György Ligeti (1923–2006) on kuoltuaan liittynyt kanonisoitujen säveltäjien joukkoon. Hänen nyrjähtänyt modernisminsa tuntuu tavoittavan suuren yleisön, ja lähes kaikki hänen teoksensa esiintyvät konserttiohjelmistossa. Vuosina 1985–2001 syntyneitä ja kolmena kirjana julkaistuja yhteensä kahdeksaatoista pianoetydiä soisi silti kuultavan useammin. Epäilemättä sitä on hidastanut kappaleiden pirullinen virtuoosisuus, kirjaimellisesti L’Escalier du diablessa. “Hyvin muotoillun pianoteoksen tulee tuottaa fyysistä nautintoa”, kirjoitti Ligeti tarkoittaen varmaan kuulijaa. Ligetin etydit ovat yhtä aikaa otsikkonsa velvoittamia taiturinumeroita mutta samalla hypnoottisia (Noidan oppipoika), huimaavia (Vertige) […]
Artikkeli on tarkoitettu Rondon lukijoille. Ryhdy sinäkin lukijaksi RONDON KAUPPA valikon kautta.