Bohuslav Martinu (1890-1959) kuitattiin aikoja sitten uusklassisiin patenttiratkaisuhin turvautuneeksi ”Vielschreiberiksi”, mutta viime aikoina hänen musiikkinsa on päässyt paremmin oikeuksiinsa. Orkesterimusiikissa paino on annettu kuudelle sinfonialle ja konsertoille, mutta myöhäistuotannossaan Martinu hakeutui vapaampiin muotoihin. Näistä tärkeimpiä ovat Les fresques de Piero della Francesca (1955), kolme orkesteriteosta renessanssitaiteilija Piero della Francescan Arrezzon basilikaan maalattujen freskojen pohjalta. Kuuntelua varten maagiset freskot kannattaa kaivella näkyviin kirjoista tai internetistä. Martinu ei sävellä maalausten pohjalta ohjelmamusiikkia, vaan meditoi niistä avautuvien salaperäisten […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.