lauantai lokakuu 1. 2022

Felix Mendelssohn

Felix Mendelssohn: Pianokonsertot nro 1-2, Capriccio brillante. Lars Vogt, piano, Pariisin kamariorkesteri. Ondine ODE 1400-2.

Mendelssohnin pianokonsertot kärsivät aikoinaan raskaskätisestä sentimentaalisuudesta, mutta nykypolven pianistit ovat keskittyneet vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Molemmat konsertot ovat mollissa, (g ja d) ja se on innostanut jotkut solistit liiankin raivokkaaseen menoon. Ensimmäisessä konsertossa avausosa on merkinnältään con fuoco ja toisessa appassionato, ja Lars Vogt ja Pariisin kamariorkesteri ovat levytyksessään asianmukaisen tulisia ja intohimoisia. Mutta se ei johda silmittömään paahtamiseen, vaan sivuteemoille annetaan aikaa puhjeta kukkaan ja juoksutuksille tilaa helmeillä. 

Mendelssohnin pianokonsertoissa lyhyet hitaat osat jäävät helposti toiminnallisten ääriosien varjoon, mutta Vogt antaa niille sopivasti painoa ja syvyyttä. Hymyilevä eleganssi on musiikin punainen lanka, joka syttyy säkenöivään virtuoosisuuteen briljanteissa finaaleissa. Briljantti on myös levyn päättävä Capriccio brillante, jonka lisäksi mukaan olisi mahtunut muutakin. Vogt johtaa orkesteriaan klaviatuurin äärestä, ja kiihkeimmissä koitoksissa orkesteri saa pärjätä omillaan, mutta mukana on myös sähköä, joka povaa onnellista taiteellista kumppanuutta.

Antti Häyrynen 

 

Edellinen artikkeliBoris Ljatoshniski
Seuraava artikkeliEinojuhani Rautavaara

orkesterit ja konsertot