CD-levyt

Klarinetisti Lauri Sallisen ja pianisti Anna Kuvajan levy äänitettiin pandemian eristämänä keväällä 2021, ja esittäjät luonnehtivat levyään pullopostiksi, joka välittää kamarimusiikin läheisyyttä ja yhteisyyttä. Olosuhteet inspiroivat muusikoista soittoa, josta huokuu haikeus ja ystävällisyys. Pääosassa ovat Robert Schumannin Romanssit ja Fantasiakappaleet, joissa Sallisen ja Kuvajan romanttinen nyansointi on valpasta, vain hetkittäin yksiulotteista. Clara Schumannin Kolme romanssia soivat huolettomampina ja kukkeampina, mikä sopii ’soiréehen’, jossa pukukoodi voisi olla ”smart casual”. Hyvä idea oli tuoda rinnalle tanskalaissäveltäjä Niels […]

T aipuisa koloratuurisopraano Piia Komsi on pohjakoulutukseltaan ammattisellisti, ja yhteiskyvyt pääsevät käyttöön Heinz-Juhani Hofmannin teoksista koostuvalla soololevyllä. Hofmann on tunnettu pimeisiin aiheisiin tarttumisesta, suoraan ihmisyyden syöveriin tuijottamisesta: myös säestyksettömyys korostaa teosten eksistentiaalista yksinäisyyden tunnetta. Hofmann on kaksikielinen, ja lähes kaikki laulut ovat levyllä sekä suomen- että saksankielisinä versioina, mikä on tallenteellinen kulttuuriteko ja tarjoaa hienon mahdollisuuden vertailla kielieroja, mutta jättää teosmäärän pieneksi. Lähes laulusarjamaisesti toisiinsa eteneviin teoksiin valitut runot ovat lyhyitä, toisinaan stoalaisen mietiskeleviä, mikä […]

Elektroakustisiin teoksiin keskittyvän kotimaisen defunensemblen levy Hyperrealistic Songs on kuin kävelisi avantgarde-ympyrää älyllisen ohi takaisin keholliseen: sen soinnilla on enemmän yhteistä hardcore-punkin, noisen ja industrialin kanssa kuin vaikkapa, sanotaan, sarjallisen perinteen. Hikari Kiyaman Death Metal Rock With Headbang muistuttaa riffikkäässä blastbeat-kaoottisuudessaan ilahduttavasti John Zornin ristiinpölytyksiä, aueten impressionistisiin fragmentteihin rupisen rumpukoneen päälle ja syöksyen jälleen free-häröpalloon. Asta Hyvärisen Improbable tuo mieleen teollisen rappeutumisen, dark ambientin, Coilin ja Mika Vainion; kotikuuntelussa huomio pysyy hyvin mimesiksessä, joista löytyy […]

Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin sointi on niin erityinen, että sen usein tunnistaa jo äänen alukkeesta. Niin tälläkin levyllä, joka on orkesterin ja sen taiteellisen johtajan Malin Bromanin ensimmäinen yhteinen. Esa-Pekka Salosen Stockholm Diary alkaa intensiivisellä soinnilla, jossa bassot ja sellot ärjyvät muhkeina, viulut välkehtivät, ja väliäänten nopeana toistuva rytmikuvio luo koko teoksen ajan jatkuvan svengin. Salonen muistelee nostalgisesti Tukholman-aikaansa, joka tuntuu olleen täynnä nuoren miehen itseluottamusta. Jousitekstuuri saa yhä uusia värejä intohimoisesta melodiasta pizzicato-sateeseen ja viuhuviin kuvioihin, […]

Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. W. H. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Natsien vakileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) Messiaen kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja […]

Telemann sävelsi kaksitoista fantasiaa soolohuilulle ja sooloviululle ja tiedossa on ollut, että kaksitoista fantasiaa syntyi myös viola da gamballe. Kauan kadoksissa olleet teokset löytyivät vuonna 2015 ja sen jälkeen gambistit eri puolilla maailmaa ovat käyneet niiden kimppuun kuin vertauskuvan sika limppuun. On sekä inspiroivaa että haastavaa tarttua mestariteoksiin, joihin ei ole ennättänyt syntyä minkäänlaista esitystraditiota. Telemannin fantasiat ovat uutta vanhaa musiikkia, joka hämmästyttää nykykuulijaa kekseliäisyydellään ja rikkaudellaan samaan tapaan kuin Bachin soolosellosarjat, kun Pablo Casals […]

