Ooppera ja laulumusiikki

André Caplet (1878–1925) oli 1900-luvun alussa palkittu säveltäjä ja kapellimestari, joka johti paljon uutta ja impressionistista musiikkia. Vuonna 1910 hänet valittiin Bostonin sinfonikkojen johtajaksi, josta hän palasi kotimaahansa vapaaehtoiseksi ja joutui länsirintamalla kaasuhyökkäyksen uhriksi. Vammat johtivat kuolemaan 46-vuotiaana. Viimeisissä teoksissaan hän yhdisti modernistiseen ilmaisuun esoteerista hengellisyyttä. Pääteoksiin kuuluva oratorio Miroir de Jesus, ”Jeesuksen peili”, liittyy samoihin katolisiin rukousnauhamysteereihin kuin barokkisäveltäjä Biberin Rosenkranz-sonaatit. Teoksen ensiversiossa intiimiä lähestymistapaa painotti jousikvartetti, mutta Baijerin RSO:n jousisto tavoittaa herkästi musiikin […]

Uudet sävellykset syntyvät nykyään paljolti tilausteoksina, joissa huomioidaan erilaisia tilaajien tarpeita. Bent Sørensen (s. 1958) sävelsi Matteus-passionsa (2019) muiden töiden ohessa, koska halusi säveltää sen. Kyseessä ei ole perinteinen evankeliumikertomus, vaan Jakob Holtzen kuratoimaan librettoon on pilkottu Raamatun tekstien ohella kolmen naisrunoilijan – Anna Ahmatovan, Edith Södergranin ja Emily Dickinsonin – sekä kolmen tanskalaiskirjailijan – Søren Ulrik Thomsenin, Ole Sarvigin ja Frank Jaegerin – säkeitä. Pääosassa on Kristuksen opettama rakkaus, jonka Sørensen rinnastaa tavalliseen inhimilliseen […]

Simferopolissa Ukrainassa vuonna 1962 syntynyt Galina Grigorjeva muutti vuonna 1994 Viroon Lepo Sumeran sävellysoppiin ja jäi maahan pysyvästi. Uudessa kotimaassaan Grigorjeva on tutustunut rikkaaseen kuorokulttuuriin, josta on todisteena levyllinen vuosina 2008–2022 syntyneitä mieskuoroteoksia. Suuri osa Grigorjevan sävellyksistä on hengellisiä, mutta ei liturgisia. Ortodoksiseen ajatusmaailmaan hän yhdistää toisinaan venäläistä runoutta, kuten Nox vitaessa, jossa ”elämän yötä” mittailevat akmeistirunoilija Innokenti Annenskin (1855–1909) kirkastuneet säkeet. Diptyykissä aiheena on kuolema ja teksteinä vigilian vanhurskaan Simeonin rukous ja Pyhän Kosmaksen […]

Camilla Nylundille amerikkalaisten viihdelaulut ovat olleet intohimo jo pitkään, ja sen tuloksena on cd- ja dvd-paketti The Great American Songbook. Tätä ohjelmistoa on ensi alkuun vaikea kuvitella aristokraattisen Strauss-sopraanon suuhun, mutta Nylund yllättää tulkintojensa sävykkyydellä. Hän onnistuu karttamaan oopperalaulajan maneerit ja eläytymään Broadway- ja iskelmäklassikoihin täysiverisesti ja musiikilliseen linjaan panostaen, yrittämättäkään matkia Marlene Dietrichiä tai afroamerikkalaisia blueskurkkuja. Jos levyä kuuntelee nämä autenttiset äänet korvissaan, vaikutelma saattaa olla joskus sliipattu, mutta ei tämänkään ohjelmiston tulkintatapa ole […]

Irja Auroora oli 1900-luvun jälkipuolen hienoimpia suomalaisia sopraanoja, jonka taide ei ole saanut aivan sellaista jälkikaikua kuin olisi toivonut. Hänen kansainvälinen uransa keskittyi 1970-luvulle, jolloin hän oli kiinnityksellä Darmstadtin ja Bremenin oopperoissa ja vieraili niin Bayreuthissa (mm. Guntrune Chereaun Ringissä) kuin Salzburgissa. Kotimaa kuitenkin houkutteli takaisin, ja täällä hän teki paljon yhteistyötä pianisti Pentti Koskimiehen kanssa, mistä on dokumentoituna paljon nauhoja Ylelle. Siitä on kuultu levyllä aiemminkin, mutta uusi kattaus sisältää monipuolisen valikoimaan Aurooraa parhaimmillaan. […]

Ortodoksisesta kokoöisestä vigiliasta tulee pääsiäisenä suuri Kristuksen ylösnousemuksen, pelastuksen ja elämän uudistumisen juhla. Rahmaninov tarkoitti Vigiliansa op. 37 ennen muuta konserttikäyttöön, mutta ehtoo-, aamu- ja ensimmäisestä hetkipalveluksesta koostuva kokonaisuus seuraa liturgista käytäntöä. Amerikkalaisen Clarion-kuoron levytyksessä sitä vahvistavat mm. papin ja diakonin avaavat puheenvuorot, joihin kuoron ensimmäiset repliikit tulevat vastauksena. Lisäksi Steven Fox on ripotellut palveluskokonaisuuteen Rahmaninovin hyödyntämiä vanhoja kiovalaisia ja znamenni-sävelmiä, joiden kautta musiikki laajenee ajattomaksi meditaatioksi ortodoksisen ajattelun perinteestä. Vaikka Rahmaninovin konsepti on romanttinen, […]

Kopea kuningatar komentaa sulhastarjokkaansa metsään etsimään punaista kukkaa: Veljeksistä kiltimpi löytää sen, ikävämpi tappaa hänet. Kiertävä muusikko löytää jäänteet ja tekee sääriluusta huilun. Muusikko saapuu kuningattaren ja velisurmaajan häihin ja huilu – musiikki – paljastaa totuuden. Das klagende Lied oli 20-vuotiaan Mahlerin esikoisteos, suora sukellus Grimmin veljesten karuun maailmaan. Mahler muokkasi teoksen vuonna 1901 kaksiosaiseksi (Der Spielmann-Hochzeitstück), johon alkuperäisestä on lisätty avausosa (Waldmärchen). Tässä muodossa se kuullaan nykyisin useimmin, ja sellaisena sen tarjoilee myös tarinan […]

Vuonna 1678 valmistunut Psyché oli Lullyn oopperoista kiistellyimpiä lähinnä siksi, että Molièren näytelmään pohjautuvan libreton laati joku muu kuin Philippe Quinault (Thomas Corneille). Rakkaudenjumalatar Venus äityy mustasukkaiseksi kuolevaiselle kaunottarelle Psykhelle ja komentaa poikansa Cupidon viettelemään tytön. Tämä kuitenkin rakastuu Psykheen, joka menehtyy Venuksen järjestämiin koettelemuksiin. Lopussa ylijumala Jupiter korottaa Psykhen kuolemattomien joukkoon. Lully hyödynsi Molièren näytelmään aiemmin säveltämiään divertissementejä, joista viimeinen silaa Psyyken (≈ sielun) kuolemattomuuden svengaavalla tanssinäytöksellä. Oopperan kohtaukset vaihtuvat kyklooppien palatsista kuolleiden valtakuntaan […]

  Mielikuvat trubaduureista saattavat kummuta Asterixista, jossa paikallinen bardi harppuineen ja kaunokielisine viesteineen oli enimmäkseen epätoivottu vieras. Trubaduurilaulun syntysijat olivat eteläisessä Ranskassa, josta se etnisten puhdistusten vauhdittamana levisi 1200-luvulla pohjoisemmaksi. Keski-Eurooppaan saapuessa kieleksi vaihtui muinaissaksa, jolla Ricercar on painanut laulutekstit lehdykkäänsä – onnea vaan sitä osaaville. Unter der Linden on, paitsi Berliiniä halkova lehmuskatu, myös saksalaisista minnelaulajista kuuluisimman, Walther von der Vogelweiden (1170–1230), tunnetuimpiin kuuluva laulu. Minne tulee muinaissaksan lempeä tarkoittavasta sanasta, ja Céladon-yhtyeen levyllä […]

Karol Szymanowskin Stabat mater merkitsi vuonna 1926 tyylillistä käännettä kohti kansanmusiikkia ja maanläheistä juurevuutta. Sen vuoksi katolinen Jumalan äidin ylistys soi puolaksi ja musiikki on hylännyt hetteisen romantiikan, vaikka ei raffinoitua sointiherkuttelua. Michael Gielen huomioi konserttitaltioinnissaan aiempaa askeettisemman tyylin ja poimii myös herkemmät sävyt, vaikka yleisilme on kohtalaisen pidättyväinen. Kelpo solisteineen ja nimettömine kuoroineen vakuuttava, vaikkei ehkä kaikkein viimeistellyin levytyksistä. Kumppaniksi levylle on valittu toisen puolalaissäveltäjän, Krzysztof Pendereckin, kaksi karmaisevimpiin kuuluvaa teosta 1960-luvulta. Gielen oli […]

  Renessanssin musiikki puhkesi täyteen kukkaansa Firenzessä 1400-luvulla, mutta valtaosin Alppien takaa tulleiden säveltäjien voimin. Kaupunkia hallitseva Medici-suku sponsoroi avokätisesti italialaisia taiteilijoita, Botticellia, Leonardo da Vinciä ja Michelangeloa, mutta musiikkiin kiinnitettiin nk. alankomaalaisen koulukunnan moniäänisyyden mestareita. Harpisti Andrew Lawrence-Kingin kaitsema englantilaisyhtye ”Goottilaiset äänet” sukeltaa tuohon muutoksen maailmaan lähtökohtanaan ja pääteasemanaan Filippo Brunelleschin suunnittelema katedraali ja sen jättimäinen tiilikupoli (1436). Levy alkaa rakennukseen liitetyllä sävelmällä Terribilis est locus iste (”Järkyttävä on tämä paikka”) ja päättyy Guillaume […]

Mozartin Requiem oli tunnetusti hänen viimeinen teoksensa, ja omiin hautajaisiinsa sävelsi Requieminsa hänen kilpailijakseen mielletty Antonio Salieri. Erona on, että Mozart kuoli kesken sävellystyönsä, kun taas Salierin sielunmessu (1804) sai odottaa kaksikymmentä vuotta ennen ensiesitystään – jolloin se kuulosti kummajaiselta menneeltä aikakaudelta. Salierin Requiem kuulostaa galantteine piirteineen ja hovityylisessä klassismissaan toisinaan Mozartia vanhanaikaisemmalta teokselta. Mozartin Requiemissa on myös romantiikkaa ennakoivat piirteensä, joita esityksissä aikanaan liioiteltiin, mutta ei Hervé Niquetin ja Concert Spirituelin levytyksessä. Versaillesin kuninkaallisen […]