Hans Werner Henze (1926–2012) jatkoi keskieurooppalaisen ekspressionismin perinnettä, mutta muutti radikaalien mielipiteidensä takia Saksasta Italiaan, Ischian saarelle, myöhemmin myös Sansibariin. Myöskään musiikissa hän ei pysynyt tiukan linjan avantgardistien vaatimalla tiellä. Yökappaleet ja aariat vuodelta 1958 Ingeborg Bachmannin runoihin ovat esimerkkejä Henzen ”kauniista” modernismista, joka sai Boulezin ja kumppanit marssimaan ensiesityksestä ulos. Juliane Banse on tällaisen musiikin spesialisti, vaikka aika on vähän verottanut hänen äänensä kiinteyttä. Orkesterifantasiassa Los Caprichos (1962–67) lähtökohtana ovat Francesco Goyan etsaukset, jotka […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.