Orkesterit ja konsertot

  Krzysztof Penderecki (1933-2020) sävelsi kahdeksan sinfoniaa, joista viimeisenä valmistui vuonna 2017 kuudes, lisänimeltään ”Kiinalaiset laulut”. Sinfonian ja laulusarjan risteytyksenä se muistuttaa Mahlerin Das Lied von der Erdeä. Lisää yhtäläisyyksiä löytyy teoksessa käytetyistä klassisista kiinalaisista runoista samoina Hans Bethgen saksannoksina, joita Mahlerkin aikoinaan käytti. Elämä matkana ja osana maailman kiertokulkua tuntuu kirkastuneen Pendereckille runonäyissä, joista viimeisessä (”Syksyn huilun laulu”) paljon kärsinyt sielu palaa kotimaahansa. Stephan Genz on pienen alkukankeuden jälkeen esimerkillinen orkesteriliedien tulkki. Teoksen tavallista […]

Rued Langgaard (1893–1952) sävelsi ensimmäisen sinfoniansa 17-vuotiaana ja sai sille kantaesittäjäksi Berliinin filharmonikot vuonna 1913. Lisänimi ”Klippepastoraler”, ”Vuoripastoraaleja”, yhdistelee wagnerilaisessa saundissa mahtavia maisemia ja metafysiikkaa. Maantieteellisenä taustana ovat eteläruotsalaiset Kullenin jyrkänteet Juutinrauman reunalla, jossa vaelletaan Straussin Alppisinfonian (1915) tavoin vertauskuvallisesti kohti huippua. Matka kulkee ”Tyrskyistä ja auringonpaisteesta”, ”Vuorikukkien” (Fjeldblomster) ja ”Sadun” (”Sagn”) kautta ”Ylös vuorelle” (”Opad Fjeld”), jonka huipulta löytyy ”Elinvoima” (”Livsmod”). Langaardin näyistä kasvoi elämän ja 14 sinfonian myötä yhä villimpiä, mitä aikalaiset kavahtivat, […]

  H ollantilainen Bram van Sambeek on vakuuttanut taidoillaan mm. Kalevi Ahon musiikissa. BIS:n levyllä hän tulkitsee kaksi fagottikonserttojen klassikkoa sekä yhden todellisen mustan hevosen. Sveitsiläissyntyisen Eduard du Puyn (n. 1770-1822) elämästä voisi tehdä elokuvan, jossa hän ratsastaa hevosella kirkkoon ja tulee karkotetuksi kaikkialta kumouksellisesta toiminnastaan. Maanpakoon hänet ajoi Kustaa IV:kin, jonka menetettyä kruununsa du Puy palasi Ruotsiin ja sävelsi huimapäisen fagottikonserttonsa. Huimapäisyys tarkoittaa oopperamaista draamaa ja virtuoosista asteikkokieputtelua, joista ei riitä musiikillista sisältöä ihan […]

Nikolai Medtner: Pianokonsertto nro 2, Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 3. Marc-André Hamelin, piano, Lontoon filharmoninen orkesteri, johtajana Vladimir Jurowski. Hyperion CDA68145.  Kanadalaisvirtuoosi Marc-André Hamelinilla on pitkä ja lämmin suhde Nikolai Medtnerin musiikkiin. Ei ole ihme, että hän kaivaa emigranttisäveltäjän toisesta pianokonsertosta (1927) persoonallisia vetoja, jotka muissa tulkinnoissa kuulostavat Rahmaninov-jäljitelmiltä. Jevgeni Sudbin löysi taannoisessa levytyksessään vaivattomammin musiikin slaavilaisen sykkeen, mutta Vladimir Jurowskin johtamat Lontoon filharmonikot tuovat musiikkiin ylellistä yhteissoiton henkeä. Sama koskee myös Rahmaninovin kolmatta pianokonserttoa, […]

Johannes Brahms– Detvel Glanert: Viisi preludia ja vakavia lauluja, Detvel Glanert: Weites Land, Johannes Brahms – Luciano Berio: Op. 120 nro 1 (sovitus klarinettisonaatista). Michael Nagy, baritoni, Kari Kriikku, klarinetti, Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Olari Elts. Ondine 1263-2. Hampurilaisella säveltäjällä Getlev Glanertilla on läheinen suhde saman kaupungin suureen poikaan Johannes Brahmsiin. Hän on sekä sovittanut tämän teoksia että käyttänyt sitä henkisenä ja tyylillisenä materiaalina omille sävellyksilleen. Ondinen uutuuslevyllä on esimerkkejä molemmista. Brahmsin Neljään vakavaan lauluun hän on […]

Toshio Hosokawa (s. 1955) on sukupovensa merkittävimpiä japanilaissäveltäjiä ja hänen taiteensa juuret ovat pitkällä japanilaisessa perinteessä ja estetiikassa. Selvimmin se kuuluu Kahdessa japanilaisessa kansanlaulussa (2003), jotka kertovat saken juonnista, kevään tulosta, kuolemasta ja kukista. Kitara assosioituu Hosokawan teoksissa japanilaiseen kotoon, ulkonäöltään kannelta muistuttavaan ikivanhaan kielisoittimeen, jolle ovat ominaisia intiimi hienovaraisuus ja tarkoin mitoitettu dynamiikka. Hosokawan Serenadi (2003) soolokitaralle ja kitarakonsertto ’Awakening’ (2007) ovat syntyneet Timo Korhoselle, joka on myös levyttänyt konserton. Jakob Kellermann on myös […]

