Ravelin musiikista todetaan usein, että se on kirjoitettu niin hyvin, ettei esittäjän tarvitse tehdä muuta kuin seurata nuotteja. No, eivät ranskalaisen keittiönkään mestariluomukset synny pelkästään seuraamalla reseptiä. Sakari Oramon ja Tukholman Kuninkaallisen filharmonian Ravel-levy muistuttaa, että tarkkuus ja pureutuminen yksityiskohtiin ovat tarpeen, mutta sen lisäksi tarvitaan persoonallisuutta, luovasti hahmotettuja temposuhteita ja taiteellisesti lisättyjä mausteita. BIS:n äänitys on Ravelin tarkkuusvaatimusten mukainen ja ohjelma painottuu ansiokkaasti vähän harvinaisempiin teoksiin.
Suurin uutinen lienee ”Couperinin muistomerkki”, pianosarja, jonka Ravel orkestroi lukuun ottamatta Fuugaa ja Toccataa, jotka tässä kuullaan Kenneth Heskethin soitintamina. Ne ovat kelpo sovituksia, mutta eivät ihan istu Ravelin päättämään kokonaisuuteen. Esitys rullaa ilmavasti ja viehkeillä puhallinsooloilla höystettynä. Myös Antiikkinen menuetti ja Miroirs-pianosarjan Alborada, Pavane ja Barque ovat Ravelin orkestroimia pianokappaleita. ”Narrin aamulauluun” Oramo lisää sopivasti temperamenttia ja Pavanen elegisyyttä mehevöittää Markus Maskuniityn käyrätorvisoolo. Valtameren aalloilla keinuva pursi saa komea tulkinnan, jossa meri on syvä ja uhkaava, mutta pitää pienen veneen pinnalla. La valse on levyn ainoa alkuperäinen orkesteriteos, vapautuneesti pyörivä valssifantasia, joka kieppuu nautinnollisesti räiskyen kohti tuhoaan.
Antti Häyrynen
