CD-levyt

  J ean-Jacques Kantorow ja Liègen filharmoninen orkesteri levyttivät BIS:lle vähän aiemmin Saint-Saënsin sinfoniat nro 1-2 (1853, 1859) sekä varhaisen A-duuri-sinfonian (1850). Niitä luonnehti erinomainen äänitys sekä raikas ja tarkka ote, joka saa jatkoa vuonna 1856 valmistuneen F-duuri-sinfonian levytyksessä. Lisänimi ”Urbs romana” ei ilmeisesti liity Roomaan, vaan nuoren Saint-Saënsin voittamaan sävellyskilpailuun Bordeaux’ssa. Siitä huolimatta hän ei koskaan julkaissut teosta, joka painettiin vasta vuonna 1974. Kantorow levytti teoksen aikoinaan myös Tapiola Sinfoniettan kanssa BIS:lle, eikä tulkinnoilla […]

Ville Ojanen: V. Omakustanne, 2020.Saarijärveläinen kansanmuusikko Ville Ojanen on viime vuosina saanut valokeilaa myös orkesterisäveltäjänä, mutta viidennelle soololevylleen hänelle riitti kompakti täsmätiimi soittajia: Johanna Juhola harmonikkaan, Tero Tuovinen kontrabassoon ja Juha Kujanpää koskettimiin. Viulusta, mandoliinista, ähtävänharpusta sun muista soittimista vastaavan Ojasen tavoin on heillä kaikilla kirjava maku ja kokemus musiikkityylien suhteen. Kelpo miniatyyrit yhtä lailla vihjailevat kuin väistelevät pelimannimusiikin rytmejä. Kujanpään sävellyksiä paljon muistuttava avausraita Akka Kebnekaiselainen on kolmijakoinen marssi, Old Folk School hyppii rivakasta […]

”Huolimatta sivistyneen maailman ilmeisistä saavutuksista, planeettaamme repivät veriset ristiriidat”, alustaa 80 vuotta täyttänyt georgialaissäveltäjä ECM:n uutta levyjulkaisua. Gija Kantsheli on asettanut teoksissaan usein vastakkain ihmiskunnan hauraat ja kauniit saavutukset monumentaalisen ja järjettömän tuhon kanssa. Niin näissäkin kahdessa laajassa teoksessa, joiden molempien otsikko viittaa hämärään. Chiaroscuro viululle ja kamariorkesterille voisi teemoiltaan, soinneiltaan ja kaikuvalta äänitykseltään liittyä 1970-luvun tv-sarjaan – kauniita, mutta pirstaloituvia muistoja, haalistuvia valokuvia onnellisuudesta menneisyydestä, jota ei ehkä ollutkaan. Makeita melodiamaistiaisia katkeroittavat yli käyvät […]

Grand Pianon Selim Palmgrenin (1877–1951) pianoteosten kokonaislevytyksessä on edetty kuudenteen osaan. Kuudentoista teoksen valikoimasta suurin osa on ensilevytyksiä, joten kuva Palmgrenista säveltäjäpianistina tarkentuu jälleen. Tarkentuu, mutta tuskin muuttuu kovin paljon. Näistäkin kappaleista huokuu hiljaista alakuloa, kuulostelevaa soinnikkuutta, impressionistisia luontokuvia ja salonkihenkistä eleganssia, jotka hallitsevat myös hänen tunnettuja pianoteoksiaan. Tyylinkään perusteella ei ole helppo erottaa kappaleita, jotka ovat syntyneet vuosikymmenien päässä toisistaan. Jouni Somero on uppoutunut Palmgrenin maailmaan jo viiden levyn verran, ja hänen soittonsa tunkeutuu […]

Elisabeth Jacquet de la Guerre: Viulusonaatit I-VI. Les Dominos: Florence Malgoire, viulu, Blandine Ranou, cembalo, Guido Balestracci, bassogamba, Jonathan Rubin, teorbi ja kitara. Ricercar RIC 142.Elisabeth Jacquet de la Guerre (1665-1729) oli urkurin tytär ja meni urkurin kanssa naimisiin. Molemmissa perheissä musiikki oli henki ja elämä, ja olosuhteet olivat suotuisat barokkiajan omaperäisimmän naissäveltäjän synnylle. Kuusi sonaattia viululle ja basso continuolle on julkaistu vuonna 1707. Samana vuonna Mercure Galant -lehti kertoi, kuinka Ludvig XIV kiitti Jacquet […]

See Siang Wong keskittyy Beethoven-trilogiansa toisessa osassa säveltäjän lapsuuden- ja nuoruudenteoksiin ja jaa niistä paljon irti vitaalilla otteellaan, rikasilmeisellä kosketuksellaan ja eläytymisellään tulevan neron nuoruuden intoon. Näissä teoksissa on totisesti ammennettavaa muillekin kuin pianonsoiton opiskelijoille. Levy alkaa ns. Kurfürsten-sonaateilla, jotka julkaistiin syksyllä 1783 säveltäjän ollessa 13-vuotias. Onhan niissä vielä vähän lapsekasta klassismin mallien toteutusta, mutta See Siang Wongin käsissä teini-iän hormonit alkavat jo jyllätä, erityisesti virtuoosisissa finaaleissa, joiden pirskahtelu ja humoristiset käänteet tulevat estottomina esiin. […]

Jouhikko on 2000-luvulla elänyt pienimuotoista toista tulemistaan. Rock- ja bluesvaikutteita siihen on yhdistellyt Pekko Käppi, ja toisenlaisen paletin esittelee puolestaan Ilkka Heinonen. Lohtu-levy rakentuu jazzmaisen trion ympärille, jossa jouhikon lisäksi ytimessä ovat Nathan Riki Thomsonin kontrabasso ja Mikko Hassisen lyömäsoittimet. Levyn nimi saattaa vaikuttaa materiaalin vastakohdalta. Punaisena lankana ovat tämän päivän yhteiskunnan varjopuolet – syrjäytyminen, luonnontuho ja ilmastonmuutos sekä kaaosta kylvävät populistijohtajat. Näiden kuvaamiseen käytetyt keinot ovat moninaiset: Narrien kruunajaiset kurottaa vanhaan musiikkiin, Haje vapaaseen […]

Kiivaasti taistellun Donetskin alueella syntynyt Nikolai Kapustin (1937-2020) oli jazzille omistautunut ukrainalainen konserttimusiikin säveltäjä. Hän ei halunnut kutsua teoksiaan jazziksi, sillä ne ovat täysin nuoteille kirjoitettuja ilman improvisointia. Tyyliltään pianisti Frank Dupreen, basisti Jakob Kruppin ja rumpali Obi Jennen soittamat pariminuuttiset, otsikoinniltaan vaihtelevat kappaleet ovat kuitenkin silkkaa jazzia. Ne ovat myös virtuoosista, kekseliästä ja riemukasta musiikkia, joka saa Kapustin-spesialistiksi nousseen Dupreen johdolla svengaavat levytykset. Tietty germaaninen suoraviivaisuuskin tuntuu sopivan musiikkiin, jonka rytmit ja käänteet on […]

French Duets. Gabriel Faurè: Dolly. Francis Poulenc: Sonaatti neljälle kädelle. Claude Debussy: Six épigraphes antiques, Petite suite. Igor Stravinsky: Kolme helppoa kappaletta. Maurice Ravel: Ma mère l’oye. Paul Lewis ja Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68329. Viattomuus kulkee näiden ranskalaisten duettojen punaisena lankana, ja on hauska kuulla kahta lujanäppistä englantilaisvirtuoosia eläytymässä keveästi tanssiviin satuihin ja lastensävellyksiin. Faurén Emma Bardacin tyttärelle säveltämä Dolly-sarja kirvoittaa Paul Lewisiltä ja Steven Osbornelta lempeän läpikuultavaa soittoa, joka palaa vielä maagisempana Ravelin […]

Ravelin musiikista todetaan usein, että se on kirjoitettu niin hyvin, ettei esittäjän tarvitse tehdä muuta kuin seurata nuotteja. No, eivät ranskalaisen keittiönkään mestariluomukset synny pelkästään seuraamalla reseptiä. Sakari Oramon ja Tukholman Kuninkaallisen filharmonian Ravel-levy muistuttaa, että tarkkuus ja pureutuminen yksityiskohtiin ovat tarpeen, mutta sen lisäksi tarvitaan persoonallisuutta, luovasti hahmotettuja temposuhteita ja taiteellisesti lisättyjä mausteita. BIS:n äänitys on Ravelin tarkkuusvaatimusten mukainen ja ohjelma painottuu ansiokkaasti vähän harvinaisempiin teoksiin. Suurin uutinen lienee ”Couperinin muistomerkki”, pianosarja, jonka Ravel […]

Ukrainalaista musiikkia kuunnellaan nyt eri korvin kuin muutama kuukausi sitten, mutta olennaista on, että sitä kuunnellaan. Boris Ljatoshinskin (1895-1968) ura osui vaikealle ajanjaksolle ja varhaisesta, Skrjabinin innoittamasta modernismista oli siirryttävä neuvostodoktriinien mukaiseen sävellystyyliin. Toisen maailmansodan aika antoi säveltäjille liikkumatilaa ja ukrainalaissäveltäjälle tilaisuuden ilmaista kansallista identiteettiään. Ukrainalainen kvintetto op. 42 (1942/45) on monumentaalinen teos, jossa ukrainalaiset kansanlauluaiheet kohtaavat sodan äänet, Rahmaninov-henkisen nostalgian ja vastarintaa huokuvan draaman. Kaikki ei teoksessa tai esityksessä hitsaudu yhteen, mutta ukrainalaismuusikoiden verenkarvainen […]

Jacob van Eyck (1590–1657) oli sokea hollantilainen kellojen soittaja ja huilisti. Utrechtin kaupungin määräyksestä hän sai kaksikymmentä guldenia ilahduttaakseen “hautausmaalla kävelijöitä pienen huilunsa äänellä”. Tehtäväänsä varten van Eyck sovitti muunnelmia tunnetuista sävelmistä, psalmeista, kansanlauluista ja -tansseista ja julkaisi ne kahdessa osassa otsikolla Huilun huvipuisto (Der Fluyten Lust-Hof). Jättimäiseen kokoelmaan on tallennettu barokkinokkahuilun sielu, mutta myös iso viipale 1600-luvun elämänmenoa hollantilaisesta näkökulmasta, joka on tuttu myös ajan maalaustaiteesta. Francois Lazarevich tarjoaa kierroksen van Eyckin huvipuistossa ja […]