CD-levyt

Harvan säveltäjän viimeisistä teoksista tulvii sellainen onni ja kiitollisuus kuin Einojuhani Rautavaaran (1928–2016). Nuo tunteet nousevat päällimmäisiksi hänen musiikillisesta jäämistöstään kootulla levyllä, jonka keskiössä ovat tunnetuille naisviulisteille, Midorille, Anne Akiko Meyersille ja Hilary Hahnille sävelletyt teokset. Hollantilainen Simone Lamsma tavoittaa hyvin Rautavaaran viulistisen hurmion, ja hehkeästä saundista saanee osoittaa kiitokset myös ”Mlynarski” Stradivarille. Robert Trevinon johtama Malmön sinfoniaorkesteri ei ole ihan HKO:n veroinen Rautavaara-spesialisti, mutta maalaa innolla harmonisia freskoja. Levyn aloittava Fantasia (2015) on ehyt, […]

Magnus Lindberg: Aura, Marea, Related rocks. RSO, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1384-2. Sebastian Fagerlund: Nomade, Water Atlas. Nicholas Altstaedt, sello, RSO, joht. Hannu Lintu. BIS 2455. Hannu Linnun ja Radion sinfoniaorkesterin viime kauteen päättynyt yhteinen taival ei olisi voinut saada komeampaa levyfinaalia kuin Magnus Lindbergin ja Sebastian Fagerlundin musiikkia sisältävät Ondine- ja BIS-julkaisut. Niissä kiteytyvät Linnun kauden äänite-estetiikan parhaat puolet, joka yksityiskohtaan pureutuva läpivalaisevuus sekä soinnin syvyyksistä lähtevä ja vuolaana virtaava imu, joka vie […]

Sello on ollut Peteris Vasksille läheinen instrumentti ja ensimmäinen sellokonsertto – jonka Marko Ylönen on levyttänyt Ondinelle – kuuluu hänen menestyneimpiin teoksiinsa. Toinen sellokonsertto, lisänimeltään Klātbūtne (“Nykyisyys”), valmistui vuonna 2012 sellotaiteilija Sol Gabettalle ja Amsterdam Sinfoniettalle. Ylönen on soittanut teosta pitkään, ja sen myös kuulee Alban levyltä, jossa kolmiosainen teos vyöryy valtavalla intensiteetillä. Ylönen tuo muhkealla sellosoinnillaan hitaisiin ääriosiin sielukasta painoa. Nopea keskimmäinen osa on väkivaltaisessa repivyydessään karmiva ja saa hurjan latauksen Juha Kankaan johtamalta […]

  Nino Rota (1911–1979) muistetaan yhteistyöstään elokuvaohjaaja Federico Fellinin kanssa, mutta säveltäjä muunteli taidettaan myös mm. Franco Zeffirellin, Luchino Viscontin ja tietysti Francis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian tarpeisiin. Lähtökohdiltaan Rota oli klassinen säveltäjä, jonka varhainen tuotanto käsittää oopperoita, sinfonioita ja konserttoja. Parhaimmillaan hän oli elokuvien lisäksi kamarimusiikissa, joka usein kuvasteli barokkibuumin nousua ja uusklassisia tekniikoita. Rotan ajattomasti musikaalisia ja musikanttisia kamariteoksia kuunnellessa tyylimäärittelyt käyvät tarpeettomiksi. Harvoin kuulee soittajien nauttivan työstään niin selvästi kuin tällä Alphan levyllä. […]

W illiam Byrdin (n. 1540-1623) ja John Bull (1562-1628) olivat klaveerimusiikin varhaisia visionaareja, mutta esitystavoista ei tiedetä paljon. Tiedetään tietysti, etteivät he esittäneet teoksiaan modernilla konserttiflyygelillä, joka Kit Armstrongilla on käytössään DG:n tuplalevyllä. ”Se ei kuitenkaan estä minua tekemästä kaikkea, mikä tuntuu musiikin perusteella mielekkäältä, ja nauttia sen tuloksista ja muokata käsityksiäni aina, kun uutta tietoa ja ymmärrystä on saatavilla.” Armstrong pohjustaa soittoaan esitetekstillä. Vanhat pavanet, fantasiat, gaillardit ja muunnelmat – tanssirytmeihin ja polyfoniaan sonnustautuneet […]

J ouni Someron Palmgren-kokonaislevytys on ennättänyt kolmanteen osaansa, jossa kuullaan mm. hieno myöhäinen sarja Sol och skyar op. 102 (”Aurinko ja pilviä”, 1942). Ensilevytyksiä ovat kolme pianokappaletta op. 4 (1893-1900), kahdeksanosainen Lyyrinen intermezzo op. 8 (1900), sävellystutkintoa varten valmistunut Gavotti ja Musette (1898), sekä opetustarkoituksiin syntyneet Sydänmaan laulu (1927) ja piskuinen Tanssiaskelia (1936). Tiettyä samanlaisuutta Palmgrenin näkyihin liittyy ja on ymmärrettävää, että laajasta tuotannosta ovat aktiivipalvelukseen vakiintuneet tietyt numerot. Kokonaislevytys on silti tarpeen ja sisältää […]

