Kuukauden klassikko

Gustav Mahler: Sinfonia nro 8 Es-duuri   Venetsiassa saattoi ennen muinoin tarkkailla ihmiselämän kirjoa, paremman väen pintaliitoa, piiloteltuja intohimoja, tai ”tavanomaisuuden tyhjässä ja ankarassa palveluksessa osoitettua rakastettavaa ryhdikkyyttä, synnynnäisen pelkurin valheellista, vaarallista elämää, joka on täynnä hermoja repivää kaipausta ja teeskentelyä.” ”Näitä kohtaloita ja monia muita samankaltaisia tarkastellessaan johtui epäilemään, onko ylipäänsä olemassakaan muuta sankaruutta kuin tämä heikkojen urhoollisuus. Onko olemassa ajanmukaisempaa sankaruutta? Gustav Aschenbach oli kaikkien niiden runoilija, jotka ponnistelevat nääntymyksen rajoilla, ylirasittuneiden, riutuneinakin […]

Jean Sibelius: Historialliset kuvat I-II ”Suomen kansan elämän kulku on ollut pääpiirteissään samallaista kuin muidenkin sivistyskansojen, nimittäin yhtämittaista kehittymistä alkuperäisestä raakuuden tilasta yhä täydellisempään ja monipuolisempaan sivistykseen.” (K. O. Lindeqvist: Suomen historia, 1907)   Nikolai II antoi helmikuussa 1899 ”Keisarillisen majesteetin armollisen julistuskirjan”, joka jätti Suomen säätyvaltiopäiville neuvoa-antavan roolin yleisvaltakunnallisten lakien säätämisessä. Helmikuun manifesti aiheutti protestiaallon, johon osallistui myös Jean Sibelius (1865–1957) sävellyksillään. Tunnettu esimerkki on ennakkosensuuria vastaan suunnattu Sanomalehdistön päivien musiikki, josta saivat alkunsa […]

Richard Strauss: Yksinlaulut RICHARD STRAUSSIN lauluista syntyy eräänlainen porvarillisen elämänmuodon ylistys, yhdistyneen Saksan pitkän nousukauden ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen belle epoquen kuva.   Richard Strauss (1864–1949) muistetaan orkesteri- ja oopperasäveltäjänä, mutta liedsäveltäjien joukossa hän on jäänyt sivuosaan huolimatta liki kahdensadan laulun tuotannosta. Sopraanolle ja orkesterille sävellettyjen ”Viimeisten laulujen” (Vier letzte Lieder) palvotusta asemasta huolimatta vain kourallinen Straussin lauluja on yleistynyt laajempaan käyttöön. Laulut olivat Straussille erityinen, muusta säveltäjäntyöstä erillinen alue. Hän aloitti laulujen säveltämisen kuusivuotiaana […]

Hildegard von Bingenin musiikista nousee vahvana esiin naiseuden puolustus. Luostariympäristöön sijoittuvan musiikin ja kielikuvien aistillisuus voi tuntua hätkähdyttävältä, mutta Hildegardille myös aistillisuus oli luonnollista ja pyhää.   ”Varhaisimmasta lapsuudestani lähtien, ennen kuin luustoni, hermostoni ja suoneni olivat vahvistuneet, olen aina nähnyt sielussani tämän näyn, vielä nytkin, kun olen yli seitsemänkymmenvuotias. Tässä näyssä, Jumalan tahdon mukaan, sieluni nousee korkealle taivaaseen levittäytyen ihmisten joukkoon, vaikka he ovat kaukana minusta, vieraissa maissa ja paikoissa… En kuule heitä korvillani, […]

Nikolai Rimski-Korsakov: Kultainen kukko     Tyhmä tsaari uskottelee olevansa naapurimaan uhkaama. Astrologi tarjoaa salaiseksi aseeksi Kultaisen kukon, joka varoittaa, jos valtakunta on vaarassa. Varoitus tulee, ja tsaari päättää hyökätä ensin. Ensin hän lähettää sotaan kaksi toheloa poikaansa, jotka onnistuvat tappamaan toisensa. Tsaari päättää johtaa itse sotatoimia, mutta lumoutuu hemaisevasta vastustajastaan. Häitä ja valtioliittoa valmistellaan, mutta suutuspäissään tsaari tappaa astrologinsa, jolloin lintu nokkii hänet hengiltä. Vakavasti sairas Nikolai Rimski-Korsakov (1844–1908) oli vuonna 1907 päättänyt lopettaa […]

Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90, ”Italialainen”   ”Olemme kaikki pyhiinvaeltajia etsimässä Italiaa”, kirjoitti Johann Wolfgang von Goethe Venetsialaisissa epigrammeissaan. Vuonna 1786 hän karkasi ministerintehtävistä Weimarista Italiaan ja kirjoitti matkastaan kirjan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Goethea on kuvattu valistusajan yleisneroksi, mitä ilmentää sekin, että hän sai muutettua luvattoman poissaolonsa puolentoista vuoden palkalliseksi virkavapaaksi. Goethen Italian-matkasta tuli aikansa tunnetuimpia matkakirjoja. Italia väikkyi kirjassa ihannemaana, jonka dolce vita herätti kaihoa, kateutta ja kritiikkiä. ”Arkadiassa minäkin!” oli […]

Sergei Rahmaninov: Kellot op. 35   Sergei Rahmaninov (1873–1943) syntyi 150 vuotta sitten tsaari Aleksanteri II:n Venäjällä, joka yritti epätoivoisesti modernisoitua. Askeleet jäivät vajaiksi ja pysähtyivät vuosisadan vaihteessa kokonaan. Vanhaa Venäjää ei enää ollut, uutta ei tullut – tuli Neuvostoliitto. Rahmaninovin perhe kuului maataomistavaan aatelistoon, jonka omistukset Novgorodin alueella hupenivat vauhdilla huikentelevaisen Vasili-isän ansiosta. Hän menetti velkoihinsa ensin vaimoltaan myötäjäisinä saamansa neljä maatilaa ja lopuksi myös oman perintötilansa. Säveltäjä vietti kesät 1890–1917 tätinsä tilalla Ivanovkassa […]

Gustav Holst: Planeetat op. 32   Gustav Holst (Gustavus Theodore von Holst, 1874–1934) pyrki Lontoon Kuninkaalliseen musiikkikorkeakouluun kahdeksan kertaa ennen kuin pääsi sisään. Pasunistinuran katkaisi hermosairaus, ja sukujuuriltaan alun perin ruotsalainen Holst keskittyi sävellysopintoihin Charles Villiers Stanfordin johdolla. Säveltämiselle jäi aikaa vain kesäisin, sillä leipätyö opettajana, urkurina, kriitikkona, kuoronjohtajana ja kapellimestarina vei Holstilta enimmän ajan. Holstin varhaiset sävellykset olivat enimmäkseen vokaalimusiikkia. 1890-luvun alussa Holst sävelsi Gilbert & Sullivan -tyylisiä englantilaisoperetteja, mutta saatuaan wagnerilaisen herätyksen hän […]

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 40 g-molli KV 550 Taidemusiikkia kutsutaan yleisesti klassiseksi musiikiksi, vaikka samalla muistutetaan, että klassismia edusti varsinaisesti tyylikausi 1700-luvun jälkipuolelta 1800-luvun alkupuolelle. Suurinta osaa länsimaisesta taidemusiikista ei voi luonnehtia klassiseksi, ja klassista voi olla muukin kuin taidemusiikki. Latinan classicuksella viitattiin alun perin antiikin Rooman ylimpään kansalaisluokkaan, eli jonkinlaista elitismin merkkiä on kannettu alusta asti. Jo roomalaiskaudella termiä alettiin soveltaa kulttuuriin, kuuluisiin kirjailijoihin kuten Vergilius tai Demosthenes, joita kutsuttiin classicuksiksi. Klassinen sivistys […]

Franz Schubert: Pianotrio nro 2 Es-duuri op. 100 ”Franz Schubert ei ollut mikään jättiläinen. Tavallinen, heikko ihminen vain, joka antaa onnen livahtaa käsistään, milloin se lähelle sattuukin. Suuressa vaatimattomuudessaan hän ei edes uskonut mihinkään kykenevänsä, saati sitten, että maailma saattaisi hänelle tunnustuksensa antaa. Ja kuten tavallista tällaisissa tapauksissa, jäi Schubertkin tykkänään erilleen muusta maailmasta, sulkeutuen lujasti omaan kuoreensa. Mutta napisematta hän kuitenkin kantoi kivun, jota täten saatu haava hänelle tuotti.”   Uusi Säveletär -lehdessä vuonna […]

Giacomo Meyerbeer: Afrikatar, Darius Milhaud: Maailman luominen, Luigi Nono: Djamila Boupachá Menneisyyden taiteessa esiintyvä rasismi tulee tunnistaa, mutta jos taidemusiikkia pitää sivistyksenä, niin siihen kuuluu myös itseymmärrys ja toleranssi. Tämän jutun kolme afrikkalaisaiheista teosta antavat aihetta pohtia asiaa.   Kuljin koulumatkani 1960-luvulla raitiovaunulla, ja ratikkapysäkin vieressä oli Siirtomaatavaraliike. Jos aikaa riitti ja astui sisään, vastaan tulvahti mausteisia tuoksuja ja eksoottisia kuvia palmuineen, kameleineen ja tummaihoisine ihmisineen. Itsenäisellä Suomella ei ollut siirtomaita, ja mielikuvat sellaisista kumpusivat […]

Franz Liszt: Etudes d’exécution transcendante   ”Kukaan ei ajattele enää vaikeuksien voittamista, vaan piano katoaa ja jäljelle jää vain musiikki”, kirjoitti Heinrich Heine Franz Lisztin soitosta. Tästä erityisenä esimerkkinä on Lisztin pianosarja Transsendenttiset etydit. Virtuoosien viehätys yleisölle on hyvin samanlainen kuin sirkuksen massoille. Aina elää toive, että jotain vaarallista voi tapahtua: Monsieur Ysaÿe saattaa soittaa viulua M. Colonne olkapäillään, tai M. Pugno päättää kappaleensa nostamalla pianon hampaillaan.” Debussyn tunnettu, nimimerkillä Monsieur Croche julkaisema lausahdus oli […]