Tero Saarisen Third Practicen esitykset Helsingissä jäivät viime vuonna koronan uhreiksi, ja siitä tehtiin Ylelläkin nähty striimaus. Nyt se on päässyt kansainväliseen dvd-levitykseen, ja bonuksena tarjotaan Saarisen taiteesta kertova dokumentti Rooted with wings. Blu-Rayn äänen- ja kuvanlaatu on parempi kuin Ylellä nähty, joten versio on tervetullut. Videokuvaus tuo hahmot lähelle mutta säilyttää myös oleellisen tilassa syntyvän flow’n.
Teoksen ideana on heijastella Claudio Monteverdin kurkottelua kohti barokin yksilöllistä vapautta ja taiturillisuutta, mitä tyyliä kutsutaan nimellä Second Practice. Kaikki käytetyt madrigaalit haikailevat rakkauden illuusion perään. Tätä pakenevan harhan luonnetta kuvaa teoksessa virtuaalisopraano Nüria Rial, jonka osuus on äänitetty etukäteen, ja hän ilmestyy projektioina ties missä kadotakseen taas. Tenori Topi Lehtipuu tekee mahtavan työn sekä laulajana että tanssijana.
Saarinen on liikkeessään yhtä aikaa 1600-luvulla, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Hän on hakenut teoksessaan entistä vapaammin syntyvää liikettä, vaikka improvisaatiosta ei olekaan kyse. Peruseleinä ovat ylevä ja fyysinen, aineeton ja aistillinen, jotka vaihtelevat monin sävyin.
Liput ja verhot ovat visualisoinnin tärkeä elementti. Ne viittaavat niin juhliin kuin taisteluun – rakkauttahan kuvataan sodan vertauskuvin monessa Monteverdin madrigaalissa. Hienoin kohtaus on Rialin ja Lehtipuun duetto, jonka aikana Rialin harhakuva heijastuu sinne tänne hulmuavissa lipuissa. Se on kuin todellisuuden ja ideaalisuuden mittelö. Lehtipuu tavoittaa laulullaan niin dissonanssien raastavuuden kuin koloratuurien hurmion.
Lehtipuun etsijän roolia on korostettu sillä, että hän kulkee pimeällä näyttämöllä taskulampun kanssa ja valaisee tanssijoita Caravaggion maalauksia muistuttavissa asetelmissa. Joskus tunnelma kääntyy unenomaiseksi, kun hiukset hulmuavat verhoina ja leijuvat ilmassa ja hahmot peittyvät harsoihin. Erika Turusen suunnittelemat puvut ovat osa läpikuultavaa linjaa
Kuusihenkistä Helsingin barokkiorkesteria johtaa cembalon äärestä Aapo Häkkinen. Yhtye tempautuu reaktioherkästi vaihtuviin tunnelmiin ja näyttämötapahtumiin. Suomalaisen tanssitaiteen ja barokkimusiikin hieno kohtaaminen, josta on myös vientituotteeksi. Ainut miinus on, että madrigaalien sanoja ei ole saatavilla mistään. Eikö niillä ole merkitystä?
Harri Kuusisaari
