Kansanmusiikin tasa-arvokysymykset ovat saaneet minut paitsi kirjoittamaan asiallisia artikkeleita, myös heilumaan lavalla mummokalsareissa ja hakkaamaan kirveellä vesimelonia niin, että sen punainen mehu räiskyy kattoon. Olen lukenut netistä vihaisia kommentteja ja kumartanut syvään, kun yleisö on itkenyt liikutuksesta. Kansanmusiikin ja feminismin yhdistäminen aiheuttaa tunteita – iloa, kipua, vihaa ja palavaa innostusta. Sivutuotteena syntyy valtavat määrät naurua ja ainakin yksi tabuja rikki rasautteleva konserttisarja. Kansanmusiikin kentällä minulla on tuplarooli: olen taiteilija ja toimittaja. Valmistuin Sibelius-Akatemian […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.