Paul Hindemithin musiikki jää Suomessa yllättävän vähälle soitolle, mikä on yllättävää kuunnellessa Kammermusik-teoksia, jotka tarjoavat jotain niin klasariummikolle kuin ammattilaiselle. Kammermusikien 1-3 sävelkielessä on läsnä 1920-luvun eteenpäin katsova, tietyllä tapaa ajaton tyyli, energisyys, vaihtelevuus ja turhaa romanttista venyttelevyyttä välttävät kursailemattomat ja napakat osat. Lyhyydessään popmainen Kammermusik 1 riemastuttaa eloisuudellaan, ja mini-pianokonsertto Kammermusik 2 muistuttaa enemmän ajan soolopianoteoksia kuin romanttista konserttosatsia. Christopher Park osaa liikkua jännitystä pidättäen harmaan eri sävyillä. Kammermusik 3 on uusklassinen sellokonsertto; […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.