G ershwinin “Sinistä rapsodiaa” markkinoitiin alkujaan “modernin musiikin kokeiluna”, jossa ensi kertaa yhdistettäisiin jazz ja konserttimusiikki. Varhaiset taltioinnit, säveltäjä mukaan luettuna, ottivat lähtökohdakseen 1920-luvun hilpeän jazzmeiningin, mutta myöhemmät esitykset ovat usein kallistuneet filharmoniseen suuntaan. Siitä ei ole pelkoa Iiro Rantalan ja Bremenin Kamarifilharmonian tulkinnassa, jossa Gershwinin musiikki kuulostaa uunituoreelta. Spontaanista klarinettiglissandosta alkaen tulkintaa luonnehtii jazzikas vapaus. Teoksen anarkistinen rakenne innoittaa Rantalaa kekseliäisiin ja persoonallisiin vetoihin, jotka eivät lipsu ulos tyylilajista. Orkesterin konserttimestari Antti Tikkanen […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.