sunnuntai maaliskuu 3. 2024

Valosta säveliksi

Hildegard von Bingenin musiikista nousee vahvana esiin naiseuden puolustus. Luostariympäristöön sijoittuvan musiikin ja kielikuvien aistillisuus voi tuntua hätkähdyttävältä, mutta Hildegardille myös aistillisuus oli luonnollista ja pyhää.   ”Varhaisimmasta lapsuudestani lähtien, ennen kuin luustoni, hermostoni ja suoneni olivat vahvistuneet, olen aina nähnyt sielussani tämän näyn, vielä nytkin, kun olen yli seitsemänkymmenvuotias. Tässä näyssä, Jumalan tahdon mukaan, sieluni nousee korkealle taivaaseen levittäytyen ihmisten joukkoon, vaikka he ovat kaukana minusta, vieraissa maissa ja paikoissa… En kuule heitä korvillani, […]

Ei laula kunnian kukko

Nikolai Rimski-Korsakov: Kultainen kukko     Tyhmä tsaari uskottelee olevansa naapurimaan uhkaama. Astrologi tarjoaa salaiseksi aseeksi Kultaisen kukon, joka varoittaa, jos valtakunta on vaarassa. Varoitus tulee, ja tsaari päättää hyökätä ensin. Ensin hän lähettää sotaan kaksi toheloa poikaansa, jotka onnistuvat tappamaan toisensa. Tsaari päättää johtaa itse sotatoimia, mutta lumoutuu hemaisevasta vastustajastaan. Häitä ja valtioliittoa valmistellaan, mutta suutuspäissään tsaari tappaa astrologinsa, jolloin lintu nokkii hänet hengiltä. Vakavasti sairas Nikolai Rimski-Korsakov (1844–1908) oli vuonna 1907 päättänyt lopettaa […]

Etelänmatkalla

Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90, ”Italialainen”   ”Olemme kaikki pyhiinvaeltajia etsimässä Italiaa”, kirjoitti Johann Wolfgang von Goethe Venetsialaisissa epigrammeissaan. Vuonna 1786 hän karkasi ministerintehtävistä Weimarista Italiaan ja kirjoitti matkastaan kirjan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Goethea on kuvattu valistusajan yleisneroksi, mitä ilmentää sekin, että hän sai muutettua luvattoman poissaolonsa puolentoista vuoden palkalliseksi virkavapaaksi. Goethen Italian-matkasta tuli aikansa tunnetuimpia matkakirjoja. Italia väikkyi kirjassa ihannemaana, jonka dolce vita herätti kaihoa, kateutta ja kritiikkiä. ”Arkadiassa minäkin!” oli […]

Elämän ja kuoleman kellot

Sergei Rahmaninov: Kellot op. 35   Sergei Rahmaninov (1873–1943) syntyi 150 vuotta sitten tsaari Aleksanteri II:n Venäjällä, joka yritti epätoivoisesti modernisoitua. Askeleet jäivät vajaiksi ja pysähtyivät vuosisadan vaihteessa kokonaan. Vanhaa Venäjää ei enää ollut, uutta ei tullut – tuli Neuvostoliitto. Rahmaninovin perhe kuului maataomistavaan aatelistoon, jonka omistukset Novgorodin alueella hupenivat vauhdilla huikentelevaisen Vasili-isän ansiosta. Hän menetti velkoihinsa ensin vaimoltaan myötäjäisinä saamansa neljä maatilaa ja lopuksi myös oman perintötilansa. Säveltäjä vietti kesät 1890–1917 tätinsä tilalla Ivanovkassa […]

Kosminen rauha

Gustav Holst: Planeetat op. 32   Gustav Holst (Gustavus Theodore von Holst, 1874–1934) pyrki Lontoon Kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun kahdeksan kertaa ennen kuin pääsi sisään. Pasunistinuran katkaisi hermosairaus, ja sukujuuriltaan alun perin ruotsalainen Holst keskittyi sävellysopintoihin Charles Villiers Stanfordin johdolla. Säveltämiselle jäi aikaa vain kesäisin, sillä leipätyö opettajana, urkurina, kriitikkona, kuoronjohtajana ja kapellimestarina vei Holstilta enimmän ajan. Holstin varhaiset sävellykset olivat enimmäkseen vokaalimusiikkia. 1890-luvun alussa Holst sävelsi Gilbert & Sullivan -tyylisiä englantilaisoperetteja, mutta saatuaan wagnerilaisen herätyksen hän […]

Klassista sivistystä

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 40 g-molli KV 550 Taidemusiikkia kutsutaan yleisesti klassiseksi musiikiksi, vaikka samalla muistutetaan, että klassismia edusti varsinaisesti tyylikausi 1700-luvun jälkipuolelta 1800-luvun alkupuolelle. Suurinta osaa länsimaisesta taidemusiikista ei voi luonnehtia klassiseksi, ja klassista voi olla muukin kuin taidemusiikki. Latinan classicuksella viitattiin alun perin antiikin Rooman ylimpään kansalaisluokkaan, eli jonkinlaista elitismin merkkiä on kannettu alusta asti. Jo roomalaiskaudella termiä alettiin soveltaa kulttuuriin, kuuluisiin kirjailijoihin kuten Vergilius tai Demosthenes, joita kutsuttiin classicuksiksi. Klassinen sivistys […]

Onneton Schubert

Franz Schubert: Pianotrio nro 2 Es-duuri op. 100 ”Franz Schubert ei ollut mikään jättiläinen. Tavallinen, heikko ihminen vain, joka antaa onnen livahtaa käsistään, milloin se lähelle sattuukin. Suuressa vaatimattomuudessaan hän ei edes uskonut mihinkään kykenevänsä, saati sitten, että maailma saattaisi hänelle tunnustuksensa antaa. Ja kuten tavallista tällaisissa tapauksissa, jäi Schubertkin tykkänään erilleen muusta maailmasta, sulkeutuen lujasti omaan kuoreensa. Mutta napisematta hän kuitenkin kantoi kivun, jota täten saatu haava hänelle tuotti.”   Uusi Säveletär -lehdessä vuonna […]

Out of Africa

Giacomo Meyerbeer: Afrikatar, Darius Milhaud: Maailman luominen, Luigi Nono: Djamila Boupachá Menneisyyden taiteessa esiintyvä rasismi tulee tunnistaa, mutta jos taidemusiikkia pitää sivistyksenä, niin siihen kuuluu myös itseymmärrys ja toleranssi. Tämän jutun kolme afrikkalaisaiheista teosta antavat aihetta pohtia asiaa.   Kuljin koulumatkani 1960-luvulla raitiovaunulla, ja ratikkapysäkin vieressä oli Siirtomaatavaraliike. Jos aikaa riitti ja astui sisään, vastaan tulvahti mausteisia tuoksuja ja eksoottisia kuvia palmuineen, kameleineen ja tummaihoisine ihmisineen. Itsenäisellä Suomella ei ollut siirtomaita, ja mielikuvat sellaisista kumpusivat […]

Yli-inhimillinen pianisti

Franz Liszt: Etudes d’exécution transcendante   ”Kukaan ei ajattele enää vaikeuksien voittamista, vaan piano katoaa ja jäljelle jää vain musiikki”, kirjoitti Heinrich Heine Franz Lisztin soitosta. Tästä erityisenä esimerkkinä on Lisztin pianosarja Transsendenttiset etydit. Virtuoosien viehätys yleisölle on hyvin samanlainen kuin sirkuksen massoille. Aina elää toive, että jotain vaarallista voi tapahtua: Monsieur Ysaÿe saattaa soittaa viulua M. Colonne olkapäillään, tai M. Pugno päättää kappaleensa nostamalla pianon hampaillaan.” Debussyn tunnettu, nimimerkillä Monsieur Croche julkaisema lausahdus oli […]

Musiikkia hallitsijan muistolle

Kuninkaalliset hautajaiset: Morley, Purcell, Croft, Händel, Elton John ”Westminsterin kadut, kujat, ojat, talot ja ikkunat oli pakattu täyteen kaikenlaisia ihmisiä, jotka olivat tulleet katsomaan kuningattaren kunnioitusta. Kun he näkivät hänen hautapatsaansa arkun päällä, alkoi sellainen yleinen huokailu, valitus ja itku, jollaista ei ollut nähty tai tiedetty miesmuistiin.”   Aikalaiskuvaus kuningatar Elisabet I:n hautajaissaatosta vuodelta 1603 poikkeaa vain osin siitä, mitä nähtiin syyskuun 19. päivänä 2022 Elisabet II:n hautajaisissa. Nyt arkun päällä olivat vallan tunnusmerkit, kruunu, […]

Venäläinen rippi

Dmitri Shostakovitsh: Sinfonia nro 13 op. 113, “Babi Jar” Kiovan lähellä oleva Babyn Jarin rotko on yksi toisen maailmansodan natsien julmuuksien pahimpia näyttämöjä. Shostakovish halusi käyttää sitä Sinfoniassaan vertauskuvana kaikille vainotuille.   Saksalaiset marssivat Kiovaan syyskuun 19. päivänä 1941. Tuore kenraalikuvernööri Kurt Eberhard ja SS-poliisipäällikkö Friedrich Jeckeln pistivät heti toimeen etnisen puhdistuksen. ”Kaikkien juutalaisten Kiovassa ja sen läheisyydessä tulee ilmoittautua maanantaina klo 08.00 Melnikovskyn ja Dohturovin katujen kulmaan. Mukaan on otettava asiapaperit, rahat, arvoesineet ja […]

Sodan ja haudan äänet

Kolme Requiemia 1960-luvulta: Britten, Ligeti, Zimmermann   Vuonna 1960 toisesta maailmansodasta oli kulunut viisitoista vuotta. Kylmä sota idän ja lännen välillä oli kiristynyt ydinsodan partaalle. Turvatakuita hankittiin kasaamalla rajoille yhä enemmän miehiä, kalustoa ja joukkotuhoaseita. Maailma muuttui taas mustavalkoiseksi hyvän ja pahan temmellyskentäksi. Se tuotti ristiriidan moniäänisen kansalaisyhteiskunnan, demokratia- ja vapauskehityksen kanssa. Unkarin kansannousu (1956) ja Prahan kevät (1968) tukahdutettiin itäblokissa. USA:ssa kansalaisoikeustaistelu ja Vietnamin sota haastoivat valtakoneiston. Euroopassa nuoriso kapinoi vanhoillista ajattelua ja arvomaailmaa […]

KLASSIKOT