“Nykymusiikki. Sehän on hienoa, mutta kun minä en millään jaksaisi opetella kuuntelemaan sitä.” Sitaatti on kuvitteellinen, mutta ajatus varsin tuttu. Uusi musiikki on jotakin asiaan vihkiytyneille tarkoitettua, josta ei saa tolkkua ilman vähintään seitsemän vuoden opintoja Sibiksellä. Kun sitä sitten jossakin esitetään, asiaan vihkiytyneet kokoontuvat ja keskustelevat teoksista salakielellä, joka vilisee musiikkiopiston teoriatunneilta etäisesti tuttua jargonia. Vai onko asia sittenkin toisin päin? Musiikkia ei voi eikä pidä opetella kuuntelemaan; se vain soljuu korvissamme ja tuottaa […]