Orkesterit ja konsertot

Nikolai Medtner: Pianokonsertto nro 2, Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 3. Marc-André Hamelin, piano, Lontoon filharmoninen orkesteri, johtajana Vladimir Jurowski. Hyperion CDA68145.  Kanadalaisvirtuoosi Marc-André Hamelinilla on pitkä ja lämmin suhde Nikolai Medtnerin musiikkiin. Ei ole ihme, että hän kaivaa emigranttisäveltäjän toisesta pianokonsertosta (1927) persoonallisia vetoja, jotka muissa tulkinnoissa kuulostavat Rahmaninov-jäljitelmiltä. Jevgeni Sudbin löysi taannoisessa levytyksessään vaivattomammin musiikin slaavilaisen sykkeen, mutta Vladimir Jurowskin johtamat Lontoon filharmonikot tuovat musiikkiin ylellistä yhteissoiton henkeä. Sama koskee myös Rahmaninovin kolmatta pianokonserttoa, […]

  A merikkalainen Harry Partch (1901–1974) teki jo nuorena pesäeron klassisen musiikin instituutioon. Oman mikrotonaalisen viritysjärjestelmänsä ohella hän rakensi mittavan kokoelman soittimia musiikkinsa esittämiseen. Kölniläisen Ensemble Musikfabrikin uutuuslevy esittelee kolme 2010-luvun sävellystä Partch-soittimille. Sampo Haapamäen Heritagen uteliasta kokeilunhalua sekä musiikkiteatterimaisuuksia sisältävä pintaestetiikka kätkee alleen kompleksimman tapahtumarikkauden, joka suorastaan anelee uudelleenkuuntelua, kun kaikkeen kiehtovaan ei ehdi tarttua kerralla. Vieraskulttuurista tunnelmaa on myös Martin Smolkan Wooden Cloudsissa, jossa riipivän valittava orkesterisoittimien ja parin valikoidun Partch-soittimen nouseva ele […]

  G ershwinin “Sinistä rapsodiaa” markkinoitiin alkujaan “modernin musiikin kokeiluna”, jossa ensi kertaa yhdistettäisiin jazz ja konserttimusiikki. Varhaiset taltioinnit, säveltäjä mukaan luettuna, ottivat lähtökohdakseen 1920-luvun hilpeän jazzmeiningin, mutta myöhemmät esitykset ovat usein kallistuneet filharmoniseen suuntaan. Siitä ei ole pelkoa Iiro Rantalan ja Bremenin Kamarifilharmonian tulkinnassa, jossa Gershwinin musiikki kuulostaa uunituoreelta. Spontaanista klarinettiglissandosta alkaen tulkintaa luonnehtii jazzikas vapaus. Teoksen anarkistinen rakenne innoittaa Rantalaa kekseliäisiin ja persoonallisiin vetoihin, jotka eivät lipsu ulos tyylilajista. Orkesterin konserttimestari Antti Tikkanen […]

  Lotta Wennäkosken musiikissa tuntuu jotenkin yhdistyvän kaikki, mikä suomalaisessa uudessa musiikissa on onnistunut. Siihen kuuluu monipuolinen tekniikka, jolla voi toteuttaa mielikuvituksellisia ideoita ja irrottaa perinteisistä välineistä uusia ja taiteellisesti motivoituja saundeja. Häntä tuntuu ruokkivan uteliaisuus, joka saa teokset aukeamaan moniselitteisistä otsikoistaan sekä hyvin konkreettisiin että abstrakteihin ja avariin mielikuviin. Stravinskya muistuttavalla tavalla Wennäkoski näyttää löytävän ”lottamaisuudet” mistä tahansa aiheesta tai ilmiöstä. Musiikissa voi olla myös huumoria, vaikka Promseissa 2017 kantaesitetyn hilpeän Flouncen (2017) varovainen […]

Elämme joukkuepelaamisen aikaa, eivätkä Richard Straussin yksilösankarit, yli-ihmisistä puhumattakaan, tunnu saavan jalansijaa muualla kuin valkokankaalla. Ainakin Oslosta kajahtavat Näin puhui Zarathustra ja Sankarielämä tekevät vaikutuksen enemmän kollektiivisilla hyveillä kuin yksilöllisillä kosketuksillaan. Yhteissoitto on vakuuttavaa, mutta anonyymiä, vaikka Vasili Petrenkolta löytyy molempiin teoksiin virkistäviä näkökulmia. Zarathustra ei sorru mahtipontisuuteen edes kuulussa Auringonnousussaan, ja Straussin alter ego Ein Heldenlebenissä nauttii selvästi enemmän lemmentöistä kuin sodankäynnistä. Mutta lihaksia pullistava ja adrenaliinia syöksevä atleettinen pauhu, silloin kun sitä tarvittaisiin, […]

Jón Nordal: Choralis, Adagio, Længnetti, Epitafion, Leiðsla. Islannin sinfoniaorkesteri, johtajana Johannes Gustavsson. Ondine ODE 1282-2. Jón Nordal (s. 1926) on islantilaisen musiikin grand old man ja maansa merkittävin orkesterisäveltäjä sitten Jon Leifsin (1899-1968) Nordal opiskeli ensin kotimaassaan ja toisen maailmansodan jälkeen Sveitsissä Walter Freyn ja Willi Burkhardin johdolla. Hänen läpimurtonsa tapahtui Hindemithin ja Bartókin hengessä sävelletyn musiikin merkeissä, mutta näissä Johannes Gustavssonin ja Islannin sinfoniaorkesterin esittämissä teoksissa vuosilta 1973-1982 hän oli siirtynyt valtaosin atonaaliseen sävelkieleen. […]

