Beethovenin juhlavuonna hänen pianokonserttojensa uusista levytyksistä ei ole pulaa (kts. kuukauden cd tällä palstalla), mutta aina on tilaa yhdelle hyvälle historiallisilla soittimilla tehdylle. Kristian Bezuidenhout soittaa tässä Conrad Grafin fortepianoa vuodelta 1824, jossa klassinen juoksutusten kimmellys yhdistyy romanttiseen laulavuuteen. Kummassakin konsertossa pianon ja orkesterin suhde määräytyy aktiivisella tavalla: pianisti on se ärhäkkä, ideoita syöttelevä ja silmiä iskevä hurmuri, joka yrittää ärsyttää ja lumota loistossaan joskus omahyväistä orkesteria. Erityisesti ”Keisarikonserttoon” tämä tuo uudenlaista leikkimieltä ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.