Nils Schweckendiekin johtaman Helsingin kamarikuoron 2010-luvun työn hedelmästä on viime vuosina voinut nauttia lukuisilla julkaisuilla. Sampo Haapamäen 39-minuuttinen, globaalin yhteisön mahdollisuutta ja problematiikkaa pohtiva Maailmamaa on Haapamäeksi hetkittäin jopa poikkeuksellisen selkeä ja vähäeleinen, mutta sisältää kuitenkin moninaisuudessaan ja kompleksisuudessaan runsaasti ”haapamäkeläistä” kimmoisaa, äkkiväärää energiaa sekä lähes meemimäistä huumoria. Suomalaiskansallisten laulujen, tökerön räppäyksen, Orffin O Fortunan ja estottomien huutelujen vastapainona toimii Haapamäen runo Aistit niin kuoron fragmentaarisena tulkintana kuin poukkoilevalla nauhalla lausuttuina lukuisina käännöksinä. Ilahduttavassa runsaudessaan […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.