Ooppera ja laulumusiikki

Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. W. H. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Natsien vakileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) Messiaen kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja […]

Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) ehti moneen. Nykyajan näkökulmasta säveltäminen, luostarin johtaminen, luonnon historian tutkiminen, parantaminen, ennustukset ja diplomatia vaikuttavat multitaskaukselta, mutta keskiajan näkökulmasta ne olivat yhtä ja samaa projektia: kilvoittelua kohti Jumalaa. Hildegardin musiikki pohjautuu gregoriaaniseen lauluun, mutta etenee siitä laajojen intervallien ja ambituksen vapaasti liiteleviksi melodioiksi, joita eivät kahlitse pulssit tai tahtiviivat. Säestyksetön yksinlaulu edellyttää täydellistä äänen, tekstin ja fraseerauksen hallintaa, johon Hildegardkin tarvitsi ammattimaisia laulajia. Grace Davidsonin laulu kaartuu rauhoittavan puhtaana ja katkeamattomana virtana […]

Kaija Saariahon laulut heijastavat hienostuneesti runojen maailmoja, tai sitten ottavat dialogimaisen asenteen. Säveltäjä puristaa niissä sävelkielensä oleelliseen kuin timantti, staattisenakin jännitteensä säilyttäen. Anu Komsi on hänen luottolaulajansa, ja uusi levy on hieno summaus yhteistyöstä. Levyn laulut ovat 40 vuoden ajalta. Preludi-Tunnustus-Postludi -triptyykin aikaan vuonna 1980 säveltäjä opiskeli Paavo Heinisen johdolla, ja se kyllä kuuluu modernistisessa ankaruudessa preparoitune pianoineen. Leino-laulujen aikaan hän oli saanut valmiiksi esikoisoopperansa ja lähtee enemmän laulajan instrumentista. Saarikoski-lauluissa (2013–2020) taas kuuluu kokeneen […]

Kaija Saariaho: True Fire, Ciel d’hiver, Trans. Gerald Finley, bassobaritoni, Xavier de Maistre, harppu, Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu. Ondine ODE 1309-2. Saariahon viimeaikaisista orkesteriteoksista muodostuu vaikuttava levykokonaisuus, jossa korostuu ihmisen osa katoavaisessa maailmassa. Filosofinen True Fire -laulusarja (2014) tunnustelee yhteyttä luonnonelementteihin, harppukonsertto Trans (2015) on kuumeinen kuva elämän ohikiitävyydestä. Jättiorkesterille sävelletyn Orionin (2002) toisesta osasta Saariaho on keventänyt version nimellä Ciel d’hiver (2013), jossa alkuperäisversion hyytävän kosmisuuden sijaan näkökulma tuntuu siirtyvän talvitaivasta ihmettelevään ihmiseen. Ihmisyys korostuu Hannu Linnun ja RSO:n tarkasti piirretyssä tulkinnassa, joka staattisuuden […]

Minä palan, palan, aivoni kärventyvät tuhkaksi”, julistaa nainen John Ecclesin (1668–1735) Don Quijotessa Thomas d’Urfeyn runoon. Englantilaiset barokkisäveltäjät korostivat rakkauden tyrannimaista valtaa, joka suisti raiteiltaan ylhäiset ja alhaiset. Rakkaus vei mielenrauhan, kontrollin ja ylpeyden, se hyökkää lauluissa kuin myrkky, tikari tai kulkutauti. Samalla se antoi säveltäjille tilaisuuden luonnon- ja yhteiskuntajärjestystä horjuttavien ääritilojen kuvaamiseen. Henry Purcellin esimerkit Kuningas Arthurista, The Fairy Queenista sekä ”Tyrannimaisesta rakkaudesta” Drydenin tekstiin ovat tuttuja, mutta näytteet Ecclesin, Jeremiah Clarken (n. 1674–1707) […]

Impressions du Nord” viittaa 1900-luvun skandinaavisten säveltäjien vetoon kohti impressionismia, joka Melis Jaatisen ja Juho Alakärpän taiten kokoamassa resitaalissa kukkii merellisissä ja yöllisissä kuvissa. Suomalaisille kuulijoille Madetojan (Tule kanssani, Hymyi Hypnos, Talvikuutamolla, Tuulinen sää) ja Kuulan (Ave Maria, Purjein kuutamolla, Paimenet, Sinipiika) laulut ovat tuttuja, mutta nekin saavat tässä yhteydessä uuden valaistuksen. Säveltäjien elegantit melodiat ja vaivihkaa vihjailevat harmoniat vertautuvat Jaatisen ja Alakärpän tulkinnoissa ranskalaisiin esikuviin kuin Ellen Thesleffin maalaukset Claude Monet’hen. Pariisissa opiskellut Gösta […]

Itävaltalais-englantilainen sopraano Anna Prohaska on tehnyt teemalevyjä kadotetusta paratiisista, I maailmansodan juoksuhaudoista ja barokkisista metsänneidoista. Nyt vuorossa on ”Elämän ylistys kuolemassa”, jota on inspiroinut koronapandemia, ei levyn valmistumisen jälkeen käynnistynyt sota. Tuhon merkkejä on koottu levylle pitkin poikin historiaa ja osan inspiraatiostaan Prohaska on ammentanut historioitsija Oswald Spenglerin Länsimaiden perikadosta (1922). Levy käynnistyy kohtalokkaasti perinteisellä Dies irae -sävelmällä, josta edetään 1300-luvun puolivälin mustan surman vuosiin Pohjois-Italiassa ja 1600-luvun protestanttisten saksalaissäveltäjien valituslauluihin. Ohjelmaan on poimittu aihetta […]

Georg Friedrich Händel: aarioita oopperoista Oreset, Serse, Rinaldo, Imeneo, Il Pastor Fido, Rodelinda, Giolio Caesare, Ariodante, Partenope. Franco Fagioli, kontratenori ja Il Pomo d’oro, joht., Zefira Valova. DG 479754Franco Fagiolin Händel-kooste ilmestyi juuri Philippe Jarousskyn vastaavan jälkeen. Vertailu on vaikeaa, sillä kontratenorit ovat äärimmäisen erilaisia: Jaroussky lyyrisen kaunopuheinen, Fagioli dramaattisempi ja ilmaisullis-tekniseltä paletiltaan laajempi. Jaroussky vastaa kuvaa kontratenorista androgyyninä tuonpuoleisen lähettinä, kun taas Fagioli on barokin ajan kastraattitähtien inkarnaatio – loistokas, teatraalinen ja taituruudellaan äimistyttävä. […]

Lewis Carrollin Liisa Ihmemaa jatkoineen on innoittanut valtaisan määrän säveltäjiä, mutta usein yllättävän laimein tuloksin. Se ei ole Avantin Suvisoitossa 2014 vierailleen Gerald Barryn pienoisoopperan Alice’s Adventures Under Ground (2015) ongelma. Barryn teoksia on luonnehdittu kaaosteoreetikon suunnittelemiksi kansantanhuiksi tai uusklassismiksi steroideissa. Liisan seikkailut vapauttavat Barryn fantasian kaistapäiseen lentoon, jossa päähenkilö kirkuu stratosfäärisissä koloratuureissa, Jabberwocky-monkerias lainailee eri kielillä It’s a Long Way to Tipperary -laulua, ja Lilleri Lalleri muuntelee surumielisenä Oodia ilolle. Hellittämätön tempo pakottaa solistit […]

Tässä herkkupakkaus barokkioopperan ystäville. Veronique Gensin fiksusti suunniteltu levy tiivistää yhteen levyyn kaikki ne ranskalaisen lyyrisen tragedian ilmaisutyypit, joita kuningas Ludwig XIV:n valtuuttama oopperapomo Jean-Baptiste Lully viljeli. Hänen lisäkseen mukana on otteita hänen aikalaisiensa Collassen, Desmartes’n ja Charpentierin oopperoista. Ideana on ollut koota uusi, imaginaarinen kokonaisuus, joka on jaksoteltu näytöskaraktäärien mukaan. Alussa äänessä ovat kostoa huutavat hengettäret maan alta, joiden temmellys päättyy myrskykohtaukseen. ”Toinen näytös” kokoaa yhteen onnettoman äidin ja ”kolmas näytös” julman rakkauden tuntoja […]

Hanns Eisler (1898–1962) oli Kurt Weillin kanssa sotaa edeltäneen Saksan kriittinen ääni. Eislerin lauluissa tuo asenne kuuluu letkeästi jazzvaikutteisena musiikkina, josta hönkii Weimarin tasavallan vapaa henki hetkeä ennen natsien valtaannousua. Sieltä ovat peräisin myös Eislerin kolme näpsäkkää sarjaa kabareeorkesterille vuosilta 1931–32. Suomessa usein vieraillut HK Gruber on laulajana ja kapellimestarina tämän teatraalisen tyylin armoitettu taitaja, Eisler- ja Weill-tulkinnoistaan kuulun Ernst Buschin perillinen. Konsertista vuonna 1996 tallennetuista esityksistä välittyy tiivis yhteys yleisöön. Tucholskyn, Arendtin, Brechtin ja […]