lauantai lokakuu 1. 2022

Einojuhani Rautavaara

Einojuhani Rautavaara: Fantasia, In the Beginning, Deux sérénades, Lost Landscapes. Simone Lamsma, viulu, Malmön sinfoniaorkesteri, johtajana Robert Trevino. Ondine ODE 1405-2.

Harvan säveltäjän viimeisistä teoksista tulvii sellainen onni ja kiitollisuus kuin Einojuhani Rautavaaran (1928–2016). Nuo tunteet nousevat päällimmäisiksi hänen musiikillisesta jäämistöstään kootulla levyllä, jonka keskiössä ovat tunnetuille naisviulisteille, Midorille, Anne Akiko Meyersille ja Hilary Hahnille sävelletyt teokset. Hollantilainen Simone Lamsma tavoittaa hyvin Rautavaaran viulistisen hurmion, ja hehkeästä saundista saanee osoittaa kiitokset myös ”Mlynarski” Stradivarille. Robert Trevinon johtama Malmön sinfoniaorkesteri ei ole ihan HKO:n veroinen Rautavaara-spesialisti, mutta maalaa innolla harmonisia freskoja.

Levyn aloittava Fantasia (2015) on ehyt, vaikkakin töksähtäen päättyvä kokonaisuus. Viisiminuuttinen, ensi kertaa levytetty In the Beginning (2015) on mystisesti vellova fragmentti, joka päättyy myös kuin seinään. Kalevi Ahon täydentämät Kaksi serenadia (2016/18) saavat nyt lämpimämmän käsittelyn kuin Hahnin ensilevytyksessä. Ensimmäisestä serenadista pour mon amour löytyy nyt hellempiä sävyjä. Lost Landscapes (2005/ 15) on Rautavaaran myöhäisteoksista laajimpia, nostalginen kiertoajelu opintovuosien maisemissa, jotka ovat kadonneet historiaan mutta elävät muistissa. Rautavaara oli orkesterivelho, ja orkesteriasussa tämä alun perin viululle ja pianolle sävelletty teos leimahtaa väreihin.

Antti Häyrynen

Edellinen artikkeliFelix Mendelssohn
Seuraava artikkeliRakkauden ideaalia hamuamassa

orkesterit ja konsertot