Orkesterit ja konsertot

Ukrainalaista musiikkia kuunnellaan nyt eri korvin kuin muutama kuukausi sitten, mutta olennaista on, että sitä kuunnellaan. Boris Ljatoshinskin (1895-1968) ura osui vaikealle ajanjaksolle ja varhaisesta, Skrjabinin innoittamasta modernismista oli siirryttävä neuvostodoktriinien mukaiseen sävellystyyliin. Toisen maailmansodan aika antoi säveltäjille liikkumatilaa ja ukrainalaissäveltäjälle tilaisuuden ilmaista kansallista identiteettiään. Ukrainalainen kvintetto op. 42 (1942/45) on monumentaalinen teos, jossa ukrainalaiset kansanlauluaiheet kohtaavat sodan äänet, Rahmaninov-henkisen nostalgian ja vastarintaa huokuvan draaman. Kaikki ei teoksessa tai esityksessä hitsaudu yhteen, mutta ukrainalaismuusikoiden verenkarvainen […]

Ravelin musiikista todetaan usein, että se on kirjoitettu niin hyvin, ettei esittäjän tarvitse tehdä muuta kuin seurata nuotteja. No, eivät ranskalaisen keittiönkään mestariluomukset synny pelkästään seuraamalla reseptiä. Sakari Oramon ja Tukholman Kuninkaallisen filharmonian Ravel-levy muistuttaa, että tarkkuus ja pureutuminen yksityiskohtiin ovat tarpeen, mutta sen lisäksi tarvitaan persoonallisuutta, luovasti hahmotettuja temposuhteita ja taiteellisesti lisättyjä mausteita. BIS:n äänitys on Ravelin tarkkuusvaatimusten mukainen ja ohjelma painottuu ansiokkaasti vähän harvinaisempiin teoksiin. Suurin uutinen lienee ”Couperinin muistomerkki”, pianosarja, jonka Ravel […]

Harvan säveltäjän viimeisistä teoksista tulvii sellainen onni ja kiitollisuus kuin Einojuhani Rautavaaran (1928–2016). Nuo tunteet nousevat päällimmäisiksi hänen musiikillisesta jäämistöstään kootulla levyllä, jonka keskiössä ovat tunnetuille naisviulisteille, Midorille, Anne Akiko Meyersille ja Hilary Hahnille sävelletyt teokset. Hollantilainen Simone Lamsma tavoittaa hyvin Rautavaaran viulistisen hurmion, ja hehkeästä saundista saanee osoittaa kiitokset myös ”Mlynarski” Stradivarille. Robert Trevinon johtama Malmön sinfoniaorkesteri ei ole ihan HKO:n veroinen Rautavaara-spesialisti, mutta maalaa innolla harmonisia freskoja. Levyn aloittava Fantasia (2015) on ehyt, […]

Magnus Lindberg: Aura, Marea, Related rocks. RSO, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1384-2. Sebastian Fagerlund: Nomade, Water Atlas. Nicholas Altstaedt, sello, RSO, joht. Hannu Lintu. BIS 2455. Hannu Linnun ja Radion sinfoniaorkesterin viime kauteen päättynyt yhteinen taival ei olisi voinut saada komeampaa levyfinaalia kuin Magnus Lindbergin ja Sebastian Fagerlundin musiikkia sisältävät Ondine- ja BIS-julkaisut. Niissä kiteytyvät Linnun kauden äänite-estetiikan parhaat puolet, joka yksityiskohtaan pureutuva läpivalaisevuus sekä soinnin syvyyksistä lähtevä ja vuolaana virtaava imu, joka vie […]

Sello on ollut Peteris Vasksille läheinen instrumentti ja ensimmäinen sellokonsertto – jonka Marko Ylönen on levyttänyt Ondinelle – kuuluu hänen menestyneimpiin teoksiinsa. Toinen sellokonsertto, lisänimeltään Klātbūtne (“Nykyisyys”), valmistui vuonna 2012 sellotaiteilija Sol Gabettalle ja Amsterdam Sinfoniettalle. Ylönen on soittanut teosta pitkään, ja sen myös kuulee Alban levyltä, jossa kolmiosainen teos vyöryy valtavalla intensiteetillä. Ylönen tuo muhkealla sellosoinnillaan hitaisiin ääriosiin sielukasta painoa. Nopea keskimmäinen osa on väkivaltaisessa repivyydessään karmiva ja saa hurjan latauksen Juha Kankaan johtamalta […]

  Gustav Mahlerin laulusarja Das Lied von der Erde perustuu Tang-kauden runoihin saksankielisinä käännöksinä, jotka puolestaan perustuvat ranskannoksiin. Ei sillä silti ole kiinalaisuuden kanssa mitään tekemistä. Kapellimestari Long Yu päätti laittaa kulttuurit keskustelemaan ja tilasi Xiaogang Ye’lta teoksen alkuperäisiin kiinalaisrunoihin. Tulos on kihelmöivä. Mahlerin resignaatio, jäähyväistunnelma ja nostalgia ovat vieraita kiinalaiskollegalle, joka korostaa runojen elämäniloa ja hetkeen tarttumista, vaikka kyseessä onkin elämän ehtoopuoli. Orkesteri soi värikkäästi ja eloisin yksityiskohdin, tuoden mieleen Szymanowskin tai venäläiset orientalistit. […]

