CD-levyt

Wolfgang Amadeus Mozart: Vapaamuurarimusiikki. Eine kleine Freimaurer-Kantate KV 623, Die Ihr des unermesslichen Weltalls KV 619, Der Maurerfreude KV 471, Lied zur Gesellennreise KV 468, Lobgesang auf die feierliche Johannisloge KV 148, Musiikkia näytelmään Thamos Egyptin kuningas KV 345, Kantaatti Dir Seele des Weltalls KV 429, Ihr unsre neuen Leiter KV 484, Zerfliesset heute geliebte Brüder KV 483, Maurerische Trauermusik KV 477. John Heuzenroeder, tenori, Mario Borgioni, basso, Aleksandr Puljajev, fortepiano, Willi Kronenberg, urut, Die […]

Klarinetisti Lauri Sallisen ja pianisti Anna Kuvajan levy äänitettiin pandemian eristämänä keväällä 2021, ja esittäjät luonnehtivat levyään pullopostiksi, joka välittää kamarimusiikin läheisyyttä ja yhteisyyttä. Olosuhteet inspiroivat muusikoista soittoa, josta huokuu haikeus ja ystävällisyys. Pääosassa ovat Robert Schumannin Romanssit ja Fantasiakappaleet, joissa Sallisen ja Kuvajan romanttinen nyansointi on valpasta, vain hetkittäin yksiulotteista. Clara Schumannin Kolme romanssia soivat huolettomampina ja kukkeampina, mikä sopii ’soiréehen’, jossa pukukoodi voisi olla ”smart casual”. Hyvä idea oli tuoda rinnalle tanskalaissäveltäjä Niels […]

Schubertin Winterreise on esittäjille pitkä matka sekä kahdenkymmenenneljän laulun kokonaisuutena että uran mittaisena haasteena. Pitkä matka se on myös talviselle kulkijalle, joka lähtee taipaleelleen pettymysten ajamana, silti toiveikkaana, mutta kohtaa autioita teitä taivaltaessaan kylmän todellisuuden. Winterreisesta ei oikein saa juonellista kertomusta, vaan se on enemmänkin kuvasarja, jossa laulut toisinaan ketjuuntuvat, toisinaan taas muodostavat erillisen kilometripylvään. Arttu Kataja ja Pauliina Tukiainen ovat suunnitelleet reittinsä huolella ja pysyvät liukkaasti liikkeellä kohmeiseen loppuun saakka. Kataja tuntuu lähestyvän lauluja […]

Janne Mertanen julkaisi kuusi vuotta sitten viidellä cd-levyllä suurimman osan Sibeliuksen julkaistuista pianoteoksista. Niistäkin monet ovat huonosti tunnettuja, mutta vielä tuntemattomammiksi ovat jääneet monet julkaisemattomat tilapäisteokset, pianosovitukset, luonnokset tai lehtiin painetut pikkuteokset. Ne löytyvät BIS:n massiivisesta Sibelius-kokonaislevytyksestä useimmiten Folke Gräsbeckin soittamina, mutta nyt myös Mertanen on levyttänyt valikoiman näitä usein yllättävän persoonallisia sävellastuja. Opusnumeroitujen pianoteosten kanssa Mertaselle ei aina jäänyt pitkää kypsyttelyaikaa, mikä kuului tuoreina ja terveesti suorasukaisina tulkintoina. Sonyn otsikoimissa ”suomalaisissa kansanlauluissa ja löydöissä” […]

Elektroakustisiin teoksiin keskittyvän kotimaisen defunensemblen levy Hyperrealistic Songs on kuin kävelisi avantgarde-ympyrää älyllisen ohi takaisin keholliseen: sen soinnilla on enemmän yhteistä hardcore-punkin, noisen ja industrialin kanssa kuin vaikkapa, sanotaan, sarjallisen perinteen. Hikari Kiyaman Death Metal Rock With Headbang muistuttaa riffikkäässä blastbeat-kaoottisuudessaan ilahduttavasti John Zornin ristiinpölytyksiä, aueten impressionistisiin fragmentteihin rupisen rumpukoneen päälle ja syöksyen jälleen free-häröpalloon. Asta Hyvärisen Improbable tuo mieleen teollisen rappeutumisen, dark ambientin, Coilin ja Mika Vainion; kotikuuntelussa huomio pysyy hyvin mimesiksessä, joista löytyy […]

T aipuisa koloratuurisopraano Piia Komsi on pohjakoulutukseltaan ammattisellisti, ja yhteiskyvyt pääsevät käyttöön Heinz-Juhani Hofmannin teoksista koostuvalla soololevyllä. Hofmann on tunnettu pimeisiin aiheisiin tarttumisesta, suoraan ihmisyyden syöveriin tuijottamisesta: myös säestyksettömyys korostaa teosten eksistentiaalista yksinäisyyden tunnetta. Hofmann on kaksikielinen, ja lähes kaikki laulut ovat levyllä sekä suomen- että saksankielisinä versioina, mikä on tallenteellinen kulttuuriteko ja tarjoaa hienon mahdollisuuden vertailla kielieroja, mutta jättää teosmäärän pieneksi. Lähes laulusarjamaisesti toisiinsa eteneviin teoksiin valitut runot ovat lyhyitä, toisinaan stoalaisen mietiskeleviä, mikä […]

