Schumannin orkesteriteoksissa tuntuu aina olevan käynnissä jonkinlainen pelastusoperaatio, jossa osoitetaan, että säveltäjä osasi käsitellä orkesteria ja muiden sekä hänen oma kritiikkinsä oli perusteetonta. Gardiner levytti teokset aikoinaan periodisoittimin, mutta viimeksi livenä Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Myös François-Xavier Roth luottaa Gürzenich-orkesterin standardisoittimiin ja konserttitaltiointiin. Ja luonnollisesti hän tulkitsee Schumannin neljännestä sinfoniasta varhaisemman (1841), yhtä aikaa ”Kevät”-sinfonian kanssa syntyneen version. Rothin raikas ote istuu mainiosti nuorekkaisiin sinfonioihin. Tempot ovat reippaita, vibratoa vähän ja vasket rämähtävät iskevällä innolla. […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.