Ottorino Respighin italialainen impressionismi herättää oitis uhkeita visuaalisia mielikuvia, mutta aiheista tulvii myös menneisyyden lumoa säveltäjän elävöittäessä historiaa uusklassistisen värinmäärittelyn kautta. Trittico Botticellianossa se tarkoittaa säästeliästä mutta mielikuvituksekkaasti käsiteltyä orkestraatiota. Kolme Botticellin tunnettua renessanssimaalausta – Kevät, Itämaan tietäjät ja Venuksen syntymä – muodostavat triptyykin, jonka keskiössä on kolme ihmettä, uudelleen syntymä, Kristuksen syntymä ja rakkauden syntymä. Respighi käsittelee ihmeitä aitoitalialaisella välittömyydellä ja suorasukaisuudella. Sama koskee jyhkeämpiä Kirkon ikkunoita (Vetrate di chiesa), joihin kuvatut aiheet – […]

  Camille Saint-Saëns sävelsi romantiikan aikakaudella, mutta hänen sydämensä sykki klassismille. Sinfonioista tunnetuin on urkusoololla höystetty kolmas (1886), mutta Jean-Jacques Kantorowin levyttämät kolme varhaista sinfoniaa (1850-59) kaihtavat monumentaalisuutta ja yhdistelevät selkeitä rakenteita gallialaiseen eleganssiin. Tuo eleganssi rajaa tunneilmaisua, mutta ei kekseliäisyyttä, joka kukkii erityisesti kirmaavissa scherzoissa. Ranskassa ei sinfoniaa 1800-luvun jälkipuolella juuri harrastettu, joten kuuluvimmat vaikutteet tulevat Schumannilta ja Mendelssohnilta. Hyväntuulisen ja taidokkaasti orkestroidun musiikin alkuperästä ei silti ole epäselvyyttä, ja Belgian Liègen Kuninkaallinen filharmonia […]

Jokaisella eurooppalaisella kansakunnalla kuuluu olla taidemusiikin kansallissankarinsa, mutta yleissivistykseen on jäänyt tältä osin aukkoja. Bulgaria on tunnettu verevästä kansanmusiikistaan, joka on seikkaillut Bartókin ja monien nykysäveltäjien teoksissa, mutta bulgarialaisten taidesäveltäjien nimeäminen onkin vaikeampaa. Pantsho Vladigerov (1899-1978) opiskeli ensin Sofiassa kirkkomusiikistaan tunnetun Dobri Hristovin johdolla ja sitten Berliinissä Paul Juonin oppilaana. Berliiniin Vladigerov myös jäi pitkäksi aikaa teatterilegenda Max Reinhardtin Saksalaisen teatterin musiikinjohtajaksi. Sieltä hän kotiutui 1930-luvulla Bulgariaan Sofian konservatorion sävellyksen professoriksi. Vladigerovin musiikki on lähtökohdiltaan […]

  Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]

Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Linzin Bruckner-orkesteri, johtajana Markus Poschner. Capriccio C8081. Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 (1874–1876 versio, 1878–1881 versio, 1887–1888 versio, Volksfest-finaali, variantteja). Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Accentus Music ACC 30533 (4 cd). Brucknerin sinfoniat tuntuvat nyt olevan maailmalla muodissa. Orkesterit, levymerkit ja kustantajat valmistautuvat säveltäjän 200-vuotisjuhliin vuonna 2024, johon mennessä Capriccion Brucknerin sinfonioiden kokonaislevytyksen on tarkoitus olla valmis. Bruckner syntyi Linzissä, joten kotikaupungin Bruckner-orkesterilla on säveltäjän kahdeksannessa sinfoniassa todistamisen paikka. Teoksesta […]

Thomas Larcher (s. 1962) aloitti uransa pianistina, mutta on sen jälkeen keskittynyt enemmän säveltämiseen. Hän on ollut leimallisesti ECM-merkin säveltäjä, mutta nyt Ondine täydentää kuvaa kahdella suurimuotoisella teoksella. Toinen sinfonia lisänimeltään Kenotaph (2016), on saanut säveltäjän pohdiskelemaan, minkälainen sinfonian pitäisi tänä päivänä olla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa perinteistä neliosaista rakennelmaa ja värikkäästi vyöryttävää orkesterinkäsittelyä, jonka vaiheet ja yksityiskohdat Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri tuo vaikuttavasti esiin konserttitaltioinnissaan. Larcherin tyyli on liukunut entistä postmodernimpaan suuntaan ja […]