Alexander Ekmanin uusi teos Play näyttää länsimaiden parhaan balettiseurueen, Pariisin oopperan baletin erilaisessa valossa. Lapsenmielinen fantasialeikki on samalla paluuta liikkeen intuitiivisille alkulähteille. Olisiko siinä ratkaisu nykybaletin dilemmaan? Jättimäiset ilmapallot lentelevät Pariisin Garnier-teatterissa kohti Chagallin kuuluisia kattofreskoja, ja yleisö ottaa niistä kopin. 60 000 pienemmän muovipallon sade täyttää koko lavan ja orkesterimontun, ja tanssijat kahlaavat ja heittelehtivät pallomeressä kuin ruotsinlaivoilla ikään. Lavalla on kuutioita, joita siirrellään ja pinotaan ja joiden päällä tanssitaan – ja jotka nekin yhdessä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.