Andris Nelsonsin ja Bostonin sinfonikkojen konserteista levytettyä Shostakovitshin sinfonioiden sarjaa on tervehditty riemulla kautta median. Näpertelevän kevytsoiton ja hiplailun sijaan saadaan järeää orkesteritykitystä itsevarmalla taituruudella ja hulppealla soinnilla silattuna sekä mojovasti äänitettynä. On kuin Sir Georg Soltin edustama äijäsoitto olisi herännyt uudelleen eloon.   Nelsonsille venäläinen Shostakovitsh-traditio on tuttu, eikä esityksissä säästellä brutaaleja totuuksia. Säveltäjä veti neljännen sinfoniansa 1936 ennen ensiesitystä julkisuudesta, minkä vuoksi sillä ei ole myöhempien teosten tulkintoja värittäviä kaksoismerkityksiä. Nelsons tarttuu härkää […]

  Haydnin ohjelmalliset sinfoniat nro 6–8 ovat ensimmäiset, jotka hän sävelsi saatuaan pestin Esterházyn ruhtinassuvun hoviorkesterin apulaiskapellimestariksi. Säveltäjä halusi näyttää, mihin kaikkeen hän pystyy uudella instrumentillaan, ja idea päivänkiertoa kuvailevaan aiheeseen tuli luultavasti ruhtinaalta. ”Aamu-”, ”Päivä-” ja “Ilta”-sinfoniat ovat monin tavoin poikkeuksellisia Haydnin tuotannossa. Kuvaukset lempeästä auringonnoususta (“Aamu”) tai ukkosmyrskystä (”Ilta”) on sijoitettu taitavasti sinfonisiin kehyksiin. Haydn tarjosi orkesterinsa viulu-, sello-, huilu-, oboe-, fagotti- ja jopa kontrabassosolisteille tilaisuuden yksilötaitojensa esittelyyn, ja Il Giardino Armonicon soittajat […]

Alberto Ginastera: Estancia, Ollantay, Pampeana no 3. Lucas Somoza Osterc, kertoja ja baritoni, BBC Philharmonic, johtajana Juanjo Mena. Chandos CHAN 10884. Tänä vuonna juhlitaan vuonna 1963 kuolleen Alberto Ginasteran, argentiinalaisen taidemusiikin johtotähden, 100-vuotissyntymäpäivää. Chandosin levylle on koottu tanssinsykkeisiä teoksia, joista Ginastera useimmin muistetaan. Argentiinan tasankomaisemiin liittyvä Pampeana (1954) on alaotsikoltaan “sinfoninen pastoraali” ja varhaisempi prekolumbiaanisiin intiaanilegendoihin pohjautuva Ollantay (1947) yksinkertaisesti “kolme sinfonista osaa”. Maatalouden voimaa ihannoiva Estancia-baletti (1941) on Ginasteran subjektiivista nationalismia edustavista teoksista tunnetuimpia. […]

  Messiaen ei ollut luontainen orkesterisäveltäjä, ja urkuritausta kuuluu selvästi 1930-luvulla syntyneistä teoksista. Ensimmäisenä valmistui ”Unohdetut uhrilahjat” (Offrandes oubliées), jonka kolmessa osassa soivat 22-vuotiaan säveltäjän katolisen maailmankuvan elementit, Risti, Synti ja Ehtoollinen. Seuraavana vuonna sävelletty Le tombeau resplendissant (”Loistava hauta”) kaivaa viimeisen leposijan Messiaenin nuoruudelle. Uruille myöhemmin sovitettu L’Ascension vuodelta 1933 kuvaa neljässä meditaatiossaan ylösnousemuksen ihmettä. Paljon myöhäisempi on lyhyt Un sourire, Mozartin 200-vuotismuistolle vuonna 1989 sävelletty lempeä ”Hymy”. Paavo Järvi ja Zürichin Tonhalle-orkesteri eivät […]

Johannes Brahms: Sinfonia nro 2, Haydn-muunnelmat. WDR Sinfoniaorkesteri Köln, johtajana Jukka-Pekka Saraste. Hänssler Profil PH17057. Jukka-Pekka Saraste on Brahmsin toisen sinfonian levytyksessä minuuttikaupalla nopeampi kuin Leif Segerstam taannoisessa levytyksessään. Tulkinta ei kuitenkaan tunnu hätäiseltä tai edes erityisen riuskalta, vaan määrätietoiselta ja etenevältä. Brahmsiin kuuluvat levennykset ja syvennykset on huomioitu, mutta ne eivät jarruta musiikkia. Saraste ennättää jäsennellä hivelevästi tekstuuria sekä jakaa tehtäviä korkeille ja matalille jousille, puu- ja vaskipuhaltimille. D-duuri-sinfonia paistattelee tavallista enemmän Haydnilta perimässään […]

Vuosi 1923 tarkoitti Saksassa radiolähetysten käynnistymistä Berliinin Potsdamer Platzilla. Kuten myöhemmin Suomessa uusi media tarvitsi uutta musiikkia, jonka kokoonpanoja aikansa teknologia rajoitti. Saksassa ilmapiiriin vaikutti taannoin päättynyt sota, superinflaatio – ruisleipä maksoi viisi miljardia markkaa – sekä päätään nostavat natsit, jotka epäonnistuivat Münchenissä vallankappauksessaan. Ernst Tochin hilpeän tanssisarjan huilulle, klarinetille, viululle, alttoviululle, kontrabassolle ja lyömäsoittimille he tuomitsivat myöhemmin ”rappiotaiteeksi”. Weimarin tasavallan vapaa henki puhaltaa myös Kurt Weillin Frauentanzissa, keskiaikaisiin minne-runoihin pohjautuvissa haikeissa rakkauslauluissa. Se kaikuu […]