-duuri-sinfonian nro 102 hitaan johdannon ja nopean päätaitteen kontrasti. Myös ”Rummunpäristys”-sinfoniassa nro 103 sekä ”Lontoolaisessa” sinfoniassa nro 104 jännite energisten pääteemojen ja herttaisten sivuteemojen välillä on kiristetty ja jokainen mollivarjo poimitaan huolella rikastamaan juurevasti optimistisia teoksia. Tanskalaisen […]

Ukkelimainen “Haydn-pappa” on kadonnut nykyaikaisista sinfonialevytyksistä, ja kaukana se on Giovanni Antonininkin otteista. Kolme myöhäistä sinfoniaa soivat Alphan levyllä reippaan elinvoimaisina, mutta eivät yhtä aggressiivisina kuin Adam Fischerin ja Tanskalaisen kamariorkesterin yhteistyössä. Antonini on Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksessään tähän saakka johtanut joko Il Giardino Armonicoa tai Baselin kamariorkesteria, mutta näihin Pariisiin ja Lontooseen valmistuneisiin, suuriin saleihin ja suurelle yleisölle suunnattuihin teoksiin orkesterien voimat on yhdistetty. Musiikista tulviva ja tarttuva hyväntuulisuus kestää syvätkin traagiset viillot. Haydnin musiikkiinsa […]

Moses Pergament (1893-1977) eli vaikeana aikana vaeltavana juutalaisena. Hän syntyi Helsingissä liettuanjuutalaiseen perheeseen, opiskeli viulunsoittoa Pietarissa ja muutti Ruotsiin vuonna 1915. Nuorempi veli Simon Parmet jäi Suomeen, vaikka kapellimestarin ja musiikkikirjailijan ura urkeni kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen – isoveli sai poikkeavan sukunimensä huolimattomalta venäläiskirjurilta. Molemmat saivat osansa aikansa antisemitismistä, ja Pergament sai vastustajia myös Svenska Dagbladetin teräväkynäisenä kriitikkona. Eikä asetelma ole vieläkään täysin kirkastunut, sillä kuoleman jälkeen Pergamentin musiikki on saanut vaipua unholaan. Suomalaisvoimin […]

Anton Brucknerin toinen sinfonia valmistui vuonna 1872 ja uudistettuna vuonna 1877, joka on Christoph Eschenbachin ja Bambergin sinfonikoiden levyttämä versio. Teoksen versioista olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta siitä ei Accentus Musicin esittelyteksti pukahda. Eschenbach on levyttänyt aiemmin Houstonissa livenä Robert Haasin toimittaman laitoksen, mutta vertailusta Bambergissa tallennettuun esitykseen ei ole juuri hyötyä. Monien mielestä Bruckner loi juuri c-molli-sinfoniallaan oman sinfoniakäsityksensä, jonka radikaalit piirteet saivat yleensä edistyksellisen Lisztin torjumaan teoksen omistuksen. Aikalaiset keksivät lisänimen ”Taukojen sinfonia”, jota […]

Rolf Wallin (s. 1957) kuuluu Norjan merkittävimpiin nykysäveltäjiin, jonka teoksia on kuultu usein Suomessa. Hän lukeutuu niihin valppaisiin taiteilijasieluihin, jotka ammentavat innoitusta isolla kauhalla maailman kulttuureista ja ilmiöistä. Ondinen levylle kootut teokset kertovat eri tavoin löydöistä, joita Wallin on maailman menosta ja historiasta poiminut . Orkesterille sävelletyn Striden (2023) taustana on lamaannuttava huoli maailman tilasta, jonka tuottamaan ahdistukseen Wallin on vastannut otsikon viittaamalla terapeuttisella kävelemisellä. Kymmenminuuttinen teos esittelee orkesterin taiturillisen yhteistyön esimerkkinä ratkaisusta ongelmiin. Viulukonsertossa […]

Prokofjev tutustui sellotaiteilija Mstislav Rostropovitshiin sodan jälkeen, kun neuvostopäättäjät kävivät säveltäjän kimppuun formalismisyytöksin. Sellosonaatti op. 134 oli ensimmäinen Rostropovitshille valmistunut teos, ja sen jälkeen säveltäjä laajensi aiemman sellokonserttonsa orkesterin roolia vahvistavaksi sinfonia-konsertoksi. Rostropovitshilla oli sormensa pelissä entistä atleettisemmassa soolotekstuurissa, ja Christian Poltéra on virtuoosiotteillaan hänen manttelinperijänsä. Poltéra levytti äskettäin Brahmsin sellosonaatit, joissa korvia hiveli hänen Stradivarius-sellonsa muhkea sointi. Myös Prokofjevin sinfonia-konsertossa juhlitaan sen rikkailla sävyillä, syvillä bassoäänillä ja oopperamaisesti laulavalla ylärekisterillä – ehkä äänityksen vähän […]

Mozartin huilukonsertoista on syntynyt harvakseltaan periodilevytyksiä. Francois Lazarevitch ja hänen Saint Julienin Muusikkonsa korjaavat asian ja lisäävät kahden huilukonserton seuraksi samoihin aikoihin (1778) Pariisissa valmistuneen konserton ja huilulle ja harpulle. Lazarevitch on joukkoineen levyttänyt aiemmin renessanssi- ja barokkimusiikkia ja tarttuu nyt suuremmalla kokoonpanolla Mozartin klassismiin reippaan ennakkoluulottomasti. Lazarevitchin mattasointinen huilusaundi on poimittu äänityksessä etualalle, mutta ei häiritsevästi. Mozart ei saanut tilatusta kolmesta huilukonsertosta valmiiksi kuin kaksi, ja niistäkin jälkimmäinen on sovitus oboekonsertosta KV 271. Lazarevitch […]