maanantai toukokuu 6. 2024
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Liity sinäkin mukaan RONDON KAUPPA valikon kautta!

Mozart

Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikvintetto. Carl Maria von Weber: Klarinettikvintetto. Carducci-kvartetto, Julian Bliss, klarinetti. Signum SIGCD552. Klarinetille sävelletyt mestariteokset ovat syntyneet tunnetuille klarinetisteille sekä erityisille instrumenteille. Mozartin klarinettikvintetto ja -konsertto valmistuivat Anton Stadlerille ja hänen käyttämälleen basettiklarinetille, joka ylettyi tavallista klarinettia matalammalle. Weberin konserttojen ja kvinteton muusana toimi Heinrich Bärmann, jonka kymmenläppäisen soittimen saundi pysyi tasaisena yli kromaattisen asteikon. Signumille paljon levyttänyt englantilaisklarinetisti Julian Bliss soittaa puolestaan uudentyyppistä Leblanc-instrumenttia, jossa soinnin tasaisuus on toteutettu tavallista ekonomisemmin. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Beethoven

Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op. 109-111. Steven Osborne, piano. Hyperion CDA68219. Beethovenin kolme viimeistä pianosonaattia eivät enää tunnu yhtä saavuttamattomilta huipuilta kuin joskus. Moni pianisti selviytyy sujuvasti teknisistä haasteista ja löytää musiikillisten ääritilojen väliltä luistavan keskitien. He pystyvät tekemään sen myös ilman ponnistelua, joka ammoin kuului Schnabelin, Kempffin ja vielä Gilelsin ja Richterinkin tulkinnoissa. Ehkä jotain henkisen kilvoittelun tuntua jääkin välillä kaipaamaan Steven Osbornen esityksissä. Niissä ei ole mitään sattumanvaraista, ajoitus on aina osuva ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Johannes Brahms

Johannes Brahms: Viimeiset pianoteokset. Fantasiat op. 116. Intermezzot op. 117. Pianokappaleet op. 118. Pianokappaleet op. 119. Stephen Hough. piano. Hyperion CDA68116. Stephen Hough luonnehtii Brahmsin myöhäisiä pianokappaleita (1892-93) ”n:nnen potenssin salonkimusiikiksi”, jota hän kuvittelee säveltäjän soitelleen yksin kotonaan viimeisen sikarin kytiessä loppuun. Brahms ei suhtautunut alentuvasti aikansa populaarimusiikkiin, mutta rinnastaessaan viimeiset pianoteokset salonkiviihteeseen Hough on vaarassa välillä sentimentalisoida musiikkia. Brahmsin lempeissä kehtolauluissa, energisissä ja intohimoisissa capriccioissa sekä haaveellisissa ja sisäänpäinkääntyneissä intermezzoissa on kuuluvilla schumannilainen kahtiajako […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Kamus tarjoaa yhtenäistä ajatusta

  Kamus-jousikvartetti ajaa tietoisesti kvartettomusiikin asemaa. Toisella levyllään yhtye (Terhi Paldanius, Jukka Untamala, Jussi Tuhkanen, Petja Kainulainen) rinnastaa Voces intimae -hitin lajityypin uusiin tuuliin. Sibeliusta Kamus tulkitsee aidon intiimisti, vailla paasausta tai patetiaa. Ylipäätään he uskaltavat luopua tarkkarajaisesta, yksilöidystä jousisoinnista ja heittäytyä aavistelevasti värisevään, pienenpienissä liikkeissä etenevään unenomaiseen musisointiin, jossa neljästä tulee yksi. Harva kokoonpano pääsee tällaiselle yhteissoiton tasolle. Hienovarainen soittotapa vaati erityistä läsnäoloa kuulijaltakin, sillä Kamus mieluummin kysyy ja kuiskaa kuin laukoo suoria vastauksia. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Elämänmakuista Buxtehudea

Dietrich Buxtehude: Triosonaatit op. 1. Arcangelo. Alpha 367. Dietrich Buxtehude (1637-1707) on parkkeerattu musiikin historiassa Bachin edeltäjäksi, vaikka voisimme Bachin tavoin arvostaa hänen musiikkiaan sen omien ansioiden perusteella. Ensimmäisellä opusnumerolla 1694 julkaistut seitsemän triosonaattia ovat hyvä esimerkki Lyypekin mestarin taidoista ja omaperäisyydestä. Melodinen päävastuu on viulisti Sophie Gentillä ja gambisti Jonathan Mansonilla, jotka luotaavat musiikillisen parisuhteen läheisyyttä ja itsenäisyyttä aistikkaasti ja mielikuvituksella. Musiikillisena potkurina toimii cembalisti Jonathan Cohenin ja luutisti Thomas Dunfordin continuo, joka seuraa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Prokofjevin lapsuudensävelmiä

Sergei Prokofjev: Vanhan isoäidin tarinoita op. 31, Kuusi kappaletta op. 52, Lapsuuden käsikirjoituksia 1901-1906. Alexander Dossin, piano. Naxos 8.573435. Sergei Prokofjev ei ole ensimmäinen säveltäjä, jonka lapsuusajan teoksia on kaiveltu ensilevytysten toivossa. Naxosin levyjulkaisun todellinen uutinen on Prokofjevin 10-13-vuotiaana säveltämien pianokappaleiden varhaiskypsyys ja modernius. Ehkä sen vuoksi hän palasi usein myöhemmin lapsuusajan luonnoksiin ja kokemuksiin, joiden pohjalta syntyivät vuonna 1931 kuusi kappaletta op. 52 sekä USA:ssa vuonna 1918 Isoäidin tarinat, nostalginen silmäys taakse jääneeseen aikaan. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Hiljaisuuden säveliä

Morton Feldman: For Bunita Marcus. Marc-André Hamelin, piano. Hyperion CDA68048. Morton Feldmanin (1926-1987) musiikki on viime aikoina siirtynyt vauhdilla modernistisesta marginaalista kohti mainstreamia. Lohdullista asiassa on se, että merkittävien nykysäveltäjien musiikki voi nousta uuteen kukoistukseen vielä vuosia heidän kuolemansa jälkeen. Bunita Marcus (s. 1952) on amerikkalainen naissäveltäjä, jolle Feldman omisti viimeisiin ja nyttemmin suosituimpiin sävellyksiinsä kuuluvan For Bunita Marcusin vuonna 1985. Marc-André Hamelinin levytys Hyperionille merkitsee Feldmanille pitkää loikkaa ulos avantgarden alakulttuurista. Hamelinin taidoille hiljaisuudessa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Telemann

Georg Philipp Telemann: Soolofantasiat gamballe. Richard Boothby, viola da gamba. Signum SIGCD544. Vuonna 2000 Ala-Saksissa sijaitseva Ledenburgin linna luovutti musiikkikokoelmansa Saksan valtionkirjastolle. Kymmenen vuoden perkaamisen jälkeen tutkijat nostivat sieltä päivänvaloon Georg Philipp Telemannin kaksitoista fantasiaa viola da gamballe. Vuonna 1735 julkaistu mutta sitten kadonnut teoskokonaisuus on jo ennätetty julistaa vuosisadan musiikkilöydöksi, ja ainakin soolo-ohjelmistoa janoavat gambistit ovat tanssineet onnesta. Telemann kehui osaavansa soittaa lähes kaikkia barokkiajan soittimia, ja hänen soolofantasiansa viululle ja huilulle kuuluvat lajinsa […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.

Sergei Tanejev

Sergei Tanejev: Jousikvartetto nro 8, Jousikvintetto nro 2. Carpe Diem -kvartetti, James Buswell, alttoviulu. Naxos 8.573671.   Sergei Tanejevin (1856-1915) vakavamielinen venäläisromantiikka kukkii parhaimmillaan kamarimusiikissa, jota amerikkalainen Carpe Diem -kvartetti on levyttänyt Naxosille. Tanejev sävelsi 11 jousikvartettoa, joista kahdeksas on vuodelta 1883. Säveltäjän klassisistista ihanteista kertoo kolmanneksi osaksi sijoitettu menuetti, mutta pääosassa ovat lämminsävyinen C-duuri ja vuolas melodisuus, vaikka aiheet eivät jääkään pitkäksi aikaa pyörimään mieleen. Vuonna 1905 valmistunut toinen jousikvintetto kuuluu Tanejevin parhaisiin teoksiin. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.