Janne Mertanen julkaisi kuusi vuotta sitten viidellä cd-levyllä suurimman osan Sibeliuksen julkaistuista pianoteoksista. Niistäkin monet ovat huonosti tunnettuja, mutta vielä tuntemattomammiksi ovat jääneet monet julkaisemattomat tilapäisteokset, pianosovitukset, luonnokset tai lehtiin painetut pikkuteokset. Ne löytyvät BIS:n massiivisesta Sibelius-kokonaislevytyksestä useimmiten Folke Gräsbeckin soittamina, mutta nyt myös Mertanen on levyttänyt valikoiman näitä usein yllättävän persoonallisia sävellastuja. Opusnumeroitujen pianoteosten kanssa Mertaselle ei aina jäänyt pitkää kypsyttelyaikaa, mikä kuului tuoreina ja terveesti suorasukaisina tulkintoina. Sonyn otsikoimissa ”suomalaisissa kansanlauluissa ja löydöissä” […]

Piano on pohjimmiltaan lyömäsoitin, mutta kosketinsoittajat ovat kautta aikain kehitelleet konsteja siitä syntyvien rajoitusten ylittämiseksi. Sigismond Thalberg (1812-1871) oli yksi 1800-luvun suuria pianovirtuooseja, ainoa, jonka katsottiin uhmaavan Lisztin valta-asemaa. Thalberg ei ollut yhtä aktiivinen säveltäjänä, mutta klaveerisankareiden tiet risteytyivät pianosovitusten ja -transkriptioiden alueella. Sovituksia suosituista lauluista ja ooppera-aarioista syntyi ennen äänentallennusta valtaisia määriä, mutta Thalbergin sen enempää kuin Lisztinkään sovitukset eivät olleet tarkoitettu kotikäyttöön. Vuonna 1853 neljässä osassa julkaisemassaan L’art du chant applique au pianossa op. […]

Otsikolla The Polish Violin viulisti Jennifer Pike luotaa äidin puoleisia juuriaan ja puolalaisia viulusävellyksiä 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Pääosassa on Karol Szymanowskin helteinen myöhäisromantiikka, vaikuttavimmillaan Myyteissä vuodelta 1915. Pike soittaa kolme antiikin aiheisiin perustuvaa runoelmaa leimuavalla intohimolla, joka saa värit hehkumaan, mutta tasoittaa samalla musiikin impressionistista monimerkityksisyyttä. Roxanan aaria (oopperasta kuningas Roger), Nocturne ja Tarantella, sekä vähän varhaisempi Romanssi täydentävät hermoherkän vaikutelman, jonka taustalla oli Szymanowskin luottoviulisti Pavel Kochanski. Varhain kuolleen Mieczyslaw Karlowiczin Impromptussa kuuluu […]

Selim Palmgren: Complete piano works 2. Konserttietydi C-duuri, Kaksi kontrastia, Valssi länsisuomalaiseen tapaan, Kevätauerta, Kolme pianokappaletta op. 32, Kolme preludia op. 84, 24 preludia op. 17. Jouni Somero, piano. Grand Piano GO868. Levyesitteessä Joel Valkila muistuttaa, että Selim Palmgren oli pianistina Ferruccio Busonin oppilas. Se kuuluu jyhkeissä virtuoosinumeroissa, kuten op. 17 ”Meri”- ja ”Sota”-preludeissa. Niissä myös Jouni Somero yltää vaikuttaviin tuloksiin, vaikka pianosointi fortissimossa saakin kolisevaa metallin makua. Onnistuvat Somerolta myös hiljaiset sävyt, näytteinä Kahden […]

Kaija Saariahon laulut heijastavat hienostuneesti runojen maailmoja, tai sitten ottavat dialogimaisen asenteen. Säveltäjä puristaa niissä sävelkielensä oleelliseen kuin timantti, staattisenakin jännitteensä säilyttäen. Anu Komsi on hänen luottolaulajansa, ja uusi levy on hieno summaus yhteistyöstä. Levyn laulut ovat 40 vuoden ajalta. Preludi-Tunnustus-Postludi -triptyykin aikaan vuonna 1980 säveltäjä opiskeli Paavo Heinisen johdolla, ja se kyllä kuuluu modernistisessa ankaruudessa preparoitune pianoineen. Leino-laulujen aikaan hän oli saanut valmiiksi esikoisoopperansa ja lähtee enemmän laulajan instrumentista. Saarikoski-lauluissa (2013–2020) taas kuuluu kokeneen […]

Piano oli Stravinskyn oma soitin, mutta julkaistuja pianosävellyksiä on vain kourallinen: Neljä etydiä, Les cinq doigts, Piano Rag Music, Tango, myöhäisempi Sonaatti ja Serenadi, sekä tunnetuimpana Rubinsteinille tehdyt Kolme kohtausta Petrushkasta. Ne mahtuvat kutakuinkin yhdelle cd:lle, mutta Aleksei Lybimovin johdolla opiskellut Aleksei Zujev tarvitsee Stravinskyn koottuihin pianoteoksiin viisi levyä. Pääosan tilasta vievät pianoversiot tunnetuista orkesteriteoksista. Niissä voi kuulla, kuinka Stravinsky hahmotti teokset pianon ääressä: rakenteet ja radikaali rytminkäsittely kimpoavat klaviatuurista pelkistettynä olennaisimpaan. Nämä eivät ole […]