Rimski-Korsakov sävelsi Kultaisen kukkonsa pilakuvaksi Nikolai II:n katastrofaalisesti päättyneestä Japanin-sodasta ja tsaarinvallan rappiosta. Oopperan tsaari Dodon on menettänyt todellisuudentajunsa, kokoaa sotajoukkonsa kuviteltua vihollista vastaan ja tappaa häntä auttaneen astrologin, jonka lahjoittama kultainen kukko nokkii tsaarin kuoliaaksi. Mestariohjaaja Barrie Kosky ei alun perin Aix-en-Provenceen tekemässään ohjauksessa säästele farssin terää. Dodon hortoilee harhoissaan alusvaatteet päällään ja ratsastaa vimmatusti koneen raatoa muistuttavalla, surrealistisella sotaratsullaan pääsemättä senttiäkään eteenpäin. Hänen sotilaansa tanssivat can-cania hevosenpäissä, poikansa roikkuvat päättöminä puussa ja taloudenhoitajansa hilluu kirveen kanssa. Yhtä epätoivoiselta vaikuttaa erään diktaattorin nykyinen sotaretki.
Kosky on jättänyt orientalistisen loiston sikseen, ja ooppera tapahtuu suolla, törröttävä puu keskuksenaan. Aivan täydessä terässä Koskyn show ei ole, ehkä siksi, että se joutui koronan kynsiin, ja kuorolaiset käyttävät maskeja. Dmitri Uljanov tekee kuitenkin tsaarina hienon roolityön eikä anna karaktäärin kierouden verottaa laulun tasoa. Nina Minasian on maaginen Shemeikan tsaaritar. Lyonin oopperan orkesteri tavoittaa Daniele Rustionin johdolla musiikin loiston.
Harri Kuusisaari
