Moni ajattelee Arnold Schönbergin atonaalista musiikkia läpäisemättömänä risukkona. Tällaista leimaa on kantanut vuonna 1936 valmistunut viulukonsertto. Siitä voi osaltaan kiittää Thomas Mannin Doktor Faustusta ja siinä Schönbergin innoittamana kuvailtua futuristista superkonserttoa. Isabelle Faust osoittaa kuitenkin, että tämä on toiminnallista ja toimivaa musiikkia, joka hänen sormissaan tanssii ja hehkuu viulun lukemattomin värein. Dodekafonisesta konsertosta ei varmaan koskaan tule yleisönsuosikkia, mutta Faustin ja Ruotsin RSO:ta johtavan Daniel Hardingin tulkinta paljastaa musiikista valtavan tunneskaalan ja selkeän […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.