Harva säveltäjä on noussut kuolemansa jälkeen sellaiseen suosioon kuin Mieczyslaw Weinberg (1919-1996). Neuvostoliittoon natsien juutalaisvainoja paennutta säveltäjää syrjittiin myös uudessa kotimaassaan, vaikka ystäviin ja esikuviin lukeutui Shostakovitsh. Kuten Shostakovitshin, myös Weinbergin tyyli muuttui 1960-luvulta lähtien aiempaa askeettisemmaksi ja se kuuluu kolmessa sooloviulusonaatissa. Kaksi ensimmäistä, opp. 82 (1965) ja 95 (1967), ovat 5- ja 7-osaisia teoksia, jotka Weinberg omisti kovia kokeneelle, sovituksistaan muistetulle viulisti Mihail Fihtengolzille. Kolmas soolosonaatti op. 126 (1974) on säveltäjän isän muistolle omistettu […]

  Englannissa kapinoi 1960-luvulla Manchesterin koulukunta, jonka säveltäjät, mm. Harrison Birtwistle ja Peter Maxwell Davies, sekä pianisti John Ogdon, raivasivat tietä uudelle musiikille ja lähtivät sitten omille teilleen. Jouni Kaipaisen muutettua vuosituhannen vaihteessa Tampereelle Pirkanmaan vanhastaankin vireä uuden musiikin kulttuuri puhkesi kukoistukseen, jota voisi leikillisesti kutsua ”Mansesterin koulukunnaksi”. Molemmissa työläiskaupungeissa on syntynyt nykymusiikkia, jota ei yhdistä tyyli tai tekniikka, vaan epäakateeminen suorasukaisuus ja vapautunut mielikuvituksellisuus. Asennetta pitää olla, jylisevää julistusta tai keskittynyttä askeettisuutta, ei kevytkenkäistä […]

Hanns Eisler (1898–1962) oli Kurt Weillin kanssa sotaa edeltäneen Saksan kriittinen ääni. Eislerin lauluissa tuo asenne kuuluu letkeästi jazzvaikutteisena musiikkina, josta hönkii Weimarin tasavallan vapaa henki hetkeä ennen natsien valtaannousua. Sieltä ovat peräisin myös Eislerin kolme näpsäkkää sarjaa kabareeorkesterille vuosilta 1931–32. Suomessa usein vieraillut HK Gruber on laulajana ja kapellimestarina tämän teatraalisen tyylin armoitettu taitaja, Eisler- ja Weill-tulkinnoistaan kuulun Ernst Buschin perillinen. Konsertista vuonna 1996 tallennetuista esityksistä välittyy tiivis yhteys yleisöön. Tucholskyn, Arendtin, Brechtin ja […]

  N ew Yorkista käsin toimiva Escher-kvartetti on objektiivisella otteellaan amerikkalaisten Juilliard- ja Emerson-kvartettien perillinen. Se tuottaa tulosta BIS:n tasapainoisesti äänittämissä amerikkalaiskvartetoissa. Samuel Barberin jousikvartetto op. 11 tunnetaan hitaasta osastaan, josta isommalle jousistolle sovitettuna on tullut kuuluisa “Barberin Adagio”. Alkuperäisessä yhteydessään se kuulostaa vähemmän pateettiselta osalta kokonaisuutta, johon Escher liittää myös vaihtoehtoisen laajemman finaalin. Barberin tyyli oli pohjimmiltaan romanttinen, mutta Charles Ivesin varhaisemmat kvartetot edustavat amerikkalaista pioneerihenkeä rämäpäisemmin. Ensimmäisessä kvartetossaan Ives kartoittaa kollaasimaisesti amerikkalaisia hymnisävelmiä, […]

Kaija Saariaho: True Fire, Ciel d’hiver, Trans. Gerald Finley, bassobaritoni, Xavier de Maistre, harppu, Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1309-2. Saariahon viimeaikaisista orkesteriteoksista muodostuu vaikuttava levykokonaisuus, jossa korostuu ihmisen osa katoavaisessa maailmassa. Filosofinen True Fire -laulusarja (2014) tunnustelee yhteyttä luonnonelementteihin, harppukonsertto Trans (2015) on kuumeinen kuva elämän ohikiitävyydestä. Jättiorkesterille sävelletyn Orionin (2002) toisesta osasta Saariaho on keventänyt version nimellä Ciel d’hiver (2013), jossa alkuperäisversion hyytävän kosmisuuden sijaan näkökulma tuntuu siirtyvän talvitaivasta ihmettelevään ihmiseen. Ihmisyys korostuu Hannu Linnun ja RSO:n tarkasti piirretyssä tulkinnassa, joka staattisuuden […]

Ludwig van Beethoven: Viulusonaatit. Tasmin Little, viulu, Martin Roscoe, piano. Chandos CHAN 10888 (3 cd). Tasmin Little on erityisesti englantilaisessa ohjelmistossa mainetta niittänyt viulisti ja Martin Roscoe hänen monivuotinen pianistikumppaninsa. Littlen tyylikäs viulunsoitto joutuu tiukkaan tarkasteluun Beethovenin viulusonaateissa, joista voisi saada enemmänkin irti.   Kaikki on kyllä paikallaan ja yhteistyö Roscoen kanssa on nautittavan saumatonta, mutta ajoin tulkinnat tuntuvat liian kohteliailta. ”Kevät”-sonaatti kaipaa lisää temperamenttia, vaikka ”Kreutzer”-sonaatissa Little kuulostaa hetkittäin miltei vihaiselta. Toisaalta, kun levyjä […]