Elämän ja kuoleman kellot
Sergei Rahmaninov: Kellot op. 35 Sergei Rahmaninov (1873–1943) syntyi 150 vuotta sitten tsaari Aleksanteri II:n Venäjällä, joka yritti epätoivoisesti modernisoitua. Askeleet jäivät vajaiksi ja pysähtyivät vuosisadan vaihteessa kokonaan. Vanhaa Venäjää ei enää ollut, uutta ei tullut – tuli Neuvostoliitto. Rahmaninovin perhe kuului maataomistavaan aatelistoon, jonka omistukset Novgorodin alueella hupenivat vauhdilla huikentelevaisen Vasili-isän ansiosta. Hän menetti velkoihinsa ensin vaimoltaan myötäjäisinä saamansa neljä maatilaa ja lopuksi myös oman perintötilansa. Säveltäjä vietti kesät 1890–1917 tätinsä tilalla Ivanovkassa […]
Sodan ja haudan äänet
Kolme Requiemia 1960-luvulta: Britten, Ligeti, Zimmermann Vuonna 1960 toisesta maailmansodasta oli kulunut viisitoista vuotta. Kylmä sota idän ja lännen välillä oli kiristynyt ydinsodan partaalle. Turvatakuita hankittiin kasaamalla rajoille yhä enemmän miehiä, kalustoa ja joukkotuhoaseita. Maailma muuttui taas mustavalkoiseksi hyvän ja pahan temmellyskentäksi. Se tuotti ristiriidan moniäänisen kansalaisyhteiskunnan, demokratia- ja vapauskehityksen kanssa. Unkarin kansannousu (1956) ja Prahan kevät (1968) tukahdutettiin itäblokissa. USA:ssa kansalaisoikeustaistelu ja Vietnamin sota haastoivat valtakoneiston. Euroopassa nuoriso kapinoi vanhoillista ajattelua ja arvomaailmaa […]
Yli-inhimillinen pianisti
Franz Liszt: Etudes d’exécution transcendante ”Kukaan ei ajattele enää vaikeuksien voittamista, vaan piano katoaa ja jäljelle jää vain musiikki”, kirjoitti Heinrich Heine Franz Lisztin soitosta. Tästä erityisenä esimerkkinä on Lisztin pianosarja Transsendenttiset etydit. Virtuoosien viehätys yleisölle on hyvin samanlainen kuin sirkuksen massoille. Aina elää toive, että jotain vaarallista voi tapahtua: Monsieur Ysaÿe saattaa soittaa viulua M. Colonne olkapäillään, tai M. Pugno päättää kappaleensa nostamalla pianon hampaillaan.” Debussyn tunnettu, nimimerkillä Monsieur Croche julkaisema lausahdus oli […]
Ei laula kunnian kukko
Nikolai Rimski-Korsakov: Kultainen kukko Tyhmä tsaari uskottelee olevansa naapurimaan uhkaama. Astrologi tarjoaa salaiseksi aseeksi Kultaisen kukon, joka varoittaa, jos valtakunta on vaarassa. Varoitus tulee, ja tsaari päättää hyökätä ensin. Ensin hän lähettää sotaan kaksi toheloa poikaansa, jotka onnistuvat tappamaan toisensa. Tsaari päättää johtaa itse sotatoimia, mutta lumoutuu hemaisevasta vastustajastaan. Häitä ja valtioliittoa valmistellaan, mutta suutuspäissään tsaari tappaa astrologinsa, jolloin lintu nokkii hänet hengiltä. Vakavasti sairas Nikolai Rimski-Korsakov (1844–1908) oli vuonna 1907 päättänyt lopettaa […]
Vallankumouksen aaveet
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 11 op. 103, ”Vuosi 1905” ”Fanaattinen kiihotus, jota Gapon, unohtaen pyhän kutsumuksensa, harjotti sekä pahansuopien henkilöiden rikollinen kiihotus sai työmiehet niin kiihdyksiin, että he 22. p:nä suunnattomissa joukoissa alkoivat marssia kaupungin keskustaa kohti. Muutamissa kohdin tapahtui yhteentörmäyksiä työmiesten ja sotajoukkojen välillä. Sen vuoksi, että väkijoukot itsepintaisesti kieltäytyivät noudattamasta kehotusta hajaantua, tapahtui verisiä yhteentörmäyksiä… Sairaaloista ja ambulansseista klo 8 i.p. saatujen tietojen mukaan oli ammuttujen luku 76.” Tsaarin sensuurin määräyksestä […]
Kuka parhaiten nauraa?
Richard Strauss: Till Eulenspiegels lustige Streiche op. 28 Till Eulenspiegelin veijaritarina on kautta historian ymmärretty huumoria aseenaan käyttävänä kapinana vanhoillisia vastaan, ja sellaisena se näyttäytyy myös Richard Straussin sinfonisessa runossa. Suuri lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä, tekee piioille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko mies”, toteaa Seitsemän veljeksen Timo Kissalan Aapelista. ”Uuspeili” oli Aleksis Kiven versio Till Eulenspiegelistä, kirjaimellisesti Till ”Pöllönpeilistä”, kansanomaisten veijaritarinoiden sankarista. Kivi oli suomentanut nimen […]
Kolme Stravinskya
Igor Stravinsky: Petrushka, Psalmisinfonia, Agon Viisikymmentä vuotta sitten kuollutta Igor Stravinskya (1882–1971) voi pitää 1900-luvun merkittävimpänä säveltäjänä. Se ei tarkoita parasta, vaan jälkeä, jonka hän on jättänyt vuosisadan musiikkiin. Venäläissyntyisestä säveltäjästä tuli vallankumouksen jälkeen isänmaaton kosmopoliitti ja kameleontti, jonka tyylikäänteitä on pidetty näkökulmasta riippuen aikaansa seuraavana uudistumisena tai häikäilemättömänä opportunismina. Igor Stravinsky opiskeli alkuun lakia, rikosoikeutta ja oikeusfilosofiaa, mutta hakeutui parin vuoden jälkeen Nikolai Rimski-Korsakovin oppilaaksi. Rimski ei suositellut Stravinskylle byrokraattista konservatoriota, vaan opetti […]
Etelänmatkalla
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90, ”Italialainen” ”Olemme kaikki pyhiinvaeltajia etsimässä Italiaa”, kirjoitti Johann Wolfgang von Goethe Venetsialaisissa epigrammeissaan. Vuonna 1786 hän karkasi ministerintehtävistä Weimarista Italiaan ja kirjoitti matkastaan kirjan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Goethea on kuvattu valistusajan yleisneroksi, mitä ilmentää sekin, että hän sai muutettua luvattoman poissaolonsa puolentoista vuoden palkalliseksi virkavapaaksi. Goethen Italian-matkasta tuli aikansa tunnetuimpia matkakirjoja. Italia väikkyi kirjassa ihannemaana, jonka dolce vita herätti kaihoa, kateutta ja kritiikkiä. ”Arkadiassa minäkin!” oli […]
Viimeinen sana
Joseph Haydn: Vapahtajan seitsemän viimeistä sanaa ristillä, Die Sieben letzten Worte unseres Erlösers am Kreuze Hob. XX:1A “Kirkon seinät, ikkunat ja pylväät oli peitetty mustalla kankaalla ja vain yksi keskellä riippuva lamppu valaisi juhlallista pimeyttä. Lyhyen palveluksen jälkeen piispa laskeutui saarnastuolista ja polvistui alttarin eteen. Tämä vaihe täytettiin musiikilla. Sen jälkeen piispa lausui seuraavat sanat, sitten kolmannet ja niin edelleen, orkesterin seuratessa jokaista puheenvuoroa. Sävellykseni oli seurattava tätä järjestystä, eikä ollut helppoa säveltää seitsemää kymmenminuuttista […]
Tähtikirkas ajatus
Henri Dutilleux’n mielestä musiikissa pitäisi pystyä kohtaamaan uusi ja tuntematon. Hänelle salaperäisyydestä säteili houkutteleva tähtikirkas ajatus. Henri Dutilleux (1916–2013) työskenteli hitaasti, mutta suppeasta tuotannosta tuli vastaavasti erittäin korkeatasoinen. Kaksi sinfoniaa, orkesteriteokset Mètaboles, Mystère de l’instant, Timbres, espace, mouvement, Shadows of Time, viulu- ja sellokonsertot, sekä kourallinen kamarimusiikkia ei ole valtava saalis yli viidenkymmenen vuoden rupeamasta orkesterimusiikin alalla. Dutilleux syntyi Angersissa Pariisiin länsipuolella ja opiskeli sävellystä Pariisin konservatoriossa opettajanaan Henri Büsser. Varhaiset teokset kertovat Stravinsky– […]
Erik Satie: Kolme Gymnopediaa
Pyhä yksinkertaisuus ”Lopen kyllästyneenä vetelyyteen, liioitteluun, keinotekoisuuteen, krumeluureihin ja moderneihin silmänkääntötemppuihin Satie vapaaehtoisesti pidättyi ja pysyi yksinkertaisena, selvänä ja kirkkaana. Mutta yleisö vihaa vilpittömyyttä.” ”Erik Satien teokset ovat esimerkki kieltäymyksestä. Hänen vastalauseensa on paluu yksinkertaisuuteen. Se on ainoa mahdollinen vastalause äärimmäisen monimutkaisuuden aikana.” Kirjailija Jean Cocteaun vuonna 1918 julkaisema ylistys nyt 150-vuotisjuhliaan viettävälle Erik Satielle merkitsi säveltäjän uran kohokohtaa, nousua kabareepianistista uuden musiikin aallonharjalle. Satie, gymnopedisti Tuo tie oli kivinen ja täynnä mutkia. Honfleurissä […]
Klassista sivistystä
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 40 g-molli KV 550 Taidemusiikkia kutsutaan yleisesti klassiseksi musiikiksi, vaikka samalla muistutetaan, että klassismia edusti varsinaisesti tyylikausi 1700-luvun jälkipuolelta 1800-luvun alkupuolelle. Suurinta osaa länsimaisesta taidemusiikista ei voi luonnehtia klassiseksi, ja klassista voi olla muukin kuin taidemusiikki. Latinan classicuksella viitattiin alun perin antiikin Rooman ylimpään kansalaisluokkaan, eli jonkinlaista elitismin merkkiä on kannettu alusta asti. Jo roomalaiskaudella termiä alettiin soveltaa kulttuuriin, kuuluisiin kirjailijoihin kuten Vergilius tai Demosthenes, joita kutsuttiin classicuksiksi. Klassinen sivistys […]