Etymologia on hauskaa, ja suomen kieltä on helppo väännellä outoihin asentoihin. Esimerkiksi sanalla kirja viitattiin alun perin kirjomiseen ja koristeluun: neulan ja saksien, kynän ja siveltimen jne. avulla tehtiin kankaalle, paperille, nahkalle, lasille tai mille tahansa vastaavalle pinnalle koristekuvio, merkki, piirto. Tästä juontuu verbi kirjoittaa, ja kirjaimellisesti ottaen kirjailijan ammattia voisi vielä nykypäivänäkin harjoittaa yhtä lailla väkertämällä sanoja kuin ristipistojakin. Myös sana kirjava on johdettu kirja-sanasta, mikä ei kuitenkaan enää hymyilytä ketään. Agricolan aikaiset […]