Telemann sävelsi kaksitoista fantasiaa soolohuilulle ja sooloviululle ja tiedossa on ollut, että kaksitoista fantasiaa syntyi myös viola da gamballe. Kauan kadoksissa olleet teokset löytyivät vuonna 2015 ja sen jälkeen gambistit eri puolilla maailmaa ovat käyneet niiden kimppuun kuin vertauskuvan sika limppuun. On sekä inspiroivaa että haastavaa tarttua mestariteoksiin, joihin ei ole ennättänyt syntyä minkäänlaista esitystraditiota. Telemannin fantasiat ovat uutta vanhaa musiikkia, joka hämmästyttää nykykuulijaa kekseliäisyydellään ja rikkaudellaan samaan tapaan kuin Bachin soolosellosarjat, kun Pablo Casals […]

Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. W. H. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Natsien vakileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) Messiaen kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja […]

Mozartin Requiem oli tunnetusti hänen viimeinen teoksensa, ja omiin hautajaisiinsa sävelsi Requieminsa hänen kilpailijakseen mielletty Antonio Salieri. Erona on, että Mozart kuoli kesken sävellystyönsä, kun taas Salierin sielunmessu (1804) sai odottaa kaksikymmentä vuotta ennen ensiesitystään – jolloin se kuulosti kummajaiselta menneeltä aikakaudelta. Salierin Requiem kuulostaa galantteine piirteineen ja hovityylisessä klassismissaan toisinaan Mozartia vanhanaikaisemmalta teokselta. Mozartin Requiemissa on myös romantiikkaa ennakoivat piirteensä, joita esityksissä aikanaan liioiteltiin, mutta ei Hervé Niquetin ja Concert Spirituelin levytyksessä. Versaillesin kuninkaallisen […]

  Kalevi Ahon ensimmäinen viulukonsertto (1981) ja ensimmäinen sellokonsertto (1984) olivat nelisenkymmentä vuotta sitten pelinavauksia teoslajissa, jonka edustajia on sittemmin kertynyt kolmekymmentä. Ahon suunnitelmana on ollut säveltää konsertto kaikille orkesterisoittimille, mutta Bis:n uusi levy todistaa, että on palkitsevaa palata keskeisiin soolosoittimiin vuosikymmenien kokemusten jälkeen. Aholle haaste on moninkertainen, sillä hän ei halua itsensä ohella toistaa muitakaan konserttokirjallisuuden patenttiratkaisuja. Toinen viulukonsertto (2015) on ulkoisesti perinteisempi tapaus, kolmiosainen suuren formaatin teos. Toinen sellokonsertto (2013) kertoo tumman viisiosaisen […]

Jouhikko on 2000-luvulla elänyt pienimuotoista toista tulemistaan. Rock- ja bluesvaikutteita siihen on yhdistellyt Pekko Käppi, ja toisenlaisen paletin esittelee puolestaan Ilkka Heinonen. Lohtu-levy rakentuu jazzmaisen trion ympärille, jossa jouhikon lisäksi ytimessä ovat Nathan Riki Thomsonin kontrabasso ja Mikko Hassisen lyömäsoittimet. Levyn nimi saattaa vaikuttaa materiaalin vastakohdalta. Punaisena lankana ovat tämän päivän yhteiskunnan varjopuolet – syrjäytyminen, luonnontuho ja ilmastonmuutos sekä kaaosta kylvävät populistijohtajat. Näiden kuvaamiseen käytetyt keinot ovat moninaiset: Narrien kruunajaiset kurottaa vanhaan musiikkiin, Haje vapaaseen […]

  J ean-Jacques Kantorow ja Liègen filharmoninen orkesteri levyttivät BIS:lle vähän aiemmin Saint-Saënsin sinfoniat nro 1-2 (1853, 1859) sekä varhaisen A-duuri-sinfonian (1850). Niitä luonnehti erinomainen äänitys sekä raikas ja tarkka ote, joka saa jatkoa vuonna 1856 valmistuneen F-duuri-sinfonian levytyksessä. Lisänimi ”Urbs romana” ei ilmeisesti liity Roomaan, vaan nuoren Saint-Saënsin voittamaan sävellyskilpailuun Bordeaux’ssa. Siitä huolimatta hän ei koskaan julkaissut teosta, joka painettiin vasta vuonna 1974. Kantorow levytti teoksen aikoinaan myös Tapiola Sinfoniettan kanssa BIS:lle, eikä tulkinnoilla […]