Aaron Copland sävelsi 1930- ja 40-luvuilla tanssiteoksia, jotka tulkitsivat amerikkalaisuuden ytimessä olevaa populaariperinnettä. Billy the Kid (1938) ammentaa villin lännen mytologiasta, mutta pääosassa on enemmän ympäristö kuin pyssysankarit. Nuorisorikollisen muotokuva alkaa ja päättyy näkymällä avoimesta preeriasta, joka säilyy ihmisten häiriköinnistä piittaamatta. Leonard Slatkin levytti teoksen menestyksellä vuosia sitten St. Louisissa, mutta on astetta ärhäkämpi Detroitissa. Paljon harvinaisempi on Coplandin Pariisin-vuosinaan säveltämä moderni baletti Grohg (1925), jonka pohjana on Friedrich Murnaun kauhuelokuva pitkäsormisesta Nosferatusta. Mitään yhtä […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.