Viktor Ullmann: Pianokonsertto, Pianosonaatti nro 7, Variaatiot Schönbergin teemasta op. 3a. Moritz Ernst, piano, Dortmundin filharmonikot, johtajana Gabriel Feltz. Capriccio C5294. Viktor Ullmannin (1898-1944) neliosainen pianokonsertto alkaa raivoisalla Allegro con fuocolla, jonka jyskyttävät rytmit ja kireäksi jännittynyt draama tuovat mieleen teoksen syntyajankohdan tunnelmat. Teos valmistui 1939 natsien liitettyä Ullmannin kotimaan Tsekkoslovakian Suur-Saksaan, mutta hitaan osan impressionistinen aistillisuus kääntää selkänsä maailman tapahtumille. Moritz Ernst erinomaisena solistinaan Ullmannin pianokonsertto on komea lisä 1900-luvun konserttikirjallisuuteen. Ullmann siirrettiin sodan […]

Vanhan testamentin sankareista Jobin elämä ei sujunut kuin tanssi, mutta siitä huolimatta Ralph Vaughan Williams sävelsi hänen tarinansa pohjalta liki 50-minuuttisen tanssiteoksen. Vaughan Williamsin Masque for dancing (1931) ei perustu suoraan Raamattuun vaan William Blaken koettelemusten pohjalta tekemiin maalauksiin. Andrew Manze ansaitsi kannuksensa periodityyliä edustavana barokkiviulistina, mutta kapellimestarina hän on niittänyt mainetta Vaughan Williamsin parissa. Jobissa on viitteitä englantilaiseen barokkiin ja kansanmusiikkiin, vaikka parhaat sävelmät ovat kirjaimellisesti paholaisella. Folkloristinen heräte kuuluu myös puolta lyhyemmässä Old […]

  L utoslawskin sinfonioiden hyvistä levytyksistä ei ole varsinaisesti pulaa. Säveltäjä itse on johtanut niissä sekä puolalaisorkestereita että Berliinin filharmonikkoja, Antoni Witin Naxos-sarja ja Esa-Pekka Salosen Los Angelesissa tekemät levytykset ovat erinomaisia. Mutta yhdessä suhteessa RSO:n ja Hannu Linnun Ondine-sarja voittaa kaikki: äänityksen laadussa ja soiton terävässä selkeydessä. Ote on pureva ja esittelevä, jokainen detalji kuuluu. Laura Heikinheimon tuottamilla levyillä äänitys on yhtä aikaa sekä avara että kirkkaasti erotteleva. Ikään kuin kuulija astuisi kapellimestarin paikalle […]

  Korealaisen musiikin suurmies Isang Yun (1917–1996) asui suurimman osan urastaan Berliinissä, ja tällöin hän oli sangen hyvin esillä länsimaisissa nykymusiikkipiireissä. Säveltäjän kuoleman jälkeen hänen tuotantonsa on jäänyt hieman paitsioon, mikä on sääli, sillä hänen tapansa silloittaa idän ja lännen perinteitä omaperäiseksi tyyliksi on mitä ajankohtaisin. Synnyinmaassaan häntä ei ole unohdettu, ja Tongyeongissa toimii hänen perintöään vaaliva festivaali, instituutti ja orkesteri. Soulin filharmonikkojen uusi levy tulee hyvänä muistutuksena Yunin musiikin voimasta, josta myös orkesterin ylikapellimestari […]

Gustav Mahler: Sinfonia nro 5. Minnesotan orkesteri, johtajana Osmo Vänskä. BIS-2226. Osmo Vänskä tekee Minnesotassa sinfonisen aluevaltauksen ja aloittaa Gustav Mahlerin sinfonioiden kokonaislevytyksen, joka edustaa ulkoisesti tekniikan viimeisintä silausta. Tulossa ei ole Mahler-lite-tyyppistä ohueksi kaulitun orkesterisoinnin katselmusta. Minnesotan orkesteri hoitaa osansa itsevarmalla atleettisuudella, mutta myös selkeydellä, joka erittelee soittimelliset linjat ruuhkaisimmissakin koitoksissa. Sen seurauksena viidennen sinfonian aloittava surumarssi kuulostaa hitaanakin jäntevältä, rytmit terävästi paikallaan. Toisen osan myrsky ei sotke kontrapunktin kirkkautta, mutta monivaiheinen scherzo tuntuu […]

Leonard Bernstein: Sinfoniat nro 1, ”Jeremiah”, ja 2, ”The Age of Anxiety”. Jennifer Johnson Cano, mezzosopraano, Jean-Yves Thibaudet, piano, Baltimoren sinfoniaorkesteri, johtajana Marin Alsop. Naxos 8.559790. Leonard Bernstein muistetaan säveltäjänä ennen muuta musikaalista West Side Story. Sinfonikkona hän sai ajoin kirpeää arvostelua tavastaan yhdistellä kaikenlaisia kapellimestarinkorokkeelta bongaamiaan ideoita. Meidän aikanamme tällaista tervehditään poliittisesti korrektina avarakatseisuutena, semminkin kuin Bernsteinin eklektismi kytkeytyi aina ajankohtaisiin sodan ja tuhon aiheisiin. Vanhan testamentin Jeremiaan valituksiin pohjautuva ensimmäinen sinfonia syntyi sodan […]