Ooppera ja laulumusiikki

Tauno Pylkkänen: Pyyntö op. 29/2. Kuoleman joutsen op. 21, Suvisydännä, Vanha tupa, Kuun silta op. 55, Rannalla op. 25a/6, Kaiku op. 2/3, Kaivotiellä, Lintu, Musta lukki, Surutarten laulu, Kehtolaulu (op. 1(1-3, 5-6), Iltaruskossa, Visioner op. 63, Yötön yö op. 74, Hyppelihiiri op. 78. Hedvig Paulig, sopraano, Melis Jaatinen, mezzosopraano, Tuomas Lehtinen, baritoni, Juho Alakärppä, piano, Tuomas Juutilainen, piano. Fuga-9455. Tauno Pylkkänen (1918-1980) muistetaan oopperasäveltäjänä ja oopperajohtajana, jonka musiikki määriteltiin sodan jälkeen sivuraiteelle ja unohdettiin hänen […]

Jean-Philippe Rameau ennätti ennen oopperauraansa työskennellä eri kirkoissa urkurina, mutta ei musiikinjohtajana, minkä vuoksi hänen hengellisten teostensa määrä on suppea. ”Suuria motetteja” on kolme, ja niiden lisäksi Versaillesin Kuninkaallisessa kappelissa on levytetty Rameaun harmoniaoppaasta löytyvä Laboravi clamans -fuuga, mahdollisesti kadonneesta motetista. Grand motetin esikuva oli Lully ja tekstit Psalmeista, mutta teosten koristeellisesti konsertoiva tyyli kuului 1700-luvulle. Quam dilecta hakee Psalmin 84 sanoin turvaa Jumalasta, mitä alun sopraanosoolo huljuvine huiluineen korostaa nöyryydellään. In convertendo Domine anoo […]

Erik Bergman: Mieskuorolauluja. Bergmania Ensemble, Sibelius-Akatemian lauluyhtye, johtajana Matti Hyökki, Talla-yhtye, johtajana Pasi Hyökki, Petri Bäckström, tenori, Sampo Haapaniemi, basso, Iida Antola, sopraano, Rabbe Österholm, baritoni, Daniel Schulz, Tomas Takolander ja Tom Wentzel, lausunta. Alba ABCD 392 3 cd.     Erik Bergman (1911-2006) näytti säveltäjänä ja Akademiska Sångföreningenin johtajana heti sodan jälkeen, kuinka mieskuoro toimii modernismin instrumenttina. Ja enemmänkin: hänen mieskuoroteoksensa ovat esimerkkejä siitä, kuinka mies voi kohdata uuden maailman, sisäisen ja ulkoisen, ja […]

Arnold Schönberg: Gurre-Lieder. Alwyn Mellor (Tove), Stuart Skelton (Waldemar), Anna Larsson (Metsäkyyhky), James Creswell (Talonpoika), Wolfgang Ablinger-Sperrhacke (Klaus-narri), Thomas Allen (puhuja), Bergenin filharmoninen kuoro ja orkesteri, johtajana Edward Gardner. Chandos CHSA 5172(2). Arnold Schönbergin Gurre-Lieder vuodelta 1911 on giganttinen teos sekä kokoonpanoltaan että mittasuhteiltaan. Pohjimmiltaan kyse on hybridisestä kantaatista, jonka musiikki rönsyilee myöhäisromanttisesta vyörytyksestä koomisiin ja ironisiin kommentteihin. Pohjana oleva Jens Peter Jacobsenin keskiaikainen saaga kertoo alkuun Toven ja Waldemarin kielletystä rakkaudesta. Tarina tuntuu kertaalleen […]

Edward Elgar: Gerontiuksen uni. Catherine Wyn-Rogers (Enkeli), Andrew Staples (Gerontius), Thomas Hampson (Pappi, Kärsimyksen enkeli), Berliinin Valtionoopperan kuoro, RIAS-kamarikuoro, Berliinin Staatskapelle, johtajana Daniel Barenboim. Decca 483 1585 (2 cd). Vaikka John Henry Newmanin runoelma Gerontiuksen uni (1865) on vuorattu katolisella teologialla, Edward Elgarin tekstistä vuonna 1900 rakentama vokaalinen monumentti – jota hän ei halunnut kutsua oratorioksi – on hengeltään hyvinkin anglikaaninen ja englantilainen. Vanhan miehen (Gerontius) matka kuolinvuoteelta tuomiolle ja kiirastuleen on kuvattu empiristisellä selvänäköisyydellä, […]

Erkki Melartin: Kootut mieskuorolaulut. Laulu-Miehet, johtajana Matti Hyökki. Alba NCD 60. Erkki Melartin ei innostunut mieskuoromusiikista samassa mitassa kuin Sibelius, Palmgren, Madetoja tai Kuula. Sen vuoksi hänen kaikki kaksikymmentä mieskuorolauluaan mahtuvat hyvin Alban noin nelikymmenminuuttiselle levylle. Melartin ei myöskään ottanut osaa kansallisiin kielikiistoihin vaan sävelsi yhtä hyvin suomeksi kuin ruotsiksi. Kosmopoliittisen rauhantahtoisuutensa Melartin kirjasi Suomen esperantistien hymniin La Polusstelo. Muuten laulut ulottuvat maakuntalauluista (Savolle) ja humoreskeista (Selvä mies) musiikillisesti ja sisällöltään kunnianhimoisiin numeroihin. Niiden joukkoon […]

N atsien vainoamat juutalaissäveltäjät ovat saaneet Deccan Entartete Musik -sarjan aloittamana kunnianpalautuksen, mutta aina löytyy niitä, jotka ovat jääneet unohduksen tielle. Prahassa syntynyt ja Saksassa vaikuttanut Erwin Schulhoff kuuluu osaksi niihin, vaikka häntä jo 17-vuotiaana juhlittiin sukupolvensa nousevana tähtenä. Schulhoffin liedit ovat vasta nyt päässeet Bastille musiquen julkaisemana kokonaisuudessaan levylle, ja mukana on useita ensilevytyksiä. Kokonaisuus tarjoaa kiinnostavan näköalan säveltäjän muuttuviin tyyleihin ja historian kohtaloihin. Varhaiset laulut ovat romanttishenkisiä, mutta niihin jo sekoittuu ekspressionismin kaikuja. […]

Kuolema kohtaa kaikki, mutta kuninkaallisten kohdalla se on komeampaa. Alpha-merkki on koonnut viidelle levylle aiemmin julkaistuja kuninkaallisia sielunmessuja, jotka edustavat lajityypin harvinaisuuksia. Monarkkien hautajaismenoissa ei säästetty vaivaa tai kuluja, ja vähemmänkin tunnetut säveltäjät ylsivät niissä muistettaviin tuloksiin. Vuosisatojen varrella suhde kuolemaan muuttui, niin myös sielunmessun rakenne ja teksti. Varhaisin teos on Antoine de Fevinin (n. 1470–1550) Requiem Ranskan kuningattarelle Bretagnen Annelle. Soittimin vahvistettua ja lyyrisen läpikuultavaa alankomaalaista polyfoniaa on höystetty bretagnelaisella perinnelaululla. Gilles Haynen (1590–1650) […]

Rinaldo Alessandrinin ja Concerto Italianon 1990–2000-lukujen levytyksistä Monteverdin madrigaalikirjoista on jo tullut klassikoita, jotka näyttivät uuden suunnan kaikille tähän musiikkiin tarttuville. Seitsemäs madrigaalikirja jäi tuolloin levyttämättä, ja se tulee tässä uusien laulajien voimin. Teoksen julkaistessaan 1619 Monteverdi uudisti radikaalisti musiikin ja tekstin välistä suhdetta. Kokoelman otsikoksi valittu sana ”Concerto” viitannee tässä tapauksessa huolella ryhmiteltyyn monipuolisuuteen: teosta hallitsevat duo- ja soolonumerot, joista kaksi on säveltäjän teatraalista (rappresentativo) tyyliä edustavia ”rakkauskirjeitä” (lettera amorosa). Kirjan päättävä Thyrsiksen ja […]

Sollazzo Ensemble Firenze 1350. Sollazzo Ensemble, johtajana Anna Danilevskaja. Ambronay AMY055. Italian trecentoa eli 1300-lukua on pidetty renessanssin alkusoittona. Näin varsinkin Firenzessä, joka menetti mustan surman vuosina 1348-50 noin puolet väestöstään, mutta nousi nopeasti uuteen kukoistukseen. Musiikissa koitti uusi kevät, johon terveisensä liittivät Etelä-Ranskan kerettiläisvainoja paenneet trubaduurit. Sieltä aikakauden maallisiin sävellyksiin tulvivat hovirakkauden teemat. Niihin liittyi uusi elämäntunto, teksteissä suorasukaisempi aiheenkäsittely, joka kietoutui virtuoosiseen moniäänisyyteen. Sollazzo Ensemble on ottanut levynsä lähtökohdaksi vuoden 1389 ja Il Paradisoksi […]

Ranskalaisbarokin yksinlaulu, air de cour perillisineen, on nk. vanhan musiikin alalajeista rajatuimpia. ”Miksi aina paimenia?”, kysyy Molièren näytelmässä Porvari aatelismiehenä Monsieur Jourdain, jolla ei riitä ymmärrystä pastoraalirakkauden korkealentoiseen symboliikkaan. Aina sitä ei riitä nykyesittäjilläkään, jotka sekoittavat barokkilaulun aristokraattisen tunneilmaisun nykyaikaiseen luontoempatiaan. Kaisa Dahlbäckin ja hänen ”maallisten enkeliensä” lähestymiskulmaa voisi luonnehtia heleässä tunneilmaisussaan luonnolliseksi, mutta samalla lajin vaatimasta koristelusta huolehtivaksi. Hyvän esimerkin tarjoavat Chabanceau de la Barren laulut, joissa jälkimmäisten säkeistöjen ornamentit on kirjoitettu ulos. Tällaisten […]