Nikolai Kapustin (1937–2020) sävelsi orkesterimusiikkia, jonka sydän sykki jazzille. Yhdistelmä ei ole helppo, sillä partituuriin kahlittuna jazzista tulee helposti jäykkää, ja rumpusetin istuttaminen orkesterikokoonpanoon tuottaa helposti tasapaino-ongelmia. Neljännessä pianokonsertossaan Kapustin kiertää karikot näyttävästi ja säveltää virtuoositeoksen, jossa Rahmaninov tuntuu paiskaavan kättä Gershwinin kanssa. Vaikka kaikki on nuotinnettua, musiikista kumpuaa vapautunut ja improvisatorinen henki. Yhdeksi kokonaisuudeksi puristettu teos on onnistuneesti rapsodinen ja yllättävä. Venäläissäveltäjään erikoistunut saksalaispianisti Frank Dupree hyökkää konserton virtuoosihaasteisiin kuin tiikeri, ja Case […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.