Kajaanin kaupunginteatteri ja Vaara-kollektiivi: Eino – runoilijan ruuhkavuosi. Käsikirjoitus Juha Hurme. Ohjaus Juha Hurme ja KM Taavitsainen (Vaara-kollektiivi). Sävellys ja äänisuunnittelu Tuuli Kainulainen (Vaara-kollektiivi). Koreografia KM Taavitsainen. Lavastus Markku Hernetkoski. Pukusuunnittelu Tiina Siltala. Valosuunnittelu Jukka Laukkanen. Kampaukset ja maskeeraus Heidi Kaartinen. Rooleissa Sami Sainio (Vaara-kollektiivi), Perttu Hallikainen, Karoliina Niskanen, Karoliina Kuvaja (Vaara-kollektiivi), Antti Hovilainen, Satu Turunen.
Juha Hurme ja Kajaanin kaupunginteatteri juoksuttavat nuorta Eino Leinoa siihen malliin, että moni ryppyotsa katsomossa oikenee. Paltaniemen Hövelön torpan poika, myöhempi boheemi kansallisrunoilijamme, ei liene koskaan aiemmin saanut osakseen näin leikillistä ja kujeilevaa julkista kotisaunotusta kuin nyt Kajaanissa.
Vaikka käsiohjelmassa kirkuu isoilla mustilla numeroilla vuosi 1905 – sama vuosiluku, jolla Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 11 lisänimeltään tunnetaan – Venäjällä on vallankumous ja Suomessa suurlakon ensimmäinen päivä, Leinon ja hänen ensimmäisen vaimonsa Freya Schoultzin kulttuurikodissa pelataan kotiteatteria kahdessa eri mielessä.
Maailmanhistorialliset tapahtumat kuitenkin vain nirhaisevat tätä jotenkin tšehovilaisesti itseensä kietoutuneen taiteellisen seurueen idylliä. Kun piika (Satu Turunen) menee lakkoon, Leino (Sami Sainio) joutuu itse puita pilkkomaan ja saa tikun sormeensa.
Eino-teksti ja tuotanto syntyivät ilkikurisesta päähänpistosta. Hurme päätti kirjoittaa näytelmän Leinosta, kun hänen korviinsa kantautui Kajaanin Runoviikolla vuonna 2022, että Vaara-kollektiivin näyttelijä Sami Sainio toivoi sellaista ja roolia Leinona.
Komediallinen kuva Leinosta syntyy siitä, että Sainion ruumiillistama runoilija tohottaa menemään kuin höyryveturi. Näyttämöltä ulos kävellessä kiireisen kirjailijan kädet käyvät kuin veturin kytkintangot, pää höyryää ja mieli palaa. Nuorta 27-vuotiasta Einoa kannustaa suureen tuotteliaisuuteen raha, tai paremminkin sen puute, milloin minkäkin aatteen puolesta.
Sami Sainio on nähty Leinon lihoissa ja tamineissa ennenkin. Kun kajaanilainen Kouta-laiva tekee runoristeilyjä Oulujärvelle, Sainio soutaa rannasta laivalle aallokko pärskyen. Soutajalla on Leinon taiteilijahabitukseen liitetty suurilierinen musta hattu päässään ja viitta harteillaan.
Eino-näytelmän Leino kantaa kainalossaan jättikokoista kynää. Kirjallisella suosiolla on konkreettinen mittansa. Niinpä Eino ”Isokynä” Leinon heiluttelema kynä on paljon kookkaampi kuin näytelmän henkilökaartiin kuuluvalla kirjailijan fanilla Aarni Koudalla (Antti Hovilainen), joka oli tuntemattomampi runoilija ja suomentaja.
Esityksen alaotsikko – runoilijan ruuhkavuosi – viittaa kirjailijan äärimmäisen vilkkaaseen tuotteliaisuuteen, jota jatkui kyllä vuosikymmenet. Sille annetaan myös selitys tai diagnoosi: horror vacui, joka tarkoittaa tyhjyyden kammoa ja/tai kuolemanpelkoa.
Tuottelias Hurme, jolla on jatkuvasti monta projektia tulossa, rinnastuu helposti itse leiskuvaan Leinoon. Ruuhkaahan Leinolla oli toki myös naissuhteissa. Näytelmässä Leinon ensimmäinen vaimo, ”neiti kesäheinä” Freya Schoultz (Karoliina Niskanen), luonnehtii miestään turborasittavaksi. Selvästi Leinon kirjoittamisen into ja suoranainen pakkomielle on yksi esityksen miksi-kysymyksistä. Oman vastauksensa antaa myös lyhentäen siteerattu Friedrich Nietzsche: ”Kirjoittaminen on minulle paha pakko, mutta en ole vielä toistaiseksi keksinyt muuta keinoa päästäkseni vapaaksi ajatuksistani.”
Hurme on ohjannut Leino-esityksen yhdessä Vaara-kollektiivin KM Taavitsaisen kanssa. Eino-esitys edustaa sellaista epäepookkia, jollaista Hurme haluaa tehdä: huoletonta ja iloista teatteria, josta puuttuu puserrus. Kahden tunnin kokonaisuus on kotikutoisen tuntuinen ja tiimityöhenkinen. Teatterin tiedotustilaisuudessa Hurme sanoutui jyrkästi irti Panu Rajalan kirjailijaelämäkerrasta, jossa kerrotaan Leinon sairastamasta ja tartuttamasta syfiliksestä. Hurme totesi, ettei hän halua mennä sänkyyn ruumiiden seksuaalielämää tutkimaan.
Neljä vuotta muhineessa näytelmässä keskitytään kirjoittamisen tuskaan ja riemuun. Mukana on otteita vuonna 1905 kirjoitetuista Leinon näytelmistä Lydian kuningas, Pentti Pääkkönen ja Meiram, joita ei liene missään aiemmin esitetty. Leino tahtoi uudistaa Thalian temppelin pyrkimällä kohti tyylittelyä ja pyhää draamaa. Näitä pienoisnäytelmiä Hurme arveli tekevänsä Kajaanin teatterille seuraavaksi.
Eino-esitys paljastelee nyansseja kirjailijan luomismetodeista ja sitäkin, kuinka hän näpisti kysymättä aihelman uskottunsa, ystävänsä ja sittemmin rakastettunsa L. Onervan runosta Tropiikin yö näytelmäänsä Lydian kuningas. Yllättävän paljon näyttämöltä kuulee myös lähipiirin Leino-kritiikkiä. Kääntäjäpuoliso Freya Schoultz toteaa, että äijä on koko ajan poissa, silloinkin kun on kotona. Tämä pitää paikkansa myös näytelmästä.
Leino on lavalta paljon poissa ja antaa toisten hallita sitä mielipiteillään. Yksi uskollisimmista Einon tukijoista on täti Olga Kyrenius, Einon äidin sisar ja Hövelön lasten kotikoulun pitäjä. Näytelmän kontekstissa Perttu Hallikaisensiveästi ja ihanasti luonnehtima, hellä ja hyysääväinen Olga-täti toimii Freyan ja Einon taloudenhoitajana. Hänelle Eino on kuin iso, oikutteleva lapsi, joka kaipaa myötämielistä ymmärrystä.
Leikkimielinen on myös Markku Hernetkosken värikäs, Bauhaus-vaikutteinen lavastus. Sen peruspalikoita ovat erikokoiset värikkäät tikkukirjaimet, jotka on pilkottu kirjailijan sukunimestä L.E.I.N.O. Kirjaimia kaadetaan ja siirrellään niin, että niistä voi muodostua myös muita sanoja, esimerkiksi EI.
Kirjallinen teema jatkuu Tiina Siltalan suunnittelemissa puvuissa. Niistä löytyy kirjoitusta eri tyyppikirjaimilla, tilkkuja, joissa on tekstiä, sekä logon kaltaisia sloganeita ja voimakirjaimia. Kekseliäs, kirjallisuushistoriatietoinen iloittelu ilmentää näytelmän henkilöiden persoonaa, aatteellisia intentioita ja taiteellista tuotantoa. Leinon selässä on teksti POETIC. Karoliina Kuvajan esittämällä L. Onervalla lukee selkämyksessä GRL PWR ja lahkeissa L ja O sekä Mirdja. Freya Schoultzilla on selässä sana PARIS ja rinnassa YOGA GIRL. Einon ja Freyan piika Lissu on modernisti näytelmän oraakkeli. Hän todistaa ja toistaa, että ”jos hyvä voittaa Einon, tulee Einosta suuri mies, jos paha, niin suuri lurjus”.
