Kalevi Aho on suomalaisen säveltaiteen nestorimestari, joka saattaa tuotteliaisuudellaan monet nuoremmat säveltäjät häpeään. Ahkeruus on hyve sinänsä, mutta Aho ei perusta kymmeniä konserttojaan samalle kaavalle, vaan etsii jokaiselle soolosoittimelle oman sointimaailman ja rakenneratkaisut. BIS:n levyn konserttokolmikko tarjoaa hyvin erilaiset teokset hyvin erilaisine soolosoittimineen. Eero Saunamäki hallinnoi nokkahuilukonsertossa (2020) viittä erikokoista soitinta sopraniinosta kontrabassonokkahuiluun. Niiden vaihtelevista rekistereistä ja harkiten käytetystä kamariorkesterista syntyy salaperäinen, toisinaan takemitsumaista impressionismia muistuttava sointimaailma. Tenorisaksofoni on tyystin eri eläin, semminkin kun solistina […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.