Rued Langgaard (1893-1952) peri sinfoniaformaattinsa ja sävelkielensä romantikoilta, mutta eksentrisen luonteenlaatunsa hän sai syntymälahjana. Niinpä hänestä tuli yksi pohjoismaisen musiikin itsepäisistä ja erakkomaisista oman tien tallaajista, joka sanojensa mukaan vaelsi ”pyhiä polkuja, jotka eivät ole avoinna ihmisille, vaan ainoastaan hengelle.” Langgaardin kuusitoista sinfoniaa ovat kosmisten voimien, valon ja pimeyden, mittelöjä, joissa pääosassa soi Wagnerilta ja Richard Straussilta omaksuttu orkesterimyllerrys. Siinä Wienin filharmonikoista on eittämätöntä etua verrattuna Langgaardin kaikki sinfoniat Dacapolle levyttäneeseen Tanskan Kansallisorkesteriin. Sakari Oramon […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.