Vaikka Kalevi Ahon konserttoarkkitehtuurilla on klassistiset piirteensä, ei ole puhettakaan, että hän täyttäisi uudella viinillä vanhoja leilejä. Viisiosainen patarumpukonsertto ja neliosainen ensimmäinen pianokonsertto seuraavat omaa persoonallista dramaturgiaansa, joka kasvaa pitkälti soolosoittimen olemuksesta ja sointimaailmasta. Aho on säveltänyt konserttoja monille harvinaisille soittimille. Lyömäsoittimilla on hänen orkesteriteoksissaan oma erottuva roolinsa, joten konsertto patarummulle ei ole täysin outo ilmestys. Yhteistyö teoksen solistin Ari-Pekka Mäenpään kanssa on tuottanut monia yksilöllisiä piirteitä, joissa patarummut loistavat, eivätkä vain rytmisoittimena vaan melodiaa, […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.