Mendelssohnin pianokonsertot kärsivät aikoinaan raskaskätisestä sentimentaalisuudesta, mutta nykypolven pianistit ovat keskittyneet vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Molemmat konsertot ovat mollissa, (g ja d) ja se on innostanut jotkut solistit liiankin raivokkaaseen menoon. Ensimmäisessä konsertossa avausosa on merkinnältään con fuoco ja toisessa appassionato, ja Lars Vogt ja Pariisin kamariorkesteri ovat levytyksessään asianmukaisen tulisia ja intohimoisia. Mutta se ei johda silmittömään paahtamiseen, vaan sivuteemoille annetaan aikaa puhjeta kukkaan ja juoksutuksille tilaa helmeillä. Mendelssohnin pianokonsertoissa lyhyet hitaat osat jäävät helposti toiminnallisten ääriosien […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.
