Joskus tuntuu, ettei mikään vanhene niin nopeasti kuin uusi musiikki. Vaikka median taipumuksena on juosta viimeisten villitysten perässä, alkaa takavuosien saavutuksista hiljalleen siivilöityä esiin aikaa uhmaavaa taidetta. Wihuri-säätiön viimeisimmän Sibelius-palkinnon saanut Tristan Murail (s. 1947) on edustanut ranskalaista spektraalimusiikkia, joka 1980-luvulla suuntasi myös monia suomalaismodernisteja. Sen vuoksi Murailin teokset istuvat hyvin kotimaisiin, Saariahon ja Lindbergin musiikkiin tottuneisiin korviin. Spektraalimusiikki on toisinaan typistetty yläsävelsarjojen analyysiin pohjautuviksi harmonianäytöksiksi, mutta Murailin käsissä suuresta orkesterista tulee suuri, kiemurteleva ja […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.