Ooppera ja laulumusiikki

Guillaume de Machaut: Fortune’s Child. Gais et jolis, Dous amis oy mon complaint, Dame je vueil endure, Trop plus est bele, Douce dame, Dou mal qui m’a longuement, Comment puet on mieux ses maus dire, Dame vostre dous viaire, Hé! Mors!, Dame mon cuer enportez, Riches d’amour, Helas! Pour quoy virent, Puis que ma dolour agree, Honte, paour, doubtance. The Orlando Consort. Hyperion CDA68195. On aina yhtä kiehtovaa, että taidemusiikin aamunkoitosta löytyy säveltäjä, jonka elämä […]

Lise Davidsenin toinen Decca-cd esittelee hänet paitsi vavahduttavana ääni-ilmiönä niin myös monipuolisena muusikkona, jolta onnistuvat yhtä lailla saksalainen kuin italialainen ohjelmisto, intiimit tunteet ja suuri hehku. Beethovenin Fidelion aaria (Abscheulicher!) ei ole pelkkää herooista taistelutahtoa, vaan osansa saavat myös pelko ja naisellinen herkkyys. Nousuissa äänen laajenemisvoima antaa varmuuden tunnetta ilman hysterian pelkoa – kuulijan tekee mieli heittäytyä tällaisen pelastajan syliin. Pitkäkaarisen fraseerauksen klassinen uljaus iskee myös Beethovenin Ah perfido -konserttiaarian ytimeen, ja siitä onkin vain askel […]

Kim Borg: Suomalaisia lauluja. Sibelius, Kilpinen, kansanlauluja, O. Merikanto. Kim Borg, basso, Erik Werba, Pentti Koskimies, Kjell Olsson, piano. Finlandia Classics FICLA 16. Kim Borgin (1919-2000) bassoäänessä oli anteliasta rehevyyttä, joka tulvii näissä uran zeniitillä (1957-60) tehdyissä levytyksissä vuolaana. Matala rekisteri soi suvereenin lämpimänä ja ylärekisterissä on lähes tenoraalista loistoa. Borg toimi tienraivaajana kansainvälisille oopperalavoille kotimaisille bassotähdille, mutta hän osasi hioa timantteja myös suomalaisista yksinlauluista – Sibeliuksen Demanten på marssnön ilmeisenä esimerkkinä. Finlandia-hymnin soolotulkinnassa huomio […]

Nils Schweckendiekin johtaman Helsingin kamarikuoron 2010-luvun työn hedelmästä on viime vuosina voinut nauttia lukuisilla julkaisuilla. Sampo Haapamäen 39-minuuttinen, globaalin yhteisön mahdollisuutta ja problematiikkaa pohtiva Maailmamaa on Haapamäeksi hetkittäin jopa poikkeuksellisen selkeä ja vähäeleinen, mutta sisältää kuitenkin moninaisuudessaan ja kompleksisuudessaan runsaasti ”haapamäkeläistä” kimmoisaa, äkkiväärää energiaa sekä lähes meemimäistä huumoria. Suomalaiskansallisten laulujen, tökerön räppäyksen, Orffin O Fortunan ja estottomien huutelujen vastapainona toimii Haapamäen runo Aistit niin kuoron fragmentaarisena tulkintana kuin poukkoilevalla nauhalla lausuttuina lukuisina käännöksinä. Ilahduttavassa runsaudessaan […]

  Hedelmistään puu tunnetaan”, opettaa Kristus varoittaessaan seuraajiaan vääristä profeetoista. Sellaisia riitti niin 1720-luvun Leipzigissa kuin nykyaikana, johon osuu Philippe Herreweghen tulkinta Bachin aihetta käsittelevästä kantaatista Es ist dir gesagt, Mensch, was gut ist. Herreweghe on levyttänyt Bachia sieltä täältä mielensä mukaan, ja ehkä sen vuoksi hänen tulkintansa ovat säilyneet tuoreina ja yksilöllisinä. BWV 45 kasvaa luontevasti Peter Kooijin tulkitseman virtuoosisen bassoaarian ympärille. Nautittavaa on kuunnella laulajien ja Gentin Collegium Vocalen luontevaa ja yksityiskohdissaan lumoavaa […]

Schubertin “Talvisen matkan” tulkinnat voi jakaa karkeasti enemmän nuottikuvaan pitäytyviin ja tekstilähtöisesti painottuneisiin. Totuus on tietysti, ettei pitäisi valita toista yli toisen, nuotteja tulee seurata ja sanoja tulkita. Ero on silti olemassa: Arttu Katajan levytys alkuvuodesta painottui puhtaasti musiikillisiin arvoihin antaen laulusarjan niin sanotusti puhua puolestaan. Baritoni Benjamin Appl on loitonnut perinteisen kaunolaulun ihanteista kauemmas ja pureutuu Wilhelm Müllerin runoihin miltei näyttämöllisin tehoin. Liediin Appl on perehtynyt mm. Dietrich Fischer-Dieskaun johdolla. Jotain esikuvan myöhäisten Winterreise-tulkintojen […]

Laura Hynnisen Ratsut kopsuttavat avausraidalla välittömästi edellisen, menestyksekkään Otilia-levyn jatkoksi. Harpunsoiton, omaäänisen laulun, rajattujen tekstien ja harkittujen tehosteiden yhdistelmä tavoittaa jälleen maagisen arjen, elämän pienistä paloista koostuvan suuren todellisuuden. Yhtä persoonallisesti musiikissa yhdistyvät tekninen viimeistely ja naivistinen vilpittömyys, jolla hevoset, koirat, auringon lämpö ja veden liplatus kohdataan ennakkoluulottomasti. Hynnisen taide on sukua tajunnanvirtaiselle modernismille, mutta sen tavoitteena ei ole niinkään kontrollin puutteesta haltioituva vapauden tunne kuin yksityiskohtiin pureutuva tarkkuus. Se antaa musiikille jäntevän profiilin ja […]

Antonio Salieri: Les Horaces. Judith van Wanroij (Camille), Cyrille Dubois (Curiace), Julien Dran (Le jeune Horace), Jean-Sébastien Bou (Le vieil Horace), Le Chantres de musique baroque de Versailles, Les Talents Lyriques, johtajana Christophe Rousset. Aparte AP185 (2 cd). Antonio Salierin kohtalona on ollut jäädä hänen elinaikanaan marginaalisen Mozartin jalkoihin. Vuonna 1786 jälkimmäinen sai näyttämölle Figaron häät, kun Salieri tuotti Ranskan hovin iloksi Corneillen tragediaan pohjautuvan oopperan Les Horaces (Horatiukset). Sen tarinassa roomalaisia edustava Horatiusten perhe […]

”Lasimaalaus”: Kalevi Aho: Lasimaalaus, Mikko Sidoroff: Rukoushuokauksia Neitsyt Marialle, Bengt Johansson: Pater noster, Olli Kortekangas: Three fiord sketches, Frank Havrøy: Salve Regina, Karin Rehnqvist: Sånger ur jorden, Juhani Komulainen: Niin paljon ohi. Kaari-ensemble, joht. Saara Aittakumpu. KAARICD2020 Kaari-ensemble on koonnut esikoislevylleen ydinohjelmistoaan. Vuonna 2008 perustettu naiskuoro on profiloitunut 1900-luvun ja aikamme musiikin lisäksi klassisromanttiseen ohjelmistoon. Raitoja silmäillessä mieleen tulee monille suomalaiskuoroille mieluinen kuulakas pohjoismainen modernismi, mutta kuulas ei nousekaan tämän levyn avainsanaksi. Sointi on juureva […]

Kiinnostava levy keskittyy keisari Nero -aiheisiin teoksiin. Vain yksi näistä on ooppera, Monteverdin Poppean kruunaus, muut kamarikantaatteja ja soolokohtauksia, mutta hahmosta muodostuu monitasoinen ja ristiriitainen kuva. Kate Lindsay on hieno äänellä näyttelijä, joka ottaa barokin retoriikasta, tunneilmaisusta ja kuvioilla leikittelystä kaiken irti. ”Minun valtakunnassani vain pahuus hallitsee”, myöntää keisari Scarlattin Il Neronessa, ja musiikki välittää aistillisen kevytmielisyyden hybristä. Scarlattin Neron kuolemassa puolestaan tunnelma on kääntynyt aavemaiseksi. Molemmissa Kate Lindsay käyttää laajaa vokaalista ilmaisuasteikkoa legato-, ohenne- […]

Maiju Kuusoja: A Portrait – Muotokuva. Merikanto, Sibelius, Kilpinen, Kauppi, Ranta, Kaski, Palmgren, Bizet, Verdi, Borodin, Madetoja, Pylkkänen, Humperdinck, Händel, Offenbach, Rangström, Brahms, Stravinsky, Segerstam, Gulda, Mendelssohn, Yardumian, Bach, Bach-Gounod, itäkarjalaisia ja eestiläisiä kansanlauluja. Maiju Kuusoja, altto, eri esittäjiä. Finlandia Classics FINCLA 26 (4 cdAlttolaulajatar Maiju Kuusoja (1925-2008) oli fakkinsa merkittävin edustaja Suomessa liki kolmenkymmenen vuoden ajan 1940-luvun lopulta lähtien. Hänen ohjelmistonsa oli muhkea – yli 90 näyttämöroolia ja kymmenittäin oratorio ja orkesteritehtäviä. Etenkin nuorempana […]

Jean-Philippe Rameau ennätti ennen oopperauraansa työskennellä eri kirkoissa urkurina, mutta ei musiikinjohtajana, minkä vuoksi hänen hengellisten teostensa määrä on suppea. ”Suuria motetteja” on kolme, ja niiden lisäksi Versaillesin Kuninkaallisessa kappelissa on levytetty Rameaun harmoniaoppaasta löytyvä Laboravi clamans -fuuga, mahdollisesti kadonneesta motetista. Grand motetin esikuva oli Lully ja tekstit Psalmeista, mutta teosten koristeellisesti konsertoiva tyyli kuului 1700-luvulle. Quam dilecta hakee Psalmin 84 sanoin turvaa Jumalasta, mitä alun sopraanosoolo huljuvine huiluineen korostaa nöyryydellään. In convertendo Domine anoo […]