Aikalaiset pitivät hänen musiikkiaan ultramodernina, ekstreeminä, kubistisena, futuristisena – jopa bolshevistisena. Ernest Pingoud oli vuosisadan alun modernisteista eksoottisin, ja suuri osa hänen musiikkiaan odottaa yhä löytämistään. ”Täällä asuvan ”kansainvälisen” säveltäjän Ernest Pingoud’n [- -] sävellykset osoittivat tekijän ihmeellisen sekalaisesti rinnastellen ottavan vaikutteita viattomasta varhaisklassillisuudesta aina ”viimeisten päivien pyhiin” saakka. Tällaisesta kaaoksesta oli mahdoton löytää säveltäjän olennaista itseä”. Näin luonnehti säveltäjä ja musiikkikriitikko Lauri Ikonen Ernest Pingoud’n musiikillista tyyliä Suomen Musiikkilehdessä vuonna 1924. Syytökset […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.