Soitin ja kamarimusiikki

J ouni Someron Palmgren-kokonaislevytys on ennättänyt kolmanteen osaansa, jossa kuullaan mm. hieno myöhäinen sarja Sol och skyar op. 102 (”Aurinko ja pilviä”, 1942). Ensilevytyksiä ovat kolme pianokappaletta op. 4 (1893-1900), kahdeksanosainen Lyyrinen intermezzo op. 8 (1900), sävellystutkintoa varten valmistunut Gavotti ja Musette (1898), sekä opetustarkoituksiin syntyneet Sydänmaan laulu (1927) ja piskuinen Tanssiaskelia (1936). Tiettyä samanlaisuutta Palmgrenin näkyihin liittyy ja on ymmärrettävää, että laajasta tuotannosta ovat aktiivipalvelukseen vakiintuneet tietyt numerot. Kokonaislevytys on silti tarpeen ja sisältää […]

Harva säveltäjä on noussut kuolemansa jälkeen sellaiseen suosioon kuin Mieczyslaw Weinberg (1919-1996). Neuvostoliittoon natsien juutalaisvainoja paennutta säveltäjää syrjittiin myös uudessa kotimaassaan, vaikka ystäviin ja esikuviin lukeutui Shostakovitsh. Kuten Shostakovitshin, myös Weinbergin tyyli muuttui 1960-luvulta lähtien aiempaa askeettisemmaksi ja se kuuluu kolmessa sooloviulusonaatissa. Kaksi ensimmäistä, opp. 82 (1965) ja 95 (1967), ovat 5- ja 7-osaisia teoksia, jotka Weinberg omisti kovia kokeneelle, sovituksistaan muistetulle viulisti Mihail Fihtengolzille. Kolmas soolosonaatti op. 126 (1974) on säveltäjän isän muistolle omistettu […]

  Englannissa kapinoi 1960-luvulla Manchesterin koulukunta, jonka säveltäjät, mm. Harrison Birtwistle ja Peter Maxwell Davies, sekä pianisti John Ogdon, raivasivat tietä uudelle musiikille ja lähtivät sitten omille teilleen. Jouni Kaipaisen muutettua vuosituhannen vaihteessa Tampereelle Pirkanmaan vanhastaankin vireä uuden musiikin kulttuuri puhkesi kukoistukseen, jota voisi leikillisesti kutsua ”Mansesterin koulukunnaksi”. Molemmissa työläiskaupungeissa on syntynyt nykymusiikkia, jota ei yhdistä tyyli tai tekniikka, vaan epäakateeminen suorasukaisuus ja vapautunut mielikuvituksellisuus. Asennetta pitää olla, jylisevää julistusta tai keskittynyttä askeettisuutta, ei kevytkenkäistä […]

  N ew Yorkista käsin toimiva Escher-kvartetti on objektiivisella otteellaan amerikkalaisten Juilliard- ja Emerson-kvartettien perillinen. Se tuottaa tulosta BIS:n tasapainoisesti äänittämissä amerikkalaiskvartetoissa. Samuel Barberin jousikvartetto op. 11 tunnetaan hitaasta osastaan, josta isommalle jousistolle sovitettuna on tullut kuuluisa “Barberin Adagio”. Alkuperäisessä yhteydessään se kuulostaa vähemmän pateettiselta osalta kokonaisuutta, johon Escher liittää myös vaihtoehtoisen laajemman finaalin. Barberin tyyli oli pohjimmiltaan romanttinen, mutta Charles Ivesin varhaisemmat kvartetot edustavat amerikkalaista pioneerihenkeä rämäpäisemmin. Ensimmäisessä kvartetossaan Ives kartoittaa kollaasimaisesti amerikkalaisia hymnisävelmiä, […]

Ludwig van Beethoven: Viulusonaatit. Tasmin Little, viulu, Martin Roscoe, piano. Chandos CHAN 10888 (3 cd). Tasmin Little on erityisesti englantilaisessa ohjelmistossa mainetta niittänyt viulisti ja Martin Roscoe hänen monivuotinen pianistikumppaninsa. Littlen tyylikäs viulunsoitto joutuu tiukkaan tarkasteluun Beethovenin viulusonaateissa, joista voisi saada enemmänkin irti.   Kaikki on kyllä paikallaan ja yhteistyö Roscoen kanssa on nautittavan saumatonta, mutta ajoin tulkinnat tuntuvat liian kohteliailta. ”Kevät”-sonaatti kaipaa lisää temperamenttia, vaikka ”Kreutzer”-sonaatissa Little kuulostaa hetkittäin miltei vihaiselta. Toisaalta, kun levyjä […]

Terhi Dostal on Saksaan asettunut pianisti ja säveltäjä, joka ”Suomalaisissa vaikutelmissaan” tarjoilee sikäläiselle yleisölle yhden poikkileikkauksen suomalaisesta pianotaiteesta. Ilmari Hannikainen oli kosmopoliitti, jonka pianistinen tausta oli toisaalta Venäjällä (Siloti) ja toisaalta Ranskassa (Cortot). Kumpikaan linja ei oikein puhkea kukkaan Dostalin teräksisissä tulkinnoissa, joissa impressionistinen hämy tai vanhan maailman charmi ovat sivuosassa. Sibeliuksen pianoteoksista ovat levylle päätyneet tutut op. 5 Impromptut ja op. 68 Rondinot. Kovanpuoleinen äänitys korostaa nopeissa osissa kulmikkuutta, joka tasaantuu rauhaisammissa kappaleissa. Helvi […]

Marin Marais: Pièces de viole, IV kirja. François Joubert-Caillot, bassogamba, L’Achéron: Lucile Boulanger ja Marie-Suzanne De Loye, bassogamba, Miguel Henry, teorbi ja kitara, André Heinrich, teorbi, Philippe Grisvard, cembalo. Ricercar RIC 432 (4 cd). Marin Maraisin (1656–1728) viitenä kirjana vuosina 1686–1725 julkaisemat gambakappaleet ovat parhaita esimerkkejä aurinkokuninkaan hovin itsetietoisesta ilmapiiristä, jossa musiikki heijasti käytöksen ja tunneilmaisun sulavaa kurinalaisuutta. Harkitut äänenvärit ja kuuluisien runoilijoiden kaunopuheisuutta tavoitteleva soittotapa karkottavat hänen musiikistaan italialaisbarokin impulsiivisuutta. François Joubert-Caillot urakoi Maraisin […]

Selim Palmgren: Kootut pianoteokset 1. Souvenir du Chopin, Intermezzo, Aria, Préludes op. 1, Etude op. 1, 3 pianokappaletta op. 2, Tuutulaulu, Syysproloogi, Studie, Suomalaista lyriikkaa, pianosonaatti op. 11. Jouni Somero, piano. Grand Piano GP867. Naxos-konserniin kuuluva Grand Piano -levymerkki on tarttunut Selim Palmgrenin (1878–1951) pianomusiikkiin kunnioitettavana tavoitteenaan levyttää se kokonaisuudessaan. Izumi Tateno levytti Palmgrenin pianomusiikkia 1990-luvulla Finlandia-merkille kolmen cd:n verran, mutta ne ovat juuttuneet yrityskauppojen jäljiltä arkistoihin. Mutta vaikka ne olisivat saatavilla, Grand Pianon ensimmäinen […]

Eugene Ysaÿe: Sonaatit sooloviululle. James Ehnes, viulu. Onyx 4198. Eugene Ysaÿe (1858-1931) oli aikansa huippuviulisti, mutta omisti kuusi sooloviulusonaattiaan muille huippukollegoilleen, kuten Joseph Szigetille, Jacques Thibaudille, Georges Enesculle ja Fritz Kreislerille. Sonaatit ovat äärimmäisen virtuoosisia ja paljastavat soittajan taidon sekä sielun. Tunnetuin esimerkki on toinen sonaatti, lähtökohtanaan Bach, jonka perintöön sukelletaan alkaen pakkomielteisestä hiomisesta kohtalokkaiden Dies irae -lainojen siivittämänä finaalin syöksykierteiseen raivotarten tanssiin. Kaikissa sonaateissa kurotetaan myöhäisromanttisista ääritiloista kohti viulunsoiton teknisiä ja henkisiä rajoja. Joitakin […]

Gamba oli Bachille tuttu soitin, ja vaikka gambayhtye ei 1700-luvun alkupuolen Saksassa ollut ajankohtainen moniäänisyyden instrumentti, hän varmaan tunnisti sen sointimaailman ja roolin polyfonisen ajattelun kehityksessä. Phantasm-yhtyeen kolmas kokoelma ”Hyvävireistä consortia” on ryhmitelty vapaiden ”preludimaisten” kappaleiden ja fuugien jatkumoksi. Fuugat on poimittu enimmäkseen Wohltemperiertes Clavierin toisesta osasta. Yksi vaikuttavimpia kokonaisuuksia on WTC II:n preludi ja fuuga f-molli BWV 881, jossa yhtyeen lempeä atakki ja hunajaiseksi kypsynyt sointi tuovat moniäänisyyden harjoitukseen keskustelevaa inhimillisyyttä. Fuugiin johdattavista kappaleista […]

Säveltävillä naisilla ei menneinä aikoina ollut helppoa tietä edessään, mutta ranskalaisella Louise Farrencilla (1804-1875) oli keskimääräistä enemmän onnea. Taiteisiin kannustanut perhetausta sekä säveltäjän ja pianistin työtä tukenut aviomies eivät 1800-luvulla olleet itsestäänselvyyksiä, vaikka Farrenc sai osansa myös aikansa ennakkoluuloista. Hänen tuotantoonsa kuuluu kolme beethovenilaista linjaa jatkanutta sinfoniaa sekä näyttävästi konsertoivaa kamarimusiikkia, josta oiva esimerkki on vuonna 1839 valmistunut pianokvintetto kontrabassolla vahvistettuna. Englantilaisen Rebecca Clarken (1886-1979) taival oli paljon kivisempi: hänen isänsä katkaisi musiikkiopintojen tuen ja […]

Huilisti Sung-Huyn Cho ja oboisti Kyeong Ham olivat koulukavereita, opiskelivat yhdessä ja soittivat korealaisista puhaltajista koostuvassa Veits-kvintetissä. Wilhelm Friedemann Bachin kahdelle huilulle säveltämistä duetoista tehtyihin sovituksiin he tutustuivat Wolfgang Schultzin ja Hansjörg Schellenbergerin levyllä ja halusivat heti tehdä oman versionsa niistä. Oboe tuo kombinaatioon enemmän väriä, mutta yhtenäisyyttä ei ole menetetty – soitto on kuin yhteisellä hengityksellä luotu ja fraseeraus delikaattia, ja kontrapunktiset linjat polveilevat elävässä ja vapaan oloisesti kiemurtelevassa dialogissa. Duettojen melankolinen henki tulee […]