Ooppera ja laulumusiikki

Bach aloitti uransa Leipzigin Tuomas-kirkon kanttorina vuonna 1723, ja tapahtuman 300-vuotismuistoksi Hans-Christoph Rademann ja Stuttgartin Gaechinger Cantorey aloittivat levysarjan, joka tulee käsittämään (ainakin) kaikki Bachin ensimmäisenä toimintavuotenaan säveltämät kantaatit. Gaechinger Cantorey levytti aikoinaan kaikki Bachin kantaatit Helmuth Rillingin johdolla, mutta nyt orkesteri on aseistettu periodisoittimin ja Silbermann-urkujen ja cembalojen kopioilla. Rademannilla on käytössään viimeisimmän Bach-edition (BWV3) nuotit, mutta lopputuloksessa suurinta vaikutusta ei tee tarkka taustatyö vaan esityksien lämpö ja elävyys. Tuplalevyn viisi kantaattia ovat ensimmäiset, […]

Elisabeth Jacquet de la Guerren (1669–1729) Ovidiuksen Metamorfooseihin perustuva Céphale et Procris oli vuonna 1694 ensimmäinen naisen julkaisema ooppera. Se sai aikanaan laimean vastaanoton, ja nykyäänkin on muistutettu Joseph-François Duché de Vancyn libreton sekavuuksista. Tarina, jossa otsikon rakastavaisten tietä toistensa syliin piinaavat kierot kilpakosijat, ei ole uusi tai yllättävä. De la Guerre vuodattaa kuitenkin poikkeuksellista herkkyyttä Lullyn patentoimaan ranskalaiseen oopperatyyliin. De la Guerre tunnetaan parhaiten taidokkaasta soitinmusiikistaan, ja oopperassa se kuuluu nasevina orkesterinumeroina ja lauluosuuksien […]

Laura Hynnisen Ratsut kopsuttavat avausraidalla välittömästi edellisen, menestyksekkään Otilia-levyn jatkoksi. Harpunsoiton, omaäänisen laulun, rajattujen tekstien ja harkittujen tehosteiden yhdistelmä tavoittaa jälleen maagisen arjen, elämän pienistä paloista koostuvan suuren todellisuuden. Yhtä persoonallisesti musiikissa yhdistyvät tekninen viimeistely ja naivistinen vilpittömyys, jolla hevoset, koirat, auringon lämpö ja veden liplatus kohdataan ennakkoluulottomasti. Hynnisen taide on sukua tajunnanvirtaiselle modernismille, mutta sen tavoitteena ei ole niinkään kontrollin puutteesta haltioituva vapauden tunne kuin yksityiskohtiin pureutuva tarkkuus. Se antaa musiikille jäntevän profiilin ja […]

Moniääninen madrigaali on yksi renessanssin hienoimpia musiikillisia saavutuksia, joka on viime vuosina jotenkin luiskahtanut varjoon. Monteverdin ja Gesualdon teoksia levytetään ahkerasti, mutta kumpikaan ei oikeastaan kuulu lajin valtavirtaan. Ferrarassa koko uransa vaikuttanut Luzzasco Luzzaschi (n. 1545–1607) sen sijaan kuuluu, mutta mitään tavanomaista hänen ”salaisessa” musiikissaan ei ole. Herttua Alfonso II perusti hoviinsa 1570-luvulla ensiluokkaisen sopraanoyhtyeen, joka myös soitti eri renessanssisoittimia. Valikoidulle yleisölle he pitivät salaisia konsertteja, jonka musiikista vastasi hoviurkuri Luzzaschi. Kolmelle sopraanolle sävellettyjen eksklusiivisten […]

Kun pitkät kaiut sekoittuvat loitotessansa pimeässä, syvässä ykseydessä, joka on laaja kuin yö ja kuin kirkkaus rannaton, niin äänet, värit, tuoksut vastaavat toisiaan.” Alphan levylehdykän lainaus (suom. Yrjö Kaijärvi) Baudelairen Pahan kukista pohjustaa osuvasti Sandrine Piaun orkesterilaulujen kokoelmaa. Tämä on yksi viime vuosien lumoavimpia laulumusiikin julkaisuja. Ranskalainen tähtisopraano kuulostaa haltioituneen inspiroituneelta kumppaninaan orkesteri, joka myötäilee laulajaansa kuin säämiskäinen hansikas. Ohjelma etenee Berliozin romantiikasta impressionismin kautta nuoren Brittenin lauluihin Paul Verlainen ja Victor Hugon teksteihin. Äänet, […]

Suomalaisen barokkiorkesterin muusikot ovat yhdistäneet mielikuvituksensa ohjelmaan, jossa kohtaavat italialainen varhaisbarokki, kalevalainen runonlaulu ja suomalainen kansanmusiikki. Säätyvallan huippuaikoina syntynyttä taidemusiikkia voi syystä luonnehtia elitistiseksi. Tästä leimasta modernit barokkimuusikot ovat rimpuilleet irti tekemällä taiteellisia poikkileikkauksia, joissa myös kansan syvät rivit tulevat kuulluksi. Alban levyllä aloitetaan kalevalaisesta maailman synty -myytistä ja jatketaan italialaisbarokin alkuräjähdykseen 1600-luvulla. Kolmanneksi pyöräksi tulevat kansanmusiikkisovitukset Samuli Rinta-Nikkolan paljon käytetystä nuottikirjasta (1809). Kokonaisuudesta syntyy enemmän rinnakkaisuniversumien kohtaaminen kuin mikään symbioosi. Laaja soitinvalikoima tuo esiin […]

Dvořákin hengellisistä sävellyksistä tunnetaan parhaiten järkälemäiset Requiem ja Stabat Mater, joiden monumentaalinen mitta voi tuntua ylivoimaiselta. Vuonna 1892 valmistunut nelikymmenminuuttinen D-duuri-messu oli tilausteos, jonka Dvořák orkestroi myöhemmin. Václav Smetáčekin ytimekäs tulkinta hienoine solistikvartetteineen muistuttaa, että teos kuului aikoinaan säveltäjän suosituimpiin. Niiden joukkoon kuuluvat edelleenkin tsekinkieliset Raamatulliset laulut, jotka Dvořák sävelsi USA:ssa kotimaataan kaihotessaan. Jindrich Jindrak on hieno ja vivahteikas mutta myös vanhatestamentilliseen julistukseen yltävä baritonisolisti. Levyn harvinaisuus on samaisella Amerikan-matkalla syntynyt Te Deum, jossa Dvořák […]

Modernistiset säveltäjät saivat 1900-luvun alussa kansanmusiikista piristävän ja maanläheisen impulssin, jota on folklorististen teosten myöhemmissä tulkinnoissa kainosteltu. No, ei tässä: Prahan filharmoninen kuoro tuo esiin Stravinskyn, Janacekin ja Bartokin teosten itäeurooppalaiset juuret, huumorin ja kursailemattoman reippauden. Levyn laukaisualustana toimii Stravinskyn ”Venäläiset talonpoikaishäät” vuoden 1917 versiossaan. Täydellä kuorolla sooloäänineen, viiden pianon ja lyömäsoitinten kanssa tämä on tasapainoinen tulkinta, jossa kiihkeän juhlatunnelman ohella soi koskettava lempeys ja onnen odotus. Janacekin Rikadlan tsekkiläiset lastenlorut kuulostavat pidäkkeettömiltä, ja kuorosta […]

Saksalaisromanialainen Konstantin Krimmel on liedtaivaan nopeimmin kirkastuneita tähtiä, joka on kerännyt ison kasan kilpailupokaaleja – mitä ne sitten todistavatkin. Mutta tämä Schubertin Die schöne Müllerinin levytys pianisti Daniel Hieden kanssa todistaa paljon. Krimmel on laittanut kevyen, mutta resonoivan baritoniäänensä liedin palvelukseen ja jos tulkinnasta löytyy vielä nuorekasta impulsiivisuutta, se ei ole vierasta myöskään Schubertin myllärinkisällille. Ote on spontaani ja tempon käsittely joustavaa. Liikkeelle lähtö (Das Wandern, Wohin?) on täynnä optimistista odotusta, joka Am Feierabendin tervehdyksissä […]

B. H. Crusellin ooppera Pieni orjatar herätettiin henkiin Turussa 1996, ja siitä tehtiin myös levy. Hebon Crusell-levy alkaa sen alkusoitolla. Se on värikkäästi orkestroitua ja kihelmöivää odotusta henkivää musiikkia klassismin ja romantiikan välillä, orientaalisin maustein ja janitsaarikaiuin. Periodisoittimet korostavat sen pohjoisen kuulasta ominaislaatua. Crusell kirjoitti fagotti-concertinon vävylleen, Tukholman hovikapellin fagotistille Franz Premayrille, ja siinä on italialaisten bel canto -oopperoiden henkeä. Premayr soitti sitä ympäri Eurooppaa, ja teos antoi hänelle mahdollisuudet esitellä ketterää tekniikkaansa ja soittimen […]

  Monteverdin kolme säilynyttä oopperaa olivat aikoinaan lajityypin alkuräjähdys, mutta seuraavia vaiheita on kartoitettu levyllä niukemmin. Francesco Cavalli (1602–1676) oli seuranneista oopperasäveltäjistä merkittävimpiä, mutta vuonna 1643 ensi-iltansa saanut L’Egisto on jäänyt mm. La Caliston ja Giasonen varjoon. Siihen voi olla osansa Giovanni Faustinon libretolla, joka on barokkimittareillakin melkoinen ihmissuhdevyyhti. Aegistos on rakastunut Cloriin, mutta heidät sieppaavat ja myyvät orjiksi merirosvot. Samoin käy Zakynthoksen saarella häitä juhlivien Climenen ja Lidion. Kaikki palaavat Zakynthokselle, jossa heidät pistetään […]

Viime aikoina on ilmestynyt liedlevyjä, joissa on ollut pientä toivomisen varaa. Sitten tulevat Florian Boesch ja Malcolm Martineau, jotka saavat vain huokailemaan ihastuksesta. Laulutekniikkaan ja lausuntaan liittyvät huolet on pyyhitty pois: tämä on soivaa puhetta, romanttista runolaulua, jonka esittäjät mieluummin kertovat tarinaa kuin suorittavat nuotteja. Schumannin Dichterliebe on liedkirjallisuuden kiistattomimpia klassikkoja, joka Boeschin ja Martineaun tulkintana kuulostaa tuoreelta ja elävältä kuin laulujen syntyhetkellä. Ihaillen kuuntelee, kuinka Boesch muuntelee äänensävyjään laulusta toiseen ja välillä laulujen sisällä. […]