Ooppera ja laulumusiikki

Facce d’amore. Aarioita Francesco Cavallin, Giovanni Antonio Borettin, Giovanni Bononcinin, Alessandro Scarlattin, Georg Friedrich Händelin, Luca Antorio Peredierin, Nicola Matteisin, Fransesco Contin ja Johann Adolf Hassen oopperoista. Jakub Jozef Orlinski, kontratenori, ja Il pomo d’oro, joht. Maxim Emelyanychev. Erato 0190295423384. Kontratenorien kärkeen noussut puolalainen Jakub Jozef Orlinski käy toisella levyllään läpi kunnioitettavan määrän unohdettuja teoksia ja miesten useimmiten epäonnisia rakkaustarinoita ja vakuuttaa varmalla tekniikallaan, kuviotaituruudellaan ja teatraalisella ilmaisukyvyllään. Erään lehden haastattelussa laulaja sanoo, että haluaa […]

Virtuaalirakkauden ongelmat eivät ole niin uusia kuin kuvittelisi. Ovidiuksen Metamorfooseissa Pygmalion veistää itselleen patsaan, joka Amorin henkiin herättämänä hurmaa kaunotar Galatheana. Bernard Shaw kirjoitti aiheesta näytelmän, josta Frederick Loewe sävelsi musikaalin My Fair Lady. Aihe kiinnosti myös 1700-luvun säveltäjiä, joita inspiroivat valistusajan ideat mekaniikasta ja sielusta. Jean-Philippe Rameaun Pygmalion sai menestyksekkään ensi-iltansa vuonna 1748 ja Georg (Jiri) Bendan samanniminen monodraama vuonna 1779. Rameaun pieni balettiooppera on tunnettu ja moneen kertaan levytetty teos, jossa kuvanveistäjän taltta […]

Guillaume de Machaut (n. 1300–1377) oli trubaduurien perillinen, hovirakkauden ja ritarillisten hyveiden ylistäjä, jonka moniääniset vokaaliteokset edustivat maallisen taidemusiikin ensimmäistä ”modernismin” aaltoa, ars novaa. Runonlaulajana hän kirjoitti tekstit ja räätälöi niihin musiikin, jota on säilynyt hienoissa käsikirjoituksissa yllättävän runsaasti. Tämä on vuonna 1988 perustetun Orlando Consortin kahdeksas levyjulkaisu Machaut’n motetteja, balladeja ja virelaita. Levyotsikon ”Aateliston leijona” oli Ranskan kuningas Juhana II, joka joutui englantilaisen Mustan prinssin vangiksi Poitiersin taistelussa vuonna 1356. Kolmiääninen ja yli 17-minuuttinen […]

Georg Friedrich Händel: aarioita oopperoista Oreset, Serse, Rinaldo, Imeneo, Il Pastor Fido, Rodelinda, Giolio Caesare, Ariodante, Partenope. Franco Fagioli, kontratenori ja Il Pomo d’oro, joht., Zefira Valova. DG 479754Franco Fagiolin Händel-kooste ilmestyi juuri Philippe Jarousskyn vastaavan jälkeen. Vertailu on vaikeaa, sillä kontratenorit ovat äärimmäisen erilaisia: Jaroussky lyyrisen kaunopuheinen, Fagioli dramaattisempi ja ilmaisullis-tekniseltä paletiltaan laajempi. Jaroussky vastaa kuvaa kontratenorista androgyyninä tuonpuoleisen lähettinä, kun taas Fagioli on barokin ajan kastraattitähtien inkarnaatio – loistokas, teatraalinen ja taituruudellaan äimistyttävä. […]

Reynaldo Hahnin (1874–1947) ”Oi kaunis tuntemattomani” (O mon bel inconnu, 1933) on tinderajalle sopiva musiikkikomedia, jossa perheenisä laittaa sanomalehteen treffi-ilmoituksen, johon vastaavat hänen vaimonsa, tyttärensä ja palvelijattarensa. Enempää ei juonesta tarvitse paljastaa, kun libretosta vastaa ranskalaisen bulevardikomedian mestari Sacha Guitry. Hahn muistetaan lähinnä lauluistaan ja vuonna 1923 valmistuneesta operetistaan Ciboulette. O mon bel inconnuta hallitsee sama keveys, pastellivärit ja eleganssi, jonka vaarana väijyy tietty laimeus. Harmittomuudestaan huolimatta teoksen ihmiskuvauksessa on ajankohtaista särmää, ja Palazzetto Bru […]

J eesuksen haudalla tapaa ristiinnaulitsemisen jälkeen epätodennäköinen trio, Juudan kuningas Daavid, Maria Magdalena ja tuleva apostoli Pietari. Katuvaiset Vapahtajan haudalla on Jan Dismas Zelenkan barokkioratorio, jossa solistit miettivät, mitä olisivat voineet tehdä toisin. Ooppera ei käynyt päinsä protestanttisessa Saksissa, mutta Dresdenin katolisessa hovissa jesuiittakoulun käynyt Zelenka pääsi oratoriossaan niin lähelle oopperaa kuin mahdollista. Kun aiheena oli vielä synnit ja niiden katuminen, niin erikoisuuksia pelkäämätön böömiläissäveltäjä pisti peliin kaiken kekseliäisyytensä. Daavid olisi voinut hurmata väen harpunsoitollaan […]

Lewis Carrollin Liisa Ihmemaa jatkoineen on innoittanut valtaisan määrän säveltäjiä, mutta usein yllättävän laimein tuloksin. Se ei ole Avantin Suvisoitossa 2014 vierailleen Gerald Barryn pienoisoopperan Alice’s Adventures Under Ground (2015) ongelma. Barryn teoksia on luonnehdittu kaaosteoreetikon suunnittelemiksi kansantanhuiksi tai uusklassismiksi steroideissa. Liisan seikkailut vapauttavat Barryn fantasian kaistapäiseen lentoon, jossa päähenkilö kirkuu stratosfäärisissä koloratuureissa, Jabberwocky-monkerias lainailee eri kielillä It’s a Long Way to Tipperary -laulua, ja Lilleri Lalleri muuntelee surumielisenä Oodia ilolle. Hellittämätön tempo pakottaa solistit […]

Helsingin kamarikuoron viime vuosien äänitysten julkaisu jatkuu nuoren säveltäjän Eugene Birmanin profiililevyllä. Toimittaja-runoilija Scott Dielin sanoittamat State of the Union ja Nostra Culpa suuntaavat valon niihin modernin yhteiskunnan vinoumiin, joista pyrimme katsomaan poispäin, ja taidokas HKK on tätä varten mitä kirkkain lamppu. State of the Unionissa kuoro esittää niin luontoa, superrikkaita, muka-vaikuttavaa keskiluokkaa kuin poljettuja köyhiä, suoltaen sukupuuttoon kuolleita eläimiä, vaurauden symboleita, öljy-yhtiöiden sloganeita ja niin edelleen. Kriittisyyden ja pessimismin rajalla tasapainottelevan kuoro-oopperan lopuksi luonto […]

Renessanssi, kulttuurin uusi syntyminen antiikin esikuvien pohjalta, esitellään usein vieläkin jonkinlaisena riuhtaisuna keskiajan pimeydestä. Sitä se ei ollut: siirtymä uuteen aikaan kesti kauan ja paljon aiheita ja asenteita tarttui mukaan ritariajoilta. The Orlando Consort valaisee renessanssin kehitystä pääkallon paikalta, Medicien Firenzestä käsin. Ensimmäisenä kuullaan Guillaume Dufayn kuuluisa Nuper rosarum flores, Firenzen ”Duomon” kunniaksi sävelletty motetti, jota jatkaa neljä muuta Dufayn ja yksi Gilles Binchoisin teos. Ne kuvastavat Firenzen nousua uuden taideajattelun kärkeen Cosimo de’ Medici […]

Bachin suuri h-molli-messu on tunnustettu ja paljon levytetty mestariteos, mutta hänen neljä lyhyttä messuaan BWV 233-236 ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pelkän Kyrien ja Glorian käsittäviä teoksia on kutsuttu myös luterilaisiksi messuiksi, ja suurin osa niiden musiikista pohjautuu varhaisempiin kantaatteihin. Teokset oli ilmeisesti tarkoitettu liturgiseen käyttöön, ja niiden rakenne oli suunniteltu tarkoin: kuoron laulama kolmitaitteinen Kyrie ja Gloria, jossa kuoro kehystää kolmea sooloaariaa. Parodiatekniikan vuoksi messuihin suhtauduttiin aikoinaan väheksyvästi. Nyt ne näyttävät, kuinka Bach kehitti jatkuvasti […]