Ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali on enemmän kuin tyytyväinen elämäänsä juuri nyt. Sitten kun ei enää ole, hän siirtyy takaisin orkesterin riveihin muiden johdettavaksi. Tai sitten vetäytyy lihanpalvaajaksi Lepsämään. Pienet pojat kannattelevat elämänköynnöstä näyttämön laidoilla yläruumis paljaana, asetelmallisesti kuin Hugo Simbergin maalaamissa Tuomiokirkon ornamenteissa. ”Te jotka päätitte kerran: sodan tielle lähdetään, en toivo kuolemaanne vaan että elätte kauan ja kohtaatte kätenne työt!” Pakolaiskuoro laulaa, ja viimeisen sanan mukana katsomoon levittäytyy niin katkera ääniklusteri, ettei sodan raskaus voi […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.