Makunsa kullakin
François Couperin: Les Gout-réunis, Apoteoosi Lullylle “Italialainen ja ranskalainen tyyli ovat pitkän aikaa jakaneet kansakuntaa. Omasta puolestani olen aina arvostanut asioita niiden ansioiden mukaan, riippumatta niiden tekijästä tai kansallisuudesta. Ensimmäiset italialaiset sonaatit, jotka ilmestyivät Pariisissa yli kolmekymmentä vuotta sitten ja jotka rohkaisivat minutkin säveltämään joitakin, eivät mielestäni vahingoittaneet Monsieur Lullin tai edeltäjieni teoksia, jotka säilyvät aina enemmän ihailtavina kuin jäljiteltävinä. Siten, puolueettomuuteni minulle suomalla oikeudella, purjehdin aina niiden suosiollisten tuulien alla, jotka ovat ohjanneet minua […]
Trubaduurien kuningatar
Eleonoora Akvitanialainen ”Sukupuolien välinen tasa-arvoisuus ei millään tavalla vapauta ’luomakunnan herraa’ ritarillisuuden velvoituksista naista kohtaan. Sivistynyt mies ei milloinkaan unhota, että naiselle on osoitettava kunnioitusta ja avuliaisuutta, myönnettävä kunniapaikka ja etusija kaikissa tilanteissa.” Nimimerkki Bagheera eli Helsingin Sanomien toimittaja Erkki Kivijärvi tiivisti Seurustelun taidossaan vuonna 1926 pitkän, mutta pian katoavan perinteen. Ritarillisuuden velvoitukset” juontavat juurensa 1100-luvulle, kun feodaalisten ratsusoturien kelpoisuuteen alettiin liittää eettisiä uskollisuuden ja oikeamielisyyden ominaisuuksia. Trubaduurilauluissa nuo ominaisuudet kiteytyivät hovirakkauden (amour courtois, […]
Nais iki-ihanne meit’ opastaa
Gustav Mahler: Sinfonia nro 8 Es-duuri Venetsiassa saattoi ennen muinoin tarkkailla ihmiselämän kirjoa, paremman väen pintaliitoa, piiloteltuja intohimoja, tai ”tavanomaisuuden tyhjässä ja ankarassa palveluksessa osoitettua rakastettavaa ryhdikkyyttä, synnynnäisen pelkurin valheellista, vaarallista elämää, joka on täynnä hermoja repivää kaipausta ja teeskentelyä.” ”Näitä kohtaloita ja monia muita samankaltaisia tarkastellessaan johtui epäilemään, onko ylipäänsä olemassakaan muuta sankaruutta kuin tämä heikkojen urhoollisuus. Onko olemassa ajanmukaisempaa sankaruutta? Gustav Aschenbach oli kaikkien niiden runoilija, jotka ponnistelevat nääntymyksen rajoilla, ylirasittuneiden, riutuneinakin […]
Menneisyyden kuva
Jean Sibelius: Historialliset kuvat I-II ”Suomen kansan elämän kulku on ollut pääpiirteissään samallaista kuin muidenkin sivistyskansojen, nimittäin yhtämittaista kehittymistä alkuperäisestä raakuuden tilasta yhä täydellisempään ja monipuolisempaan sivistykseen.” (K. O. Lindeqvist: Suomen historia, 1907) Nikolai II antoi helmikuussa 1899 ”Keisarillisen majesteetin armollisen julistuskirjan”, joka jätti Suomen säätyvaltiopäiville neuvoa-antavan roolin yleisvaltakunnallisten lakien säätämisessä. Helmikuun manifesti aiheutti protestiaallon, johon osallistui myös Jean Sibelius (1865–1957) sävellyksillään. Tunnettu esimerkki on ennakkosensuuria vastaan suunnattu Sanomalehdistön päivien musiikki, josta saivat alkunsa […]
Onnellisten laulut
Richard Strauss: Yksinlaulut RICHARD STRAUSSIN lauluista syntyy eräänlainen porvarillisen elämänmuodon ylistys, yhdistyneen Saksan pitkän nousukauden ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen belle epoquen kuva. Richard Strauss (1864–1949) muistetaan orkesteri- ja oopperasäveltäjänä, mutta liedsäveltäjien joukossa hän on jäänyt sivuosaan huolimatta liki kahdensadan laulun tuotannosta. Sopraanolle ja orkesterille sävellettyjen ”Viimeisten laulujen” (Vier letzte Lieder) palvotusta asemasta huolimatta vain kourallinen Straussin lauluja on yleistynyt laajempaan käyttöön. Laulut olivat Straussille erityinen, muusta säveltäjäntyöstä erillinen alue. Hän aloitti laulujen säveltämisen kuusivuotiaana […]
Valosta säveliksi
Hildegard von Bingenin musiikista nousee vahvana esiin naiseuden puolustus. Luostariympäristöön sijoittuvan musiikin ja kielikuvien aistillisuus voi tuntua hätkähdyttävältä, mutta Hildegardille myös aistillisuus oli luonnollista ja pyhää. ”Varhaisimmasta lapsuudestani lähtien, ennen kuin luustoni, hermostoni ja suoneni olivat vahvistuneet, olen aina nähnyt sielussani tämän näyn, vielä nytkin, kun olen yli seitsemänkymmenvuotias. Tässä näyssä, Jumalan tahdon mukaan, sieluni nousee korkealle taivaaseen levittäytyen ihmisten joukkoon, vaikka he ovat kaukana minusta, vieraissa maissa ja paikoissa… En kuule heitä korvillani, […]
Ei laula kunnian kukko
Nikolai Rimski-Korsakov: Kultainen kukko Tyhmä tsaari uskottelee olevansa naapurimaan uhkaama. Astrologi tarjoaa salaiseksi aseeksi Kultaisen kukon, joka varoittaa, jos valtakunta on vaarassa. Varoitus tulee, ja tsaari päättää hyökätä ensin. Ensin hän lähettää sotaan kaksi toheloa poikaansa, jotka onnistuvat tappamaan toisensa. Tsaari päättää johtaa itse sotatoimia, mutta lumoutuu hemaisevasta vastustajastaan. Häitä ja valtioliittoa valmistellaan, mutta suutuspäissään tsaari tappaa astrologinsa, jolloin lintu nokkii hänet hengiltä. Vakavasti sairas Nikolai Rimski-Korsakov (1844–1908) oli vuonna 1907 päättänyt lopettaa […]
Etelänmatkalla
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90, ”Italialainen” ”Olemme kaikki pyhiinvaeltajia etsimässä Italiaa”, kirjoitti Johann Wolfgang von Goethe Venetsialaisissa epigrammeissaan. Vuonna 1786 hän karkasi ministerintehtävistä Weimarista Italiaan ja kirjoitti matkastaan kirjan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Goethea on kuvattu valistusajan yleisneroksi, mitä ilmentää sekin, että hän sai muutettua luvattoman poissaolonsa puolentoista vuoden palkalliseksi virkavapaaksi. Goethen Italian-matkasta tuli aikansa tunnetuimpia matkakirjoja. Italia väikkyi kirjassa ihannemaana, jonka dolce vita herätti kaihoa, kateutta ja kritiikkiä. ”Arkadiassa minäkin!” oli […]
Elämän ja kuoleman kellot
Sergei Rahmaninov: Kellot op. 35 Sergei Rahmaninov (1873–1943) syntyi 150 vuotta sitten tsaari Aleksanteri II:n Venäjällä, joka yritti epätoivoisesti modernisoitua. Askeleet jäivät vajaiksi ja pysähtyivät vuosisadan vaihteessa kokonaan. Vanhaa Venäjää ei enää ollut, uutta ei tullut – tuli Neuvostoliitto. Rahmaninovin perhe kuului maataomistavaan aatelistoon, jonka omistukset Novgorodin alueella hupenivat vauhdilla huikentelevaisen Vasili-isän ansiosta. Hän menetti velkoihinsa ensin vaimoltaan myötäjäisinä saamansa neljä maatilaa ja lopuksi myös oman perintötilansa. Säveltäjä vietti kesät 1890–1917 tätinsä tilalla Ivanovkassa […]
Kosminen rauha
Gustav Holst: Planeetat op. 32 Gustav Holst (Gustavus Theodore von Holst, 1874–1934) pyrki Lontoon Kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun kahdeksan kertaa ennen kuin pääsi sisään. Pasunistinuran katkaisi hermosairaus, ja sukujuuriltaan alun perin ruotsalainen Holst keskittyi sävellysopintoihin Charles Villiers Stanfordin johdolla. Säveltämiselle jäi aikaa vain kesäisin, sillä leipätyö opettajana, urkurina, kriitikkona, kuoronjohtajana ja kapellimestarina vei Holstilta enimmän ajan. Holstin varhaiset sävellykset olivat enimmäkseen vokaalimusiikkia. 1890-luvun alussa Holst sävelsi Gilbert & Sullivan -tyylisiä englantilaisoperetteja, mutta saatuaan wagnerilaisen herätyksen hän […]
Klassista sivistystä
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 40 g-molli KV 550 Taidemusiikkia kutsutaan yleisesti klassiseksi musiikiksi, vaikka samalla muistutetaan, että klassismia edusti varsinaisesti tyylikausi 1700-luvun jälkipuolelta 1800-luvun alkupuolelle. Suurinta osaa länsimaisesta taidemusiikista ei voi luonnehtia klassiseksi, ja klassista voi olla muukin kuin taidemusiikki. Latinan classicuksella viitattiin alun perin antiikin Rooman ylimpään kansalaisluokkaan, eli jonkinlaista elitismin merkkiä on kannettu alusta asti. Jo roomalaiskaudella termiä alettiin soveltaa kulttuuriin, kuuluisiin kirjailijoihin kuten Vergilius tai Demosthenes, joita kutsuttiin classicuksiksi. Klassinen sivistys […]
Onneton Schubert
Franz Schubert: Pianotrio nro 2 Es-duuri op. 100 ”Franz Schubert ei ollut mikään jättiläinen. Tavallinen, heikko ihminen vain, joka antaa onnen livahtaa käsistään, milloin se lähelle sattuukin. Suuressa vaatimattomuudessaan hän ei edes uskonut mihinkään kykenevänsä, saati sitten, että maailma saattaisi hänelle tunnustuksensa antaa. Ja kuten tavallista tällaisissa tapauksissa, jäi Schubertkin tykkänään erilleen muusta maailmasta, sulkeutuen lujasti omaan kuoreensa. Mutta napisematta hän kuitenkin kantoi kivun, jota täten saatu haava hänelle tuotti.” Uusi Säveletär -lehdessä